Teresia Volotinen

Ajankohtaisia ajatuksia

lauantai 27. helmikuuta 2010

Reippaat hiihtolomaterveiset!

Talviuimari Näsijärven lumoissa

Hiihtelyä Kämmenniemen hangilla

perjantai 19. helmikuuta 2010

2-luokkalaisten iltapäivätoiminta

Julkisuudessa on näkynyt huolestuneita kommentteja toisluokkalaisten iltapäiväkerhotoiminnan alasajosta Espoossa.

Kun säästää pitää, on hyvä etsiä säästökohteita. Tokaluokkalaisten iltapäivätoiminta ei ole lakisääteistä, mutta kun Espoon kaupunki on leikkiin ryhtynyt - se ei enää voi vetäytyä. Eli kun kerran on suostunut järjestämään sitä, ja kaupunki ottanut vastaan valtion tukea, on käsittääkseni asian kanssa jumissa. Ihmetyttää kaupungin virkamiesten tietämättömyys "leikkiin" ryhtymisen säännöistä. Hyvähän on, että ip-toimintaa järkätään, mutta säälittävää on nähdä lapset koulun tiloissa kahdeksasta viiteen. Aika rankka koulupäivä eka- tai tokaluokkalaiselle.

Mikä minua ihmetyttää tässä asiassa myös on se, että ip-toiminta ei ole pysynyt budjetissaan, vaan on ylittynyt rutkasti. Nyt sitten tämän "tuhlailun" vuoksi ja hommaan sitoutumisen vuoksi täytyykin leikata koulumenoista. Se vasta väärin on! Koululaisten ip-toimintaa ylläpitävät yhdistykset ( esim. MLL, kokoomus jne) tai firmat Kissankulman muksut, Tenava-konserni - kaupungin ostopalveluina. Miten budjetit ylittyvät "tosta noin"? Meillä koulupuolella on pakko pysyä budejetissa. Epistä, jos koulujen resursseista leikataan ylittyneen ip-bujetin ja näiden yhdistysten ja firmojen hyväksi.

Suomenkielinen opetuslautakunta on kokouksessaan 16.2.2005 hyväksynyt sekä 13.3.2006 hyväksynyt täsmennykset lakisääteisen koululaisten iltapäivätoiminnan toimintasuunnitelman osana valintaperusteet, joiden perusteella valitaan lapset lakisääteiseen koululaisten iltapäivätoimintaan. Valintaperusteet lukuvuodelle 2009-2010 ovat olleet seuraavat:

1. Lapsia valittaessa lakisääteiseen koululaisten iltapäivätoimintaan tulee 1. luokkien oppilailla olla ensisijainen mahdollisuus saada iltapäivätoimintapaikka.

2. Lapsen kehitykseen ja turvallisuuteen liittyvät tarpeet
- lapsen ja perheen päivittäinen tilanne
- kehitykselliset, lapsen kasvua tukevat tarpeet
- sosiaaliset tarpeet - ottaen huomioon mm. lapsen ja perheen elämäntilanne, muuttuneet olosuhteet tms.

3. Erityistä tukea tarvitsevat. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittamiseen iltapäivätoimintaan vaikuttavat:
- ryhmän koostumus ja dynamiikka
- toimintojen eriyttämisen ja integroinnin sekä erilaisten toimintamuotojen ja -mallien tarjoamat mahdollisuudet
- palveluntuottajan valmiudet ja palveluresurssit
- sijoitetaan alueellisen/keskitetyn koordinaation avulla

4. Huoltajien iltapäivätoimintapalveluja koskevat toiveet
- ensisijaisuus, toissijaisuus

maanantai 15. helmikuuta 2010

Huolestuttavia tietoja helsinkiläiskouluista

Helsingin kaupungin opetusvirasto on lähettänyt noin 50 peruskoululle ja kaikille lukioille ryhmäkirjeen, jossa opetusvirasto pyytää koulujen johtokunnilta lausuntoa palveluverkon kehittämistarpeista, tilojen käytön tehostamisesta ja yhteiskäyttömahdollisuuksista. Aikaa johtokunnille annettiin tähän päivään asti. Käytännössä johtokunnilla on tässä aikataulussa mahdollisuus kertoa lähinnä se, että miksi juuri heidän kouluansa ei tulisi lakkauttaa, kertoo Helsingin Vihreiden Naisten puheenjohtaja Irene Gröhn blogissaan.

Opetusvirasto perustelee koulujen lakkauttamislistaa Gröhnin mukaan lasten määrän vähenemisellä väestöennusteissa. On kuitenkin huomattava, että opetusviraston laskelmat ”väljyydestä” perustuvat siihen, että kaupungin koulujen laskennallista kapasiteettia tarkastellaan +5 % ylitäytön mukaan. Helsingin koulujen kapasiteettia ja ”tarvetta” vähentää oppilaspaikkoja ei tarkastella siis koulujen normaalin täytön mukaan vaan sen mukaan, että koulut on ahdettu todella täyteen. Tämäkö on tavoittelemisen arvoinen tila Helsingin kouluissa? kysyy Irene Gröhn, Helsingin opetuslautakunnan jäsen. Olemmeko me menossa samaan suuntaan Espoossa? (kysyn minä).

0-6 vuotiaiden lasten määrä on nousussa Helsingissä, silti lakkautuslistalla on lähinnä ala-asteita. Listalla on gröhnin mukaan monia ”sijaiskärsijöitä” eli kouluja, joissa on oppilaita tupa täynnä, mutta toisaalla olevan ”väljyyden” vuoksi koulu on joutunut lakkautusuhan alle.

Gröhn toteaa, että jokaisen koulun lakkauttaminen on sosiaalinen, alueellinen ja yhteisöllinen kysymys. Jokainen koulu on työyhteisö, jolla on omat vahvuutensa ja oma paikkansa yhteisössään. Koulu ei ole yhtä kuin seinät, kaupungin sisäinen vuokra, sähkö ja kouluisännän kulut. Jokainen koulu on tärkeä ja sen arvo mitataan siinä, minkälaiset eväät lapsi ja nuori saa tässä yhteiskunnassa toimimiseen. Kaikki tutkimukset osoittavat, että ryhmäkoolla on väliä. Mikäli lasten ja nuorten pahoinvointia halutaan vähentää ja heidän hyvinvointiaan lisätä, on siihen paras lääke yksinkertainen: ryhmäkokojen pienentäminen. Jokaisen koulun tai sen osan lakkauttaminen tarkoittaa käytännössä ryhmäkokojen kasvamista joko vain siinä koulussa tai hyvinkin isolla alueella. Mikä on oppilaiden hyvinvointi, opettajien jaksaminen ja kouluyhteisön vointi sen jälkeen? kysyy Irene Gröhn.

Oleellisinta on kirjaoittajan mukaan pohtia mitä säästöä koulun tai sen osan lakkauttamisesta saadaan ja punnita siitä aiheutuvia haittoja. --. Jos alueelta poistuu koulu, samalla saatetaan käytännössä lakkauttaa myös alueen iltapäiväkerhot, leikkipuisto ja kirjastokin. Näin radikaaleja palvelujen heikentämisiä on punnittava alueellisesti – ei yksittäisen viraston säästönäkökulmasta. Hyvinvointia ei mitata rahassa.

Helsingin opetuslautakunnan jäsenet ovat käyneet tai tulevat käymään kaikissa niissä kouluissa, jotka ovat lakkautusuhan alla (24 kpl). Kouluvierailut ovat osoittautuneet tärkeiksi. Ilman paikan päällä käymistä on kirjoittajan mielestä mahdotonta arvioida koulun tilantarve, mahdollinen väljyys, erityisoppilaiden tilanne jne. Vierailuilla lautakunnan jäsenet ovat tavanneet myös oppilaskunnan ja johtokuntien edustajia, opettajien ja rehtorien lisäksi. Vierailut ovat päättyneet usein toiveeseen: ”tehkää viisaita päätöksiä”.

Entä miten meillä Espoossa?

Olen itse huolissani Espoossa siitä, että tuottavuusohjelman nimissä pakataan koulut ääriään myöten täyteen: esikouluryhmiä koulun tiloihin ja toisaalta taas siirretään viides- ja kuudesluokkalaisina yläkoulujen tiloihin. Toivottavasti huoleni on turha! Toivoisin myös, että suomenkielinen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta vierailisi enemmän kouluilla. En voi esimerkiksi käsittää, että esikouluryhmä väistää toisiin tiloihin koululaisten iltapäiväryhmän alkaessa.

Lautakunta on päättänyt tammikuun kokouksessaan suomenkielisen opetuksen palveluverkon kehittämisen periaatteista, jotka ovat nämä:

Suomenkielinen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta hyväksyy seuraavat periaatteet suomenkielisen opetuksen palveluverkon tehostamiseksi painottaen kuitenkin, että opetus ja opetustilat säilyvät laadukkaana ja monipuolisena:

- Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tiloja ja palveluja suunnitellaan yhtenä kokonaisuutena. Lähekkäin sijaitsevien peruskoulujen ja päiväkotien peruskorjaushankkeet suunnitellaan yhdessä. Esiopetusta sijoitetaan sekä kouluihin että päiväkoteihin sen mukaan, miten alueellinen palvelutarve edellyttää ja tilat riittävät.

- Lähekkäin sijaitsevia kouluja liitetään yhtenäisen perusopetuksen kouluiksi, jolla on yhteiset tilat, hallinto ja oppilashuolto sekä yhteiset opettajat silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Muut ala- ja yläkoulut tekevät yhteistyötä kehittäen pedagogista koulupolkua ja yhtenevää toimintakulttuuria; näilläkin kouluilla voi olla osaksi yhteisiä tiloja ja opettajia.

- Tarkistetaan eri-ikäisten koulujen tilamitoitus: montako opetusryhmää niihin sopii ottaen huomioon nykyinen toimintatapa, tuntiresurssit ja teknologia. Mahdollinen tilojen väljyys otetaan käyttöön lisäämällä yleisopetusta, painotettua opetusta, esiopetusta, erityisopetuksen tai maahanmuuttajaopetuksen pienryhmiä tai muuta koulutustoimintaa.

- Koulujen tiloja voidaan luovuttaa muille sivistystoimen yksiköille, esimerkiksi työväenopistolle ja varhaiskasvatukselle, mikäli käyttö jatkuu niin pitkään, että tarvittavat muutostyöt ovat taloudellisesti kannattavia. Koulujen tilaväljyyttä hyödynnetään myös käyttämällä tiloja väistötiloina toisen koulun peruskorjauksen aikana.

- Valmistelu Matinkylä Olarin ja Tapiolan oppilasalueiden yhdistämiseksi yhdeksi oppilasalueeksi aloitetaan heti ja päätös asiasta tehdään kouluverkkoselvityksen yhteydessä.

- Koulujen ja päiväkotien kokonaisperuskorjausten järjestys ja aikataulu suunnitellaan 10 vuodeksi ottaen ensisijaiseti huomioon tilojen kunto ja väestöennusteet, mutta myös toimivien sekä kustannustehokkaiden väistötilojen järjestämisen mahdollisuudet.

- Ajoitetaan uusien koulujen valmistuminen siten, että alueella on lapsia riittävästi mutta koulu ei tule heti täyteen. Ennen koulun valmistumista järjestetään opetus väliaikaisissa tiloissa, esimerkiksi toisen koulun tiloja tai siirtokouluja käyttäen.

- Uudet koulutilat otetaan tehokkaasti käyttöön kehittämällä alueen muiden koulujen oppilasrakennetta ja toimintaa, muuttamalla esiopetuksen järjestämistä, luopumalla epätarkoituksenmukaisista tiloista sekä käyttämällä uutta koulua alkuvaiheessa väistötilana peruskorjausten aikana.

- Samassa kiinteistössä toimivien yläkoulun ja lukioiden osalta yläkoulun/lukion oppilasmäärää pienennetään mahdollisuuksien mukaan, jos toisessa koulumuodossa on kasvupaineita.

- Tilojen käyttöä ja riittävyyttä voidaan tasoittaa ja tehostaa siirtämällä luokkia tai luokka-asteita toiseen kouluun väliaikaisesti tai pysyvästi. Tavallisimmin alakoulun täyttyessä voidaan sieltä tarvittaessa siirtää oppilaita tulevaan yläkouluun jo 5. tai 6. luokalle, jos tilaa on. 5. ja 6. luokkalaisten siirtäminen yläkoulun tiloihin voidaan tehdä vasta vaihtoehtotarkastelun jälkeen. Yhtenäisessä perusopetuksessa ei ole rajaa 6. ja 7. luokan välissä.

- Uudistetaan koulujen rakennussuunnitteluohje. Suunnitteluohjeessa kiinnitetään huomiota erityisesti tilojen kustannustehokkaaseen ja monipuoliseen käyttöön sekä kustannustehokkaaseen rakentamiseen.

- Ennen uudiskohteiden ja peruskorjausten hankesuunnittelun aloitusta käydään rajaseudun kuntien kanssa neuvotteluita, jotta varmistetaan hankkeen laajuus ja tarpeellisuus.

lauantai 13. helmikuuta 2010

Vihreät Naiset huolissaan erityisopetuksen alasajosta

Julkaisen tässä Vihreiden Naisten kannanoton erityisopetuksen alasajosta. Jo ennen uuden lain hyväksymistä on monessa kunnassa ryhdytty laatimaan erityiskoulujen lakkautuslistoja ja muita erityisopetuksen säästösuunnitelmia, koska erityisopetus on kallista. Olen itse myös huolissani yleisopetukseen integroitujen erityisoppilaiden tukiresursseista. Näin olen kirjottanut Vihreän valtuuskunnan nettikeskustelussa:

Itselläni on monta kysymysmerkkiä uuden lain toteuttamisesta. Pelkään
Irenen tavoin, että lakia luetaan niin, että se mahdollistaa tuntuvat
säästöt juuri erityistä tukea tarvitsevien lasten koulunkäynnin
järjestämisessä.
Olen oman kouluni opetussuunnitelmatyöryhmän vetäjä, joten olen
osallistuntut moniin koulutuksiin, jossa perehdytään uuden lain tuomiin
muutoksiin. Lain henki on hyvä, mutta luulen siinä olevan porsaanreikiä
juuri resussoinnissa. Kyllä tämä Helsingin erityiskoulujen alasajo
huolestuttaa kovasti, se antaa mallin luokkamuotoisen erityisopetuksen
alasajolle.




Vihreät Naiset:
Erityisopetusta ei saa ajaa alas säästöjen nimissä


Monissa kunnissa tarkastellaan parhaillaan säästöjen nimissä kunnan kouluverkkoa. Kouluverkon tarkastelun yhteydessä ollaan lakkauttamassa monia sellaisia kouluja, jotka ovat perehtyneet ja panostaneet erityisopetukseen. Vihreät Naiset vaatii, että kuntien taloudellisten vaikeuksien vuoksi kuntien eritysopetuksen verkkoa ei saa ajaa alas.

- Lakkautusuhan alla on sellaisia kouluja, joissa on monella tapaa erinomainen ja erityinen opetussuunnitelma, tapa ottaa erityisoppilaat huomioon, välittää ja huolehtia heistä. Näillä kouluilla erityisoppilas on "yksi meistä" eikä "joku muu, toinen" tai "erityinen, erilainen", Vihreiden Naisten hallituksen jäsen Irene Gröhn huomauttaa.

Esimerkiksi Helsingin opetusviraston lakkautuslistalla on useita nimenomaan erityisopetukseen erikoistuneita kouluja, joissa erityisoppilaita on 10-50 % oppilaista. Näissä kouluissa opettajien koulutukseen ja pedagogiseen osaamiseen on panostettu vuosia. Nämä koulut toimivat usein myös ns. resurssikeskuksina yleisopetuksen opettajien pedagogisen osaamisen kehittämisessä ja avustamisessa.

Myös mm. Tampereella ja Mikkelissä kaavaillaan erityisopetukseen panostaneiden koulujen lakkauttamisia ja oppilaiden siirtämistä ns. yleisopetusta antavien koulujen yhteyteen. Samalla näiden koulujen ainutlaatuiset opetuksen järjestämistä koskevat ratkaisut ja arjen käytännöt tulevat lakkautetuiksi. Tampereella ja monissa kunnissa asiaa on perusteltu säästöjen lisäksi hallituksen esityksellä perusopetuslain muuttamisesta (HE 109/2009 vp), joka on parhaillaan eduskunnassa
valiokuntakäsittelyssä.

Monissa kunnissa on tulkittu, että lakiehdotus "määrää", että kaikkia erityisoppilaita tulee opettaa vain omassa lähikoulussaan. - Tämä ei missään nimessä ole lain henki eikä tarkoitus, toteaa Irene Gröhn. Lakiehdotus ei edellytä kunnilta nykyisten erityisopetukseen panostaneiden koulujen lakkauttamista.

Erityisoppilaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Näistä haasteista ei selvitä sillä, että lakkautetaan juuri ne yksiköt, joissa on osaamista, sydäntä ja välittämistä erityisoppilaita kohtaan. Myös näitä kouluja tarvitaan. Vihreiden Naisten mielestä kunnissa tarvitaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetukseen monipuolisten ja joustavien vaihtoehtojen kirjo: erityisluokkia yleisopetuksen yhteyteen,
integraatiota silloin kun sille on edellytyksiä, mutta myös erityisopetukseen erikoistuneita kouluja ja erityiskouluja.

Jos kunnasta löytyy erilaisia vaihtoehtoja, on todennäköisempää että opetus saadaan räätälöityä lapsen tuen tarpeen mukaiseksi. Yhdenvertaisuutta on se, että jokainen oppilas saa tarpeensa mukaisen tuen ja ympäristön koulunkäymiseen. Tärkeintä on aina lapsen etu, ja tätä lakiehdotus nimenomaan korostaa.

Lähikouluperiaate on Vihreiden Naisten mielestä tärkeä lähtökohta, mutta se ei voi olla perustelu lapsen edun kannalta tärkeiden erityisopetukseen erikoistuneiden yksiköiden lopettamiselle. Erityisoppilaat ja heidän opettajansa eivät saa olla heittopusseja tai säästöjen kohde.

Lisätietoja:
Irene Gröhn
Vihreiden Naisten hallituksen jäsen
Helsingin kaupungin opetuslautakunnan jäsen
p. 040 760 5021

* * *

HE 109/2009 vp

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi perusopetuslain muuttamisesta

"Tarkoituksena on vahvistaa lähikouluperiaatteen toteutumista siten,
että oppilaan tarvitsema tuki järjestettäisiin lähtökohtaisesti koulussa
tai muussa opetuspaikassa, joka oppilaalle osoitettaisiin muutoinkin
ilman tuen tarvetta. Tällöin tuen tarve ei välttämättä edellyttäisi
oppilaan siirtämistä toiseen opetusryhmään tai kouluun.
Opetusjärjestelyissä lähtökohtana on lapsen etu. Esityksessä ehdotetaan,
että tukea tarvitsevalla oppilaalla olisi nykyistä selkeämmin määritelty
oikeus saada lyhytkestoisempaa tukea, kuten tukiopetusta, muun opetuksen
yhteydessä ja sen ohella. Tuen tarpeen kasvaessa oppilaalla olisi oikeus
saada suunnitelmallista, monimuotoista tai pitkäaikaista tehostettua
tukea oppimiseensa ja kehitykseensä. Jos tehostettu tukikaan ei riitä,
tehdään oppilaalle erityistä tukea koskeva päätös. Erityinen tuki
järjestetään pääsääntöisesti omassa koulussa, tai jos lapsen etu niin
vaatii, sellaisessa koulussa, jossa tuki voidaan antaa. Menettelyllä
vahvistetaan oppilaiden yhdenvertaisuutta tarvittavan tuen määrästä
riippumatta ja lisätään kaikkien oppilaiden osallisuutta omassa
yhteisössään."

maanantai 8. helmikuuta 2010

Ajatuksiani ns. kumiperunoista ja kouluruokailusta

Olen seurannut mielenkiintoista verkkokeskustelua kouluruoasta, kasvisruoasta ja etenkin ns. kumiperunoista. Olen myös osallistunut keskusteluun, joten siteeraan tässä blogissani muutamia omia mielenilmauksiani:

”Kun kouluruokailussa oli kuoriperunoita, oppilaat eivät ottaneet niitä, koska eivät osanneet/halunneet kuoria niitä. Itse olen sitä mieltä, että nämä nykyisin tarjolla olevat perunat eivät ole mitenkään erityisen maukkaita, mutta en kuitenkaan kutsuisi niitä kumiperunoiksi. Ihan normaali laitosruokaperunaa.”

”On olemassa oppilaita, joille ei mikään koulussa tarjottu ruoka kelpaa. -- Olen myös vakuuttunut, että jotkut vanhemmat lietsovat lapsiaan kauhistelemaan kumiperunoita, joita oikeasti oli olemassa heidän kouluaikanaan – samoin kuin kaikkea kouluruokaa. On itsestään selvää, että koulussa tarjotaan tavallista tehdasvalmisteista arkiruokaa näillä budjeteilla.”

”Onneksi suurin osa lapsista syö ihan mielellään kouluruokaa, ei rohmua ja jätä, eikä varsinkaan leiki ruoalla. -- Ala-asteella on oikeasti iso haaste kasvattaa ja opettaa (joillekin) pöytätapoja, jos on tottunut syömään vain pizzaa. Luulisin, että valvonta ei oikein toimi, jos perunoita heitellään.-- Siitä kannattaisi mielestäni ottaa yhteys koulun reksiin.”


”Kala-kasvisruokavaliota noudattavana saan aina liha- ja kanapäivinä erinomaista vaihtoehto(laitos)ruokaa. Sitä saavat myös muutamat ala-asteen oppilaat, joiden vanhemmat ovat pyytäneet kasvisruokaa lapselleen. Harmi, jos tarjolla oleva kasvisruoka ei sitten kelpaa. Perunaa ei ole kaikkina päivinä, on makaronia, ohraa, riisiä jne. Ja aina erinomaisia raikkaita salaatteja - joten ihan turhaa lietsoa
hysteriaa myyttisistä kumiperunoista :) Lisäksi on kasviskastike ja kasvispihvejä tms.”

”Nykyisin kouluruoan kustannukset lasketaan lautasia laskemalla, ei ruoan kulutuksen mukaan. Niinpä linnunannokset maksavat saman verran kuin kunnon ruoka-annos. Lisäksi henkilökunnan ruokalippusia lasketaan moneen kertaan, sekin maksaa. On vaikea uskoa, että tästä syntyy oikeaa säästöä, vaikka niin vakuutetaankin.”

”Espoon koulussa otetaan mielestäni hyvin huomioon ruokakulttuuri: on hyviä juhlaruokia ja tavallista suomalaista arkiruokaa. On myös erilaisia teemoja ja terveellisen ruokailun tai hyvien käytöstapojen kampanjoita! Lisäksi on ollut lasten toiveruokapäiviä.”

”Kouluruokailun suhteen meillä on kuitenkin maa täynnä tunnelatautuneita asiantunijoita. Onhan kaikilla mielessään jotain kauhukokemuksia oman aikansa kouluruokailusta. Olenkohan jotenkin omituinen, kun olen aika tyytyväinen nykyiseen? Parannusehdotuksena kannatan, että kouluun saataisiin lisää kasvisruokaa kaikille, eikä vaan kasvisruokavaliota noudattaville!”

perjantai 5. helmikuuta 2010

Tänään - Huomenna

Tänään menen teateriin, Espoon kaupunginteatteri esittää lempeän yhteiskunnallisen uutuusnäytelmän Huomenna.

Huomenna mä otan selvää näistä asioista.
Huomenna mä menen pankkiin ja ryhdyn lahjoittajaksi.
Huomenna otan sen kummilapsen.
Huomenna ryhdyn ajattelemaan.
Juuri nyt mulla on niin paljon tekemistä, etten ehdi tehdä yhtään mitään
, sanotaan näytelman esitteessä. Kiinnostavaa nähdä Eija Ahvon ja Susanna Haaviston esitys Louhisalissa :)

tiistai 2. helmikuuta 2010

Tieto kantaa tietokantaa päivittäessä

Tänään oli jo perinteiseksi muodostunut Espoon lastenkirjastonhoitajien ja Netlibris-mimmien yhteinen kirjatarjottimien tietokantojen päivittämispäivä. Teimme ahkerasti töitä Sellon kirjaston tietokonesalissa ja saimme aikaan monenlaisia uudistuksia, vaikka vielä jäi pajon töitä varastoon.

Huomasin itse, miten IBBY Finlandin lastenkirjallisuuden edistämistoiminnan kautta syntynyt tietotaito auttoi näissä talkoissa. Kun tutustuu laajasti koko lasten- ja nuortenkirjallisuuteen IBBY Finlandin arvostelulautakunnan työskentelyssä sekä Virikkeitä-lehden toimituskunnan jäsenenä sekä artikkeleiden että arvostelujen kirjoittajana, pystyy hyödyntämään osaamistaan myös Netlibriksen kirjatietokannan parantamisessa ja päivittämisessä.

Kävin sitten vielä hakemassa työterveysasemalta sikainfluenssarokotuksen. Ei jonoja, hienosti organisoitu piikityssessio. Tosin vielä parempi olisi ollut, että meidät opettajat olisi rokotettu kouluilla samaan aikaan kuin lapset. Nyt piti matkustella piikin perässä, menomatka kirjastonhoitajan kyydissä ja paluumatka VR:n lumen vuoksi huonosti kulkevilla junilla. Mutta onnistuihan sekin...