Espoon Vihreiden Naisten kevätpiknik järjestetään tänä vuonna yhdistyksen syntysijoille, Villa Elfvikin ja Laajalahden maisemiin. Villa Bredvikin omisti 1800-luvun lopussa varakas Strandertskjöldien suku. Vapaaherratar Elviira Sofia Vilhelmiina Strandertskjold rakennutti huvilan tilalle uuden päärakennuksen. Kerrotaan, että talo sai nimensä Villa Elfvik sekä rouva Elviiran että häntä esittävän maalauksen mukaan, jossa keijukaiset (älva) kisailevat utuisella lahdella.
Sittemmin talo siirtyi valtiolle, joka myi sen myöhemmin Espoon kaupungille. Espoon kaupunki kunnosti huonokuntoisen huvilan ja avasi sinne ympäristökeskuksen 1990-luvun alussa. Siellä yleisöllä on tilaisuus tutustua erilaisiin luontonäyttelyihin.
Luontotalo sijaitsee vanhan rehevän puiston keskellä ja Laajalahden ruovikkorannat avautuvat heti puiston takaa. Leveä pitkospuista muodostettu luontopolku kiertää puiston ja rantaniityn kautta lintutornille, johon tutustumme tänään Villa Elfvikin sivurakennuksessa asuvan kansanedustajaehdokas Tiina Elon johdolla.
Metsähallitus ylläpitää yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa Laajalahden luonnonsuojelualuetta. Vain luontopolku on tarkoitettu ihmisten liikkumista varten, muu alue on rauhoitettu. Kesäisin voi nähdä nautakarjan laiduntavan niityillä. Laiduntamisen tavoitteena on avata uudelleen niittyjä, ruovikoita ja pusikoita ja sen ansiosta monien lintujen elinolosuhteet ovat parant uneet.
Laajalahden arvo lintulahtena tunnettiin asianharrastajien piirissä jo ennen sotia, mutta vasta 1950-luvulla sen rannoilla alkoi vaeltaa enemmän lintumiehiä ja suuren yleisön tietoon se tuli vasta myöhemmin. Laajalahden luontopolku ja luontotalon aktiviteetit ovat nykyisin ahkerassa käytössä. Lintutornit ovat tärkeä osa luontopolkua. Laajalahti mielletään vesilintujen paratiisiksi, mutta myös niityillä ja ruovikossa pesii paljon erilaisia lintuja.
Luonnonsuojelualueella on tähän mennessä havaittu yli 250 lintulajia. Nisäkkäitäkin liikkuu alueella runsaasti, ainakin 24 lajista on varmat havainnot. Alueen kasvillisuus on myös runsasta ja lajirikasta.
torstai 27. toukokuuta 2010
maanantai 24. toukokuuta 2010
Arkipyöräily kunniaan
Vihreät haluavat luoda Suomeen uutta pyöräilykulttuuria. Pyöräilyä on ryhdyttävä pitämään ensisijaisesti liikennemuotona: kauan sitä on pidetty Suomessa liikuntamuotona. Siksi pyöräilyä ei ole otettu riittävän vakavasti liikennesuunnittelussa huomioon. Vihreät haluavat nostaa erityisesti arkipyöräilyn kunniaan; miltei 70 vihreää puoluekokousosallistujaa pyöräili puoluekokouspaikalle lauantai-aamuna pyöräilypoliitiikan suunnanmuutoksen kunniaksi.
Vihreiden pyöräilypoliittisessa manifestissa esitetään, että kaupungit
laativat pyöräilyn kokonaissuunnitelmat.
Vihreiden mielestä pyöräilyä ja kävelyä on tarkasteltava omina
liikennemuotoinaan, jotka on otettava liikennesuunnittelussa erikseen
huomioon.
Vihreiden pyöräilypoliittinen manifesti on Vihreiden
liikennepoliittisen työryhmän kannanotto.
Vihreiden pyöräilypoliittinen manifesti on verkossa osoitteessa
http://www.vihreat.fi/node/5055
Manifesti on liitteenä tiedoston alla.
Vihreiden pyöräilypoliittisessa manifestissa esitetään, että kaupungit
laativat pyöräilyn kokonaissuunnitelmat.
Vihreiden mielestä pyöräilyä ja kävelyä on tarkasteltava omina
liikennemuotoinaan, jotka on otettava liikennesuunnittelussa erikseen
huomioon.
Vihreiden pyöräilypoliittinen manifesti on Vihreiden
liikennepoliittisen työryhmän kannanotto.
Vihreiden pyöräilypoliittinen manifesti on verkossa osoitteessa
http://www.vihreat.fi/node/5055
Manifesti on liitteenä tiedoston alla.
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Puheeni Vihreän liiton puoluekokouksessa 23.5.2010
Viime aikoina on yleisönosastoissa ja täällä Vihreiden puoluekokouksessakin keskusteltu poikien ja miesten syrjäytymisestä. Maalarilinjoille pyrkineet ”kympin tytöt” on syyllistetty – ja myös jopa opetushallituksen henkilökunta, koska se ei koostu virkamiehistä vaan –naisista.
Toimin itse erityisopettajana ja olen varhaisen tuen kannattaja kaikille lapsille, joilla on oppimisvaikeuksia tai jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Tuen tarjonta tytöille ja pojille ei siis mene ”fifty fifty”, vaan pikemminkin yhdenvertaisuuslakiin perustuen – eli tuen tarpeen mukaan. Erityistukea saavista oppilasta on valtaosa poikia, arviolta noin 70 prosenttia tai enemmän.
Opetusta saa ja pitääkin arvostella. Sen laatu ei voi olla mitattavissa kuitenkaan opettajan sukupuolen perusteella, kuten joissakin kannanotoissa ja yleisönosastokirjoituksissa on esitetty. Kouluttautuminen on avain yhteiskunnan onneen. Elinikäinen oppiminen on tärkeää – myös meille onnellisuuspuolueen miehille ja naisille.
Lopettakaamme siis ”kympin oppilaiden” mollaaminen ja arvostelkaamme minkä tahansa ammattikunnan tekoja tekoina, ei tekijöiden sukupuolen perusteella!
torstai 20. toukokuuta 2010
Puoluekokousviikonloppu Turussa
Osallistun Vihreän liiton Turussa pidettävään puoluekokoukseen Vihreiden Naisten puoluekokousedustajana. Perjantaina on naisjärjestön koulutustilaisuus, johon matkustan junalla yhdessä Espoon Vihreiden Naisten edustajien kanssa.
Odotettavissa:
Avauspuheenvuorot
Poliittisen ohjelman käsittely
Sääntöuudistus
Aloitteet
Toimintasuunnitelma ja talousarvio
Tilinpäätös
meta
ja paljon mukavaa yhdessäoloa
torstai 13. toukokuuta 2010
Vihreiden seurakuntavaaliteesit
Vihreät niityt -seurakuntavaalilistojen vaaliteesejä on ollut hyväksymässä Vihreiden puoluevaltuuskunnan ev.-lut. seurakuntaan kuuluvia jäseniä (mukana minä!). Nämä kymmenen teesiä on hyväksytty Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksen yhteydessä 9.5.2010.
1. Kirkko vahvaksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi
Kirkon tulee ottaa tiukasti kantaa arvojensa mukaisesti, niin maahanmuutosta, ihmisoikeuksista kuin teologisista kysymyksistäkin. Seurakuntien tulee voida jatkossakin esimerkiksi tarjota suojaa epäoikeudenmukaisen karkotuspäätöksen saaneille.
2. Kirkko ympäristövastuun edelläkävijäksi
Kirkolla on vastuu ympäristöstä. Kirkon kaiken toiminnan tulee olla kestävää. Seurakuntien tulee kaikessa toiminnassaan pyrkiä vähentämään ympäristölle aiheutuvaa kuormitusta ja huolehtia rakennuttamisensa, sijoitustoimintansa ja hankintapolitiikkansa ekologisuudesta ja eettisyydestä. Seurakuntien tulee ostaa vain vihreätä sähköä aina kun se on mahdollista. Jokaisen Suomessa olevan seurakunnan tai seurakuntayhtymän tulee tehdä ympäristöohjelma ja on haettava kirkon ympäristödiplomia. Kirkkojen tulee metsänomistajina toimia vastuullisesti luonnon
monimuotoisuuden säilymiseksi ja vanhojen metsien osalta suosia avohakkuiden sijaan hakeutumista Metso-ohjelmaan.
3. Kirkon tulee kantaa paikallista vastuuta
Kirkon tulee edelleen vastata ihmisten avun tarpeeseen. Nuoriso-, lapsi- ja diakoniatyö ovat olennaisia kirkon toiminnassa, ja kirkon tulee jatkaa vahvaa työtään näillä aloilla. Parisuhdeneuvonta, lapsi- ja perhetyö tarvitsevat resurssinsa. Työttömien ja päihdeongelmaisten tuki täydentää kuntien palveluita. Seurakuntien tulee lisätä ikäihmisille ja maahanmuuttajille suunnattua tukea.
4. Kirkon tulee kantaa globaalia vastuuta
Ihmisestä välittäminen on kirkon perustehtävä. Vastuu ulottuu myös Suomen rajojen ulkopuolelle ja kehitysyhteistyö on välttämätöntä. Seurakunnan tulee käyttää reilun kaupan tuotteita.
5. Kirkon on noudatettava ihmisoikeuksia
Kirkon tulee olla esimerkillinen ja oikeudenmukainen työnantaja.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on oltava täydet oikeudet niin seurakunnan jäseninä kuin työntekijöinä. Kannatamme yleistä siviilivihkimistä, ja sitä, että kirkko siunaa kaikkien sitä toivovien liitot.
6. Kirkossa ei saa syrjiä
Sukupuoli, vamma tai muut ihmisen ominaisuudet eivät ole merkityksellisiä pappeudessa tai muiden tehtävien hoidossa. Kaikkeen syrjintään tulee puuttua välittömästi. Tilojen ja tapahtumien tulee olla esteettömiä.
7. Nuorten oikeuksia kirkossa on vahvistettava
On hyvä, että äänioikeusikäraja kirkollisvaaleissa on 16 vuotta. Nuorten osallistumista kirkon toimintaan ja päätöksentekoon tulee tukea. Nuorella tulisi olla myös mahdollisuus päättää jäsenyydestään kirkossa.
8. Kirkon päätöksenteon tulee olla avointa ja demokraattista
Seurakuntalaisten mielipiteitä tulee arvostaa tasavertaisesti ja vaalijärjestelmän tulee tukea demokratian toteutumista. Seurakunnallinen päätöksenteko tarvitsee avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, pappiskeskeisyyttä tulee vähentää.
9. Kirkon merkittävää yhteiskunnallista roolia tulee tukea
Mikäli kirkko jatkossakin hoitaa julkiselle vallalle kuuluvia tehtäviä, kuten hautaustointa, väestökirjanpitoa ja kulttuurikohteiden ylläpitämistä, tulee niihin varata riittävät resurssit, jotta epäoikeudenmukaiseksi koetusta kirkolle tulevasta yhteisövero-osuudesta voidaan luopua.
10. Kirkko on olemassa seurakuntalaisia varten
Seurakuntien tulee kuunnella jäsentensä tarpeita ja toiveita uskonelämän hoitamisessa. Jumalanpalveluselämää tulisi tuoda lähemmäs seurakuntalaisia, esimerkiksi aikatauluja muokkaamalla ja eri tyyppisiä messuja järjestämällä.
maanantai 10. toukokuuta 2010
EI ydinvoimaa!
Launatai oli täynnä ydinvoiman vastasuutta. Yli 3000 henkeä osoitti mieltään Rautatientorilta Eduskuntatalolle johtaneessa kulkueessa.
maanantai 3. toukokuuta 2010
Sananvapauspäivän ajatuksia
Kansainvälisen vapunpäivän vieton varjoon saattaa jäädä tänään 3.5. vietettävä merkkipäivä, YK:n yleiskokouksen julistama kansainvälinen sananvapauspäivä, jolla maailmanjärjestö korostaa kansalaisten oikeutta ilmaisun vapauteen kaikkialla maailmassa.
Suomen perustuslain toisen luvun 12. pykälässä sanotaan näin: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.»
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklan ensimmäisen kohdan mukaan »Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.»
Sanotaan, että Suomessa sananvapaus toimii, mutta täälläkin on tärkeätä kiinnittää siihen jatkuvasti huomiota. Tiedämmehän, että maailmassa on yhä valtioita, joissa kansalaisten sananvapautta on suurestikin rajoitettu. Mielipiteen lausuminen saattaa johtaa monissa maissa vankilaan, jopa kuolemaan.
Sananvapauden rajoittamisen syitä on monia. Joissakin maissa mielipiteen ilmaisemisen rajoittamisen syyt ovat uskonnollisia, joissakin poliittisia. Niissä on yhteistä vallanpitäjien pelko omasta asemastaan.
Vanhemmat ihmiset muistavat sota-ajan sensuurin. Tällä hetkellä sananvapaus on viety Suomessa niin pitkälle, ettei edes sodan oloissa sallita sensuuria. Sensuuria ei ole se, kun lehden toimitus jättää jotakin julkaisematta. Kun sananvapaus toimii niin, että tiedotusvälineillä itsellään on lainsäädännöllä määritelty harkintavalta julkaisemaansa aineistoon, ne voivat säilyttää myös riippumattomuutensa ja uskottavuutensa. Mutta ohjaako lehden omistajataho kuitenkin lehden sisältöä?
Nykyisin yleistyvää loukkaavaa ja herjaavaa kirjoittelua ei sananvapauskaan salli. Kaikki bloggaajat eivät tätä tiedä tai muista. Jos kirjoituksessa rikkoo Suomen lakeja, syyllistyy esimerkiksi kiihotukseen kansanryhmää vastaan tai loukkaa yksilön kunniaa. Herjaaja joutuu siitä jälkikäteen vastuuseen.
Suomen perustuslain toisen luvun 12. pykälässä sanotaan näin: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.»
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklan ensimmäisen kohdan mukaan »Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.»
Sanotaan, että Suomessa sananvapaus toimii, mutta täälläkin on tärkeätä kiinnittää siihen jatkuvasti huomiota. Tiedämmehän, että maailmassa on yhä valtioita, joissa kansalaisten sananvapautta on suurestikin rajoitettu. Mielipiteen lausuminen saattaa johtaa monissa maissa vankilaan, jopa kuolemaan.
Sananvapauden rajoittamisen syitä on monia. Joissakin maissa mielipiteen ilmaisemisen rajoittamisen syyt ovat uskonnollisia, joissakin poliittisia. Niissä on yhteistä vallanpitäjien pelko omasta asemastaan.
Vanhemmat ihmiset muistavat sota-ajan sensuurin. Tällä hetkellä sananvapaus on viety Suomessa niin pitkälle, ettei edes sodan oloissa sallita sensuuria. Sensuuria ei ole se, kun lehden toimitus jättää jotakin julkaisematta. Kun sananvapaus toimii niin, että tiedotusvälineillä itsellään on lainsäädännöllä määritelty harkintavalta julkaisemaansa aineistoon, ne voivat säilyttää myös riippumattomuutensa ja uskottavuutensa. Mutta ohjaako lehden omistajataho kuitenkin lehden sisältöä?
Nykyisin yleistyvää loukkaavaa ja herjaavaa kirjoittelua ei sananvapauskaan salli. Kaikki bloggaajat eivät tätä tiedä tai muista. Jos kirjoituksessa rikkoo Suomen lakeja, syyllistyy esimerkiksi kiihotukseen kansanryhmää vastaan tai loukkaa yksilön kunniaa. Herjaaja joutuu siitä jälkikäteen vastuuseen.
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Ystävien ja Slow Foodin ylistys
Slow Food on nautiskelijan yksinkertaista onnea
Wappu on parasta slow food -aikaa. Vietinkin ystävieni järjestämällä vappupäivän brunssilla lähes kahdeksan tuntia ihanien ruokien ja juomien parissa sekä ennen kaikkea iloisten lasten, nuorten aikuisten ja vähän varttuneempien ystävien kanssa mukavan viipyileviä riemunhetkiä :)
Slow Food puolustaa elämän pieniä nautintoja ja inhimillistä elämänrytmiä. Liike vastustaa ruokailun liiallista yksinkertaistamista. Se korostaa eri vuodenaikojen ja alueiden runsasta kirjoa ruoka-aineiden valikoimassa. On tärkeää muistaa, että ruoasta ja juomasta nauttiminen on aina ollut osa kulttuuriamme, ja vappuna juhlisien perinne on juuri sellainen! Slow Food -liike kannattaa hyvälaatuisten ruoka-aineiden valmistusta ja ekologisesti järkeviä tuotantotapoja sekä vastustaa turhaa ruoka-aineiden teknistä ja kemiallista käsittelyä. Slow Food haluaa vaalia paikallisia ja perinteisiä keittotaidon menetelmiä ja mielekkäitä hintoja.
Nettiä selaamalla sain myös selville, että Slow Food on kansainvälinen liike, joka puolustaa elämän pieniä nautintoja ja inhimillistä elämänrytmiä. Ruoka ja juoma ovat oleellinen osa kaikkia kulttuureja ja paikalliset perinteet ovat vaalimisen arvoisia. Yhteiset ruokailut ovat erinomaista kulttuurienvälistä kanssakäymistä ja herkullinen tapa tutustua uusiin kulttuureihin ja hankkia uusia ystäviä. Wappuperinteeseen kuuluu juuri mukavalla tavalla myös nyyttäriperinne.
Slow Food -liike on perustettu Italiassa, eurooppalaisen ruoka- ja juomakulttuurin kehdossa. Sieltä se on levinnyt yli 30 maahan, kaikkiin maanosiin. Liike jatkaa hidasta, mutta vastustamatonta leviämistään tässä pikaruoan ja kiireisen elämänrytmin uhkaamassa maailmassa.
Slow Food -liikkeen historiasta tiedetään, että se syntyi Italiassa vuonna 1986, kun Rooman Piazza di Spagnalle oltiin avaamassa Fast Food -hampurilaisravintola. Joukko ihmisiä karsasti ajatusta ja perusti pienen ruokayhdistyksen, joka laajeni nopeasti. Perustajat painottivat jo olemassaolevaa krouviperinnettä, “osteriaa”. He alkoivat etsiä nautiskelijan yksinkertaista onnea – lautasellista pastaa ja lasillista hyvää viiniä mukavassa seurassa. Vuonna 1989 liikkeestä tuli kansainvälinen, toimintaa on tällä hetkellä yli 30 maassa.
Eläköön Slow Food!
Wappu on parasta slow food -aikaa. Vietinkin ystävieni järjestämällä vappupäivän brunssilla lähes kahdeksan tuntia ihanien ruokien ja juomien parissa sekä ennen kaikkea iloisten lasten, nuorten aikuisten ja vähän varttuneempien ystävien kanssa mukavan viipyileviä riemunhetkiä :)
Slow Food puolustaa elämän pieniä nautintoja ja inhimillistä elämänrytmiä. Liike vastustaa ruokailun liiallista yksinkertaistamista. Se korostaa eri vuodenaikojen ja alueiden runsasta kirjoa ruoka-aineiden valikoimassa. On tärkeää muistaa, että ruoasta ja juomasta nauttiminen on aina ollut osa kulttuuriamme, ja vappuna juhlisien perinne on juuri sellainen! Slow Food -liike kannattaa hyvälaatuisten ruoka-aineiden valmistusta ja ekologisesti järkeviä tuotantotapoja sekä vastustaa turhaa ruoka-aineiden teknistä ja kemiallista käsittelyä. Slow Food haluaa vaalia paikallisia ja perinteisiä keittotaidon menetelmiä ja mielekkäitä hintoja.
Nettiä selaamalla sain myös selville, että Slow Food on kansainvälinen liike, joka puolustaa elämän pieniä nautintoja ja inhimillistä elämänrytmiä. Ruoka ja juoma ovat oleellinen osa kaikkia kulttuureja ja paikalliset perinteet ovat vaalimisen arvoisia. Yhteiset ruokailut ovat erinomaista kulttuurienvälistä kanssakäymistä ja herkullinen tapa tutustua uusiin kulttuureihin ja hankkia uusia ystäviä. Wappuperinteeseen kuuluu juuri mukavalla tavalla myös nyyttäriperinne.
Slow Food -liike on perustettu Italiassa, eurooppalaisen ruoka- ja juomakulttuurin kehdossa. Sieltä se on levinnyt yli 30 maahan, kaikkiin maanosiin. Liike jatkaa hidasta, mutta vastustamatonta leviämistään tässä pikaruoan ja kiireisen elämänrytmin uhkaamassa maailmassa.
Slow Food -liikkeen historiasta tiedetään, että se syntyi Italiassa vuonna 1986, kun Rooman Piazza di Spagnalle oltiin avaamassa Fast Food -hampurilaisravintola. Joukko ihmisiä karsasti ajatusta ja perusti pienen ruokayhdistyksen, joka laajeni nopeasti. Perustajat painottivat jo olemassaolevaa krouviperinnettä, “osteriaa”. He alkoivat etsiä nautiskelijan yksinkertaista onnea – lautasellista pastaa ja lasillista hyvää viiniä mukavassa seurassa. Vuonna 1989 liikkeestä tuli kansainvälinen, toimintaa on tällä hetkellä yli 30 maassa.
Eläköön Slow Food!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)