Teresia Volotinen

Ajankohtaisia ajatuksia

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Espoo 550 v. - juhlaa ja arkea



Tänään juhlimme kouluissa Espoon 550-vuotisjuhlia katsomalla videoesityksiä, joissa espoolaiset koululaiset onnittelivat kotikaupunkiaan. Meidän koulu esitti onnitteluvideolla Karamzin-rockin. Sen jälkeen oli vuorossa juhlalounas.

Televisiouutisista oli hauska seurata koululaisten suunnittelua, millainen Espoo on viidenkymmenen vuoden kuluttua.

Jokainen ratkaisu vaikuttaa kauas tulevaisuuteen. Se näkyy erityisen hyvin koulun arjessa. Itsäni harmittaa koulutiensä alkutaipaleella olevien lasten tukitoimien vähyys tai epäoikeudenmukainen jakautuminen. Koulunkäyntiavustajan sai vain fyysisen sairauden perusteella. Ennakoidut ongelmat oppimisessa tai käytöspuolella eivät vanhempien anomuksista eivätkä asiantuntijoiden lausunnoista huolimatta johtaneet lisäresurssiin. Se siitä varhaisesta tuesta. Omasta puolestani haluan olla vaikuttamassa siihen, että tarpeellisia tukitoimia olisi riitävästi.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Kiinnostaako kaunokirjallisuus – naiseus – ekologia?

Hei, espoolainen nainen!


Tule ja tuo ystäväsikin mielenkiintoisiin kirjamaistiaisiin Ymmerstan viihtyisään koulukirjastoon keskiviikkona 24.9.2008 kello 18!

Espoon Vihreiden Naisten järjestämät kirjamaistiaiset on kaikille naisille avoin tilaisuus, jossa on mukana vihreitä naisvaikuttajia. Heidän kanssaan voit liittyä uuteen naisten lukupiiriin. Kokoonnumme keskustelemaan yhteisesti valitusta kuukauden kirjasta naiseuden ja vihreiden arvojen näkökulmasta noin kerran kuukaudessa. Samalla tutustumme erilaisiin kiinnostaviin lukemisympäristöihin.

Syyskauden kirjamaistiaiset, joiden pohjalta valitaan lukupiirin kirjat, pidetään Ymmerstan koulussa, joka on kirjallisuudenopetuksen ja koulukirjastojen oppimiskeskus Espoossa. (http://www.ymmerstankoulu.fi/) Koulu sijaitsee Turun radan varressa, Koivuhovin aseman tuntumassa osoitteessa Ristihaantie 5.

Tiedustelut ja ilmoittautuminen 21.9. mennessä
Teresia Volotinen 050 - 34 13 784
teresia.volotinen (at) kolumbus.fi
Espoon Vihreät Naiset

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Monikulttuurisuutta edistämään!

Kenialaisen Adrian Onyandon sadunkerrontatyöpajan osallistujia


Sain viime viikolla tiedon, että minut oli valittu Espoon monikulttuuriasian neuvottelukuntaan Espoon vihreiden varsinaiseksi edustajaksi paikkakunnalta pois muuttaneen jäsenen tilalle. Olen todella iloinen valinnastani, sillä arvostan monikultturisuutta, ja haluan edistää tasa-arvoa ja estää syrjintää.
Hakemuksessani mainitsin, että erityisopettajan työni kautta olen ollut kosketuksissa maahanmuuttajaoppilaiden oppimisen erityisongelmien kanssa sekä tehnyt oppilashuollollista yhteistyötä maahanmuuttajaoppilaiden tukemiseksi mm. muutamien monikulttuuriasiain neuvottelukunnassa mukana olevien henkilöiden kanssa jo 80-luvulta asti. Monikulttuuriasiain neuvottelukunnan sihteeri Liisa Kosonen muistikin yhteistyömme Kirkkojärven koulussa toivottaessaan minut tervetulleeksi!

Espoossa olen järjestänyt suomea toisena kielenä opettaville elämyksellisen kirjallisuudenopetuksen koulutuksia ja selkokielisten kirjojen esittelyjä, ja toiminut kymmenen vuotta Netlibris-hankkeen (www.netlibris.net) valtakunnallisena S2-ja erityisopetuksen koordinaattorina ja opettajien täydennyskouluttajana.

Lasten ja nuorten selkokirjoja olen esitellyt toimittamassani Selkis – nyt lukemaan! -julkaisussa (BTJ Kirjastopalvelu 2006), jossa tähdennetään myös maahanmuuttajalasten ja nuorten helppolukuisen kirjallisuuden tarvetta sekä heidän kulttuuritaustansa huomioon ottamista kirjavalinnoissa. Lisäksi olen käsitellyt aihetta myös seuraavissa artikkeleissa:

Selkokirjat selkosen selällään, Virikkeitä 2/2004

Iiisit biisit ja helpot nakit - kotimaiset lasten ja nuorten helppolukuiset ja selkokirjat 2005, Virikkeitä 1/2006

Trollkarlens nya hatt – hur gick det att översätta och omarbeta boken till en lättläst version. Nordisk blad 2004.

Lukemisen iloa! Helppis 2 –julkaisu. Kehitysvammaliitto 2003

Kaarina Kolu – Teresia Volotinen: Erilaisuus on rikkautta: lastenkirjallisuus suvaitsevuuden edistäjänä. julkaisussa Monikulttuurisuus ja lastenkirjallisuus, toim. Kolu – Korhonen – Suojala – Volotinen. IBBY Finland. Helsinki 2003

torstai 14. elokuuta 2008

Surun seremonia

Sisäkuva Juhan kotiseudun, Kiteen, kirkosta


Mun sydämeni tänne jää
Kun aika on mun mennä pois
Syystuuli vaan soi lauluaan
Kuin kaiken tietää vois

Mun sydämeni tänne jää
Aina asuinpaikalleen
Vaik' itse saan vain viivähtää
Kesäiltaan viimeiseen

Kun mennyt oon, niin kuulet
Vain kuiskeen rantamainingin
Jos uskot enemmän, kuin luulet
Siinä sua tervehdin

Sä kevään näät taas kerran
Ja kuulet laulut lintujen
Jos herkistyt ees hetken verran
Silloin ymmärrät sen

Mun sydämeni tänne jää
Se lähelläsi aina on
Sen tavoitat, jos haluat
Vaik' maa ois lauluton


Nämä kauniin iskelmän sanat kaikuivat vaikuttavasti Auroran koulun opettajien ja muun henkilökunnan esittimänä kesällä yllättäen poisnukkuneen opettaja Juha Hyvärisen tämänpäiväisessä muistotilaisuudessa. Ne soivat mielessäni päivän aikana moneen kertaan. Mietin, miten tärkeä tällainen seremonia on. Vaikka suru jatkuu, olo oli muistohetken jälkeen helpottuneempi, kun lapset ja aikuiset saivat yhdessä jakaa suruansa.

maanantai 11. elokuuta 2008

Koulun alkuun yksi päivä - mediakatsaus jatkuu

Ykköset, kymmenet, sadat, tuhannet... kymmenjärjestelmävälineistö odottaa taas käyttäjiään!

Ei ole suinkaan sattuma, että opettajiin kohdistuva kritiikki nousee koulun alkaessa esiin. Tänään lukiolainen antaa (kuten eilen uumoilinkin!) nössöille opettajille neuvoja Hesarin mielipidepalstalla. Ei kuulemma saisi kaveerata eikä lepsuilla. Juttu alkaa näin: "Opettaja lyö opetuksen leikiksi "perjantain kunniaksi", katsoo läpi sormien maanantaiaamun myöhästyneitä ja hyväksyy poissaolosyyksi alennusmyynnit tai kampaajan." Lukiolainen lopettaa mielipidekirjoituksensa: "Opettajat, tarttukaa uuden lukukauden kunniaksi tomerammin karttakeppiinne, vaalikaa auktoriteettianne ja innostakaa oppilaita todelliseen opiskeluun, niin kuin ette olisi koskaan uskoneet kehtaavanne."

Kritiikin lisäksi lehdessä luodaan ostospaineita. Helsingin Sanomien kaupunkiosaston otsikko kertoi näet, että "Koulua varten shoppailu tapahtuu huolella". Pojat ovat tyttöjä vaativampia asiakkaita, lehti paljastaa. Haastattelussa tavaratalon myyjä mainitsi nimeltä merkit, joita nuortenosastolla asioivat pojat vaativat. Toimittaja Tiainen olisi kyllä voinut jättää tuollaisen tekstimainostempun tekemättä valtakunnan suurimman lehden sivuilla. Hyh, hyh! Jutun lopussa sanottiin, että Helsingissä kirppikseltä löytää halvalla vaatteita. Ehkäpä lehdessä toivottiin, että kirppismainoksiakin saatasiin lisää.

Länsiväylä, Espoon ilmaisjakelulehti, suuntasi sunnuntain numerossa lukijoiden huomion iloiseen koulunalkuun, ja antoi pääkirjoituksessaan autoilijoille ohjeita ekaluokkalaisten matkan turvaamiseksi. Kiitos, Länsiväylä postiivisista kirjoituksista!

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Mediakatsaus: Kielteinen koulunalku ihmetyttää

Luku- ja kirjoitustadon edellytyksenä on, että äänne- ja kirjainvastaavuus alkaa hahmottua


Ihmettelyä
En ymmärrä, miksi media aina syyslukukauden alkaessa uutisoi mahdollisimman negatiivisesti koulusta tai opettajista. Joka vuosi nousee syyslukukauden alkaessa esiin joku extreme-tapaus, josta on mukava revitellä.

Kriittinen kausi on taas alkanut, onhan pääkaupunkiseudun koulujen alkuun enää pari päivää. Tänään saimmekin lukea Internetistäkin, että Iltalehti uutisoi suomalaisesta opettajasta, joka määräsi 33 työpäivässä kaikkiaan 52 tuntia jälki-istuntoa ja antoi 26 kirjallista muistutusta. (Opettajan esimies oli puuttunut asianmukaisesti ongelmaan, mutta tärkeintä oli kauhistella kyseisen rankaisuautomaattia käyttävän open käytöstä.) Miksei sensaatiojuttua tehty viime lukuvuoden aikana, jolloin asia oli ajankohtainen?

Elisan sivustolla kyseltiin, ovatko ihmiset olleet jälki-istunnossa. Käydessäni sivustolla vastausprosentti jakautui näin: Kyllä: 77% Ei: 23%. Minäkin olen aikoinani saanut jälki-istuntoja, syyttä suotta - ainakin omasta mielestäni. Siitä huolimatta en kanna kaunaa, vaikka koulunkäynti ei omassa nuoruudessanikaan ollut aina ollut niin auvoisaa. Kyllä varmaan joku kirjoittaa myös siitä, että opettajat ovat nykyisin liian lepsuja, eivätkä uskalla antaa rangaistuksia.

Koulunkäyntiin liittyy paljon outoja stereotypioita, ja eräs sellainen on, että koulussa ei saisi olla mukavaa. Mikään muu kunnan palvelu kuin koululaitos ei käsittääkseni joudu tällaisen säännöllisen mollauksen kohteeksi. En tarkoita, etteikö koulua saisi arvostella, päinvastoin. Itsekin arvostelen. Jälki-istunto on ihan laillinen rangaistuskeino, mutta kärsii varmasti inflaation, jos sitä käytetään yhtä tiuhaan kuin uutisessa kerrottiin. Nostelisin vähintäänkin kulmakarvojani, jos joku kollegani olisi näin supertehokas rankaisija.

Opettajiakin - kuten meitä kaikkia ammatista riippumatta - on moneen lähtöön. Kuitenkin lukukauden alkaessa tuntuu pahalta lukea kaikki kollektiivisen negatiivinen opettajiin ja koululaitokseen kohdistettu kritiikki. Toimittaja kyselee televisiossa johdattelevasti ekaluokkalaiselta: "Onhan tyhmää mennä kouluun, onhan..."! Toivottavasti ei tänä vuonna!

Minusta on median luomista ennakko-odotuksista huolimatta mukavaa mennä töihin, ja niin on myös lähes kaikista koululaisista. On mukavaa tavata tutut oppilaat ja työkaverit, on mukava oppia tuntemaan uusia yhteisön jäseniä ja oppia uusia asioita. Ja ennen muuta on mukavaa olla jakamassa oppimisen iloa lasten kanssa, joille oppiminen ei aina ole helppoa.

Mutta jos jatkuvasti joka tuutista saa kuulla, miten tyhmää on käydä koulua, miten kauhesti koulussa kiusataan, miten paljon kouluissa on häiriköitä, miten idioottimaisia kaikki opettajat ovat, miten surkeaa on kouluruoka, miten epäoikeudenmukaista on arviointi ja arvostelu, miten huono on suomalainen opetussuunnitelma ja koko koululaitos ja miten paljon kaikenlaista pakkoa koulussa on... - itse kukainenkin alkaa uskoa, että koulunkäynti on - sanonko mistä...

Olen osallistunut moniin lukutaito-, tietotekniikka- ja lastenkirjallisuuskongresseihin. Voin vakuuttaa, että Suomen koululaitos on maailmalla erittäin arvostettu! Syy: oppimistulokset ovat huippuluokkaa. Mitenkähän se on mahdollista näin karseissa olosuhteissa?

Miksi siis pitää joka lukuvuoden alussa systemaattisesti pilata oppimisen ilo?

Pikku naisia -kirjan esittelyyn valmistuva kirjakassi

perjantai 1. elokuuta 2008

Aurora Karamzinin jalanjäljissä

Aurora Karamzinin syntymästä on tänään kulunut 200 vuotta. Parhaiten tämä merkittävä vaikuttajanainen tunnetaan diakonissalaitoksen perustajana, mutta kaiken kaikkiaan hänen värikäs henkilöhistoriansa voisi nousta paremmin ihmisten tietoisuuten - toivottavasti nyt järjestettävien Aurora-tilaisuuksien myötä. Karamzinin koulussa olemme tietysti erityisesti perehtyneet Auroran toimintaan Espoossa.

Träskändan kartanoalue Espoossa oli Auroralle hyvin rakas paikka. Se on rakas paikka minullekin ja monille muille, jotka ovat asuneet tai työskennelleet tämän ihanan alueen läheisyydessä.

Aurora Karamzinin muotokuva Karamzinin koulussa


Träskändan kartanopuisto Espoon Järvenperässä on nykyisin luonnonsuojelualue


Upeat vanhat tammet herättävät halun halata!



Keisarillinen käymälä on historiallisesti merkittävä rakennus, joka kannattasi entistää entiseen loistoonsa - vaikkapa käymälämuseoksi! Nykyisin se toimii työkaluvarastona.


K niin kuin Karamzin


Aurora satsasi koulutukseen ja perusti alueen tytöille meijerikoulun. Nykyisin sen tiloissa toimii Pikku-Auroran lasten kulttuurikeskus. Aurora Karamzinin vanhan kartanon ja meijerikoulun alueella järjestetään kävelykierroksia ja kaikenlaisia hienoja tapahtumia, esim. Aurora-aiheisia näytelmiä, Meijeri-rock tai Bembölen alueelle sopivia hölmöläis-produktioita.

Itse olen järjestänyt useamman kerran Auroran jalanjäljissä -retkiä Netlibris-oppilaille ja lasten- ja nuortenkirjallisuudesta kiinnostueille aikuisillekin, jossa lapset ovat esittäneet näytelmiä, perinneleikkejä tai vanhaa musiikkia. Asiantuntijana on ollut kirjailija Raili Mikkanen, joka on kirjoittanut Aurora, keisarinnan hovineito -nimisen nuortenkirjan.




Karamzinin koulun vieressä sijaitseva Auroran päiväkoti oli alun perin Auroran perustama kansakoulu


Auroran muistokivi Träskändassa ja hautakivi Hietaniemen vanhalla hautausmaalla:












http://fi.wikipedia.org/wiki/Aurora_Karamzin