Optimismin voimasta

Espoon vihreiden vierailulla eduskunnassa


Luin tänään vaikuttavan ajatuksen optimismin voimasta

Optimismi ei ole olemukseltaan
mielipide kulloisestakin tilanteesta
vaan elinvoima,
voima toivoa silloin kun muut luovuttavat,
voima selvitä takaiskuista,
voima joka ei luovuta tulevaisuutta
pessimistille
vaan käyttää sen toivon hyväksi.


Ikäviä uutisia

Tänään oli Helsingin Sanomissa huolestumista aiheuttava kirjoitus, jossa kerrottiin aggressiivisten lasten ja erityisoppilaiden määrän olevan kasvussa Espoossa. Tiedetään! Mutta tästä huolimatta suunnitellaan säästöjä perusopetukseen. Tukiopetus ja kerhot ovat niitä, joista ensimmäisenä karsitaan.

Haluan olla optimistinen ja toivon, ettei vuoristoradan tavoin toimiva tuntiresurssin jako mene pohjalukemiin vain lukiolaisten määrän kasvun sekä opettajien palkkapoliittisten ratkaisujen vuoksi, kuten lehdessä mainittiin.

Varhainen tuki on tärkeää! Jokelan tragedia on tainnut unohtua. Nyt tarvitaan sellaisia päätöksiä, jotka ennaltaehkäisevät ongelmia. Tuntikehyksen leikkaaminen ei tee sitä! Toivon optimistina, että päättäjät tekevät viisaita ratkaisuja.

Monikulttuurisuutta

Osallistuin Espoon monikulttuuriasiain neuvottelukunnan kokoukseen, jossa esiteltiin maahanmuuttajien työllistymiseen liittyviä asioita ja keskusteltiin, miten asiat voisivat olla vielä paremmin. Miksi olen tässä neuvottelukunnassa? Työni kautta olen ollut kosketuksissa maahanmuuttajaoppilaiden oppimisen erityisongelmien käsittelyssä sekä tehnyt oppilashuollollista yhteistyötä maahanmuuttajaoppilaiden tukemiseksi. Nyt olen toisenlaisella näköalapaikalla, vihreän vastuullisuuden ja tasa-arvon edustajana.

Vihreää naisenergiaa

Monikultturiasiain neuvottelukunnan kokouksen jälkeen riensin vielä Espoon Vihreiden Naisten kokoukseen, jonka jälkeen palasin kotiin positiivisen naisenergian ja optimismin voimaannuttamana!

Espoo 550 v. - juhlaa ja arkea

Tänään juhlimme kouluissa Espoon 550-vuotisjuhlia katsomalla videoesityksiä, joissa espoolaiset koululaiset onnittelivat kotikaupunkiaan. Meidän koulu esitti onnitteluvideolla Karamzin-rockin. Sen jälkeen oli vuorossa juhlalounas.

Televisiouutisista oli hauska seurata koululaisten suunnittelua, millainen Espoo on viidenkymmenen vuoden kuluttua.

Jokainen ratkaisu vaikuttaa kauas tulevaisuuteen. Se näkyy erityisen hyvin koulun arjessa. Itsäni harmittaa koulutiensä alkutaipaleella olevien lasten tukitoimien vähyys tai epäoikeudenmukainen jakautuminen. Koulunkäyntiavustajan sai vain fyysisen sairauden perusteella. Ennakoidut ongelmat oppimisessa tai käytöspuolella eivät vanhempien anomuksista eivätkä asiantuntijoiden lausunnoista huolimatta johtaneet lisäresurssiin. Se siitä varhaisesta tuesta. Omasta puolestani haluan olla vaikuttamassa siihen, että tarpeellisia tukitoimia olisi riitävästi.

Kiinnostaako kaunokirjallisuus – naiseus – ekologia?

Hei, espoolainen nainen!


Tule ja tuo ystäväsikin mielenkiintoisiin kirjamaistiaisiin Ymmerstan viihtyisään koulukirjastoon keskiviikkona 24.9.2008 kello 18!

Espoon Vihreiden Naisten järjestämät kirjamaistiaiset on kaikille naisille avoin tilaisuus, jossa on mukana vihreitä naisvaikuttajia. Heidän kanssaan voit liittyä uuteen naisten lukupiiriin. Kokoonnumme keskustelemaan yhteisesti valitusta kuukauden kirjasta naiseuden ja vihreiden arvojen näkökulmasta noin kerran kuukaudessa. Samalla tutustumme erilaisiin kiinnostaviin lukemisympäristöihin.

Syyskauden kirjamaistiaiset, joiden pohjalta valitaan lukupiirin kirjat, pidetään Ymmerstan koulussa, joka on kirjallisuudenopetuksen ja koulukirjastojen oppimiskeskus Espoossa. (http://www.ymmerstankoulu.fi/) Koulu sijaitsee Turun radan varressa, Koivuhovin aseman tuntumassa osoitteessa Ristihaantie 5.

Tiedustelut ja ilmoittautuminen 21.9. mennessä
Teresia Volotinen 050 - 34 13 784
teresia.volotinen (at) kolumbus.fi
Espoon Vihreät Naiset

Monikulttuurisuutta edistämään!

Kenialaisen Adrian Onyandon sadunkerrontatyöpajan osallistujia


Sain viime viikolla tiedon, että minut oli valittu Espoon monikulttuuriasian neuvottelukuntaan Espoon vihreiden varsinaiseksi edustajaksi paikkakunnalta pois muuttaneen jäsenen tilalle. Olen todella iloinen valinnastani, sillä arvostan monikultturisuutta, ja haluan edistää tasa-arvoa ja estää syrjintää.
Hakemuksessani mainitsin, että erityisopettajan työni kautta olen ollut kosketuksissa maahanmuuttajaoppilaiden oppimisen erityisongelmien kanssa sekä tehnyt oppilashuollollista yhteistyötä maahanmuuttajaoppilaiden tukemiseksi mm. muutamien monikulttuuriasiain neuvottelukunnassa mukana olevien henkilöiden kanssa jo 80-luvulta asti. Monikulttuuriasiain neuvottelukunnan sihteeri Liisa Kosonen muistikin yhteistyömme Kirkkojärven koulussa toivottaessaan minut tervetulleeksi!

Espoossa olen järjestänyt suomea toisena kielenä opettaville elämyksellisen kirjallisuudenopetuksen koulutuksia ja selkokielisten kirjojen esittelyjä, ja toiminut kymmenen vuotta Netlibris-hankkeen (www.netlibris.net) valtakunnallisena S2-ja erityisopetuksen koordinaattorina ja opettajien täydennyskouluttajana.

Lasten ja nuorten selkokirjoja olen esitellyt toimittamassani Selkis – nyt lukemaan! -julkaisussa (BTJ Kirjastopalvelu 2006), jossa tähdennetään myös maahanmuuttajalasten ja nuorten helppolukuisen kirjallisuuden tarvetta sekä heidän kulttuuritaustansa huomioon ottamista kirjavalinnoissa. Lisäksi olen käsitellyt aihetta myös seuraavissa artikkeleissa:

Selkokirjat selkosen selällään, Virikkeitä 2/2004

Iiisit biisit ja helpot nakit - kotimaiset lasten ja nuorten helppolukuiset ja selkokirjat 2005, Virikkeitä 1/2006

Trollkarlens nya hatt – hur gick det att översätta och omarbeta boken till en lättläst version. Nordisk blad 2004.

Lukemisen iloa! Helppis 2 –julkaisu. Kehitysvammaliitto 2003

Kaarina Kolu – Teresia Volotinen: Erilaisuus on rikkautta: lastenkirjallisuus suvaitsevuuden edistäjänä. julkaisussa Monikulttuurisuus ja lastenkirjallisuus, toim. Kolu – Korhonen – Suojala – Volotinen. IBBY Finland. Helsinki 2003

Surun seremonia

Sisäkuva Juhan kotiseudun, Kiteen, kirkosta


Mun sydämeni tänne jää
Kun aika on mun mennä pois
Syystuuli vaan soi lauluaan
Kuin kaiken tietää vois

Mun sydämeni tänne jää
Aina asuinpaikalleen
Vaik' itse saan vain viivähtää
Kesäiltaan viimeiseen

Kun mennyt oon, niin kuulet
Vain kuiskeen rantamainingin
Jos uskot enemmän, kuin luulet
Siinä sua tervehdin

Sä kevään näät taas kerran
Ja kuulet laulut lintujen
Jos herkistyt ees hetken verran
Silloin ymmärrät sen

Mun sydämeni tänne jää
Se lähelläsi aina on
Sen tavoitat, jos haluat
Vaik' maa ois lauluton

Nämä kauniin iskelmän sanat kaikuivat vaikuttavasti Auroran koulun opettajien ja muun henkilökunnan esittimänä kesällä yllättäen poisnukkuneen opettaja Juha Hyvärisen tämänpäiväisessä muistotilaisuudessa. Ne soivat mielessäni päivän aikana moneen kertaan. Mietin, miten tärkeä tällainen seremonia on. Vaikka suru jatkuu, olo oli muistohetken jälkeen helpottuneempi, kun lapset ja aikuiset saivat yhdessä jakaa suruansa.

Koulun alkuun yksi päivä - mediakatsaus jatkuu

Ykköset, kymmenet, sadat, tuhannet... kymmenjärjestelmävälineistö odottaa taas käyttäjiään!

Ei ole suinkaan sattuma, että opettajiin kohdistuva kritiikki nousee koulun alkaessa esiin. Tänään lukiolainen antaa (kuten eilen uumoilinkin!) nössöille opettajille neuvoja Hesarin mielipidepalstalla. Ei kuulemma saisi kaveerata eikä lepsuilla. Juttu alkaa näin: "Opettaja lyö opetuksen leikiksi "perjantain kunniaksi", katsoo läpi sormien maanantaiaamun myöhästyneitä ja hyväksyy poissaolosyyksi alennusmyynnit tai kampaajan." Lukiolainen lopettaa mielipidekirjoituksensa: "Opettajat, tarttukaa uuden lukukauden kunniaksi tomerammin karttakeppiinne, vaalikaa auktoriteettianne ja innostakaa oppilaita todelliseen opiskeluun, niin kuin ette olisi koskaan uskoneet kehtaavanne."

Kritiikin lisäksi lehdessä luodaan ostospaineita. Helsingin Sanomien kaupunkiosaston otsikko kertoi näet, että "Koulua varten shoppailu tapahtuu huolella". Pojat ovat tyttöjä vaativampia asiakkaita, lehti paljastaa. Haastattelussa tavaratalon myyjä mainitsi nimeltä merkit, joita nuortenosastolla asioivat pojat vaativat. Toimittaja Tiainen olisi kyllä voinut jättää tuollaisen tekstimainostempun tekemättä valtakunnan suurimman lehden sivuilla. Hyh, hyh! Jutun lopussa sanottiin, että Helsingissä kirppikseltä löytää halvalla vaatteita. Ehkäpä lehdessä toivottiin, että kirppismainoksiakin saatasiin lisää.

Länsiväylä, Espoon ilmaisjakelulehti, suuntasi sunnuntain numerossa lukijoiden huomion iloiseen koulunalkuun, ja antoi pääkirjoituksessaan autoilijoille ohjeita ekaluokkalaisten matkan turvaamiseksi. Kiitos, Länsiväylä postiivisista kirjoituksista!

Mediakatsaus: Kielteinen koulunalku ihmetyttää

Luku- ja kirjoitustadon edellytyksenä on, että äänne- ja kirjainvastaavuus alkaa hahmottua


Ihmettelyä
En ymmärrä, miksi media aina syyslukukauden alkaessa uutisoi mahdollisimman negatiivisesti koulusta tai opettajista. Joka vuosi nousee syyslukukauden alkaessa esiin joku extreme-tapaus, josta on mukava revitellä.

Kriittinen kausi on taas alkanut, onhan pääkaupunkiseudun koulujen alkuun enää pari päivää. Tänään saimmekin lukea Internetistäkin, että Iltalehti uutisoi suomalaisesta opettajasta, joka määräsi 33 työpäivässä kaikkiaan 52 tuntia jälki-istuntoa ja antoi 26 kirjallista muistutusta. (Opettajan esimies oli puuttunut asianmukaisesti ongelmaan, mutta tärkeintä oli kauhistella kyseisen rankaisuautomaattia käyttävän open käytöstä.) Miksei sensaatiojuttua tehty viime lukuvuoden aikana, jolloin asia oli ajankohtainen?

Elisan sivustolla kyseltiin, ovatko ihmiset olleet jälki-istunnossa. Käydessäni sivustolla vastausprosentti jakautui näin: Kyllä: 77% Ei: 23%. Minäkin olen aikoinani saanut jälki-istuntoja, syyttä suotta - ainakin omasta mielestäni. Siitä huolimatta en kanna kaunaa, vaikka koulunkäynti ei omassa nuoruudessanikaan ollut aina ollut niin auvoisaa. Kyllä varmaan joku kirjoittaa myös siitä, että opettajat ovat nykyisin liian lepsuja, eivätkä uskalla antaa rangaistuksia.

Koulunkäyntiin liittyy paljon outoja stereotypioita, ja eräs sellainen on, että koulussa ei saisi olla mukavaa. Mikään muu kunnan palvelu kuin koululaitos ei käsittääkseni joudu tällaisen säännöllisen mollauksen kohteeksi. En tarkoita, etteikö koulua saisi arvostella, päinvastoin. Itsekin arvostelen. Jälki-istunto on ihan laillinen rangaistuskeino, mutta kärsii varmasti inflaation, jos sitä käytetään yhtä tiuhaan kuin uutisessa kerrottiin. Nostelisin vähintäänkin kulmakarvojani, jos joku kollegani olisi näin supertehokas rankaisija.

Opettajiakin - kuten meitä kaikkia ammatista riippumatta - on moneen lähtöön. Kuitenkin lukukauden alkaessa tuntuu pahalta lukea kaikki kollektiivisen negatiivinen opettajiin ja koululaitokseen kohdistettu kritiikki. Toimittaja kyselee televisiossa johdattelevasti ekaluokkalaiselta: "Onhan tyhmää mennä kouluun, onhan..."! Toivottavasti ei tänä vuonna!

Minusta on median luomista ennakko-odotuksista huolimatta mukavaa mennä töihin, ja niin on myös lähes kaikista koululaisista. On mukavaa tavata tutut oppilaat ja työkaverit, on mukava oppia tuntemaan uusia yhteisön jäseniä ja oppia uusia asioita. Ja ennen muuta on mukavaa olla jakamassa oppimisen iloa lasten kanssa, joille oppiminen ei aina ole helppoa.

Mutta jos jatkuvasti joka tuutista saa kuulla, miten tyhmää on käydä koulua, miten kauhesti koulussa kiusataan, miten paljon kouluissa on häiriköitä, miten idioottimaisia kaikki opettajat ovat, miten surkeaa on kouluruoka, miten epäoikeudenmukaista on arviointi ja arvostelu, miten huono on suomalainen opetussuunnitelma ja koko koululaitos ja miten paljon kaikenlaista pakkoa koulussa on... - itse kukainenkin alkaa uskoa, että koulunkäynti on - sanonko mistä...

Olen osallistunut moniin lukutaito-, tietotekniikka- ja lastenkirjallisuuskongresseihin. Voin vakuuttaa, että Suomen koululaitos on maailmalla erittäin arvostettu! Syy: oppimistulokset ovat huippuluokkaa. Mitenkähän se on mahdollista näin karseissa olosuhteissa?

Miksi siis pitää joka lukuvuoden alussa systemaattisesti pilata oppimisen ilo?

Pikku naisia -kirjan esittelyyn valmistuva kirjakassi

Aurora Karamzinin jalanjäljissä

Aurora Karamzinin syntymästä on tänään kulunut 200 vuotta. Parhaiten tämä merkittävä vaikuttajanainen tunnetaan diakonissalaitoksen perustajana, mutta kaiken kaikkiaan hänen värikäs henkilöhistoriansa voisi nousta paremmin ihmisten tietoisuuten - toivottavasti nyt järjestettävien Aurora-tilaisuuksien myötä. Karamzinin koulussa olemme tietysti erityisesti perehtyneet Auroran toimintaan Espoossa.

Träskändan kartanoalue Espoossa oli Auroralle hyvin rakas paikka. Se on rakas paikka minullekin ja monille muille, jotka ovat asuneet tai työskennelleet tämän ihanan alueen läheisyydessä.

Aurora Karamzinin muotokuva Karamzinin koulussa

Träskändan kartanopuisto Espoon Järvenperässä on nykyisin luonnonsuojelualue


Upeat vanhat tammet herättävät halun halata!

Keisarillinen käymälä on historiallisesti merkittävä rakennus, joka kannattasi entistää entiseen loistoonsa - vaikkapa käymälämuseoksi! Nykyisin se toimii työkaluvarastona.

K niin kuin Karamzin


Aurora satsasi koulutukseen ja perusti alueen tytöille meijerikoulun. Nykyisin sen tiloissa toimii Pikku-Auroran lasten kulttuurikeskus. Aurora Karamzinin vanhan kartanon ja meijerikoulun alueella järjestetään kävelykierroksia ja kaikenlaisia hienoja tapahtumia, esim. Aurora-aiheisia näytelmiä, Meijeri-rock tai Bembölen alueelle sopivia hölmöläis-produktioita.

Itse olen järjestänyt useamman kerran Auroran jalanjäljissä -retkiä Netlibris-oppilaille ja lasten- ja nuortenkirjallisuudesta kiinnostueille aikuisillekin, jossa lapset ovat esittäneet näytelmiä, perinneleikkejä tai vanhaa musiikkia. Asiantuntijana on ollut kirjailija Raili Mikkanen, joka on kirjoittanut Aurora, keisarinnan hovineito -nimisen nuortenkirjan.

Karamzinin koulun vieressä sijaitseva Auroran päiväkoti oli alun perin Auroran perustama kansakoulu

Auroran muistokivi Träskändassa ja hautakivi Hietaniemen vanhalla hautausmaalla:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aurora_Karamzin

Mielenmaisemia Ateneumissa

Olin eilen ihastelemassa Pekka Halosen (1865-1933) upeita tauluja Atenemin 120-vuotisjuhlan suurnäyttelyssä, jossa oli esillä 270 Halosen teosta.

Erityisen kiinnostavaa oli, että esillä oli paljon yksityiskokoelmien töitä, jotka eivät ole olleet ennen näytteillä. Halosen tuotantohan on varsin laaja (arviolta 3000 teosta), mutta näyttelyyn oli onnistuttu saamaan erittäin edustava valikoima taiteilijan töitä.

Useinhan ajatellaan, että Halonen ikuisti luontoa ja erityisesti lumisia puita, mutta katsoja saa nyt nähdä Halosen monipuolisuden ja taiteellisen kehittymisen erittäin kiinnostavasti.

Kyllähän Pekka Halosen maalaukset puhuttelevat vielä nykyajan ihmistäkin, erityisesti juuri monet upeat luonnonkuvaukset. Hän on osannut tavoittaa niissä suomalaisuuden ytimen - luonnon yksinkertaisen kauneuden ja ylistyksen: suomalaisen mielenmaiseman.

Puutarhavinkki Tallinnaan matkaajalle

Tallinnan vanha kaupunki on mukava kurkistus keskiaikaan. Turistiruuhkien seasta voi tehdä mainion retken kaupungin viihtyisään kasvitieteelliseen puutarhaan, joka sijaitsee Piritan suunnalla.

Surua ja polttopulloa

Paluu Espoon arkeen pysähdytti. Tieto Auroran koulua kohdanneesta onnettomuudesta pisti mietteliääksi. Koulun pihalla vapaa-aikaansa viettävät n. 15-vuotiaat lippajärveläispojat olivat tahallaan polttaneet parakkikoulun. Nuorista kolme on entisiä Auroran koulun oppilaita, ja kaksi on käynyt koulunsa muualla.

Rehtori Martti Hellströmin blogin mukaan palo syttyi vahingossa pullon räjäytysleikeissä. Yksi heitti toisen tuoman paloherkän lasipullon seinään ja muut huusivat kannustushuutoja. Kipinä oli päässyt lautarakenteiden sisään. Pojat olivat yrittäneet sammuttaa liekkiä mukana olleella virvoitusjuomalla, ja luulleetkin sen sihahtaneen sammuneeksi. Toisin kävi. Liekki leimahti noin tunnin kuluttua täyteen roihuun.

Auroran koulun väkeä ja monia espoolaisia opettajia kohtasi jo alkukesästä suru-uutinen, joka sekin pysähdytti ja teki mietteliääksi. Aina terveydenstään ja kunnostaan hyvää huolta pitänyt opettaja Juha Hyvärinen oli saanut kotonaan äkillisen sairaskohtauksen, johon menehtyi. Juha oli tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön edelläkävijä, välitön ja yhteisöllinen ihminen, jonka kanssa oli helppo ystävystyä. On vaikeaa ymmärtää, että Juha on ainiaaksi poissa.

On myös vaikeaa ymmärtää, minkä takia 15-vuotiaiden on nuorisotilojen puutteessa pelattava polttopallon sijaan polttopulloa päin koulun seiniä. Oliko kyseessä täydellinen tietämättömyys tulella leikkimisen vaarallisuudesta vai uhma koululaitosta tai yhteiskuntaa kohtaan?

Tulipalossa menetetyt koulutilat merkitsevät osalle auroralaisista hankalaa evakkotaivalta matkojen päässä olevaan tilapäiseen koulurakennukseen.

Rahalla saa uuden parakin Auroran koulun pihaan ensi vuoden alkuun. Kiinnostaisi tietää, joutuvatko veronmaksajat vaiko pullopelimiehet tai heidän vanhempansa maksumiehiksi...

Lähileipäjonossa

Lomalainen nauttii, kun saa pienen kotileipomon valmistamaa leipää. Aah!

Kesäisin Tampereen Kämmenniemessä on joka lauantai Teiskon maamiesseuran järjetämä kesätori, jossa paikalliset koti- ja pikkuleipomot sekä viljelijät ja yrittäjät myyvät tuotteitaan. Joka kerta on pitkä leipäjono erään tietyn emännän tiskillä, koska hänen tuotteensa ovat teiskolaisten mielestä ylivoimaisen maukkaita!

Enemmän kotileipomotuotteita Espoon kauppoihin!

Lomaterveisiä Pohjois-Karjalasta

Volotisia on asunut Ilomantsin Mekrijärvellä, esim. runonlaulajat Jermi ja Ivan Volotinen

Olen avioliittoni myötä Volotisten karjalaisen suvun jäsen. Tänä kesänä olen perinteiseen tapaan lomaillut ja kyläillyt mieheni Sepon synnyinseuduilla Pohjois-Karjalassa, ja saanut nauttia maakunnan mainioista herkuista sekä sukuyhteisöllisyydestä.

Matkamme huipentui Volotisen sukukokoukseen, joka järjestetään joka kolmas vuosi Ilomantsissa. Kokoonnuimme ja aterioimme Murginapirtissä, entisessä kansakoulussa. Teimme kiertoajelun kahden bussin voimin muinaisten Volotisten asuinpaikoille sekä osallistuimme Iljan praasniekkajuhlallisuuksiin ja ortodoksiseen jumalanpalvelukseen. Veimme perinteiseen tapaan kukat ikiaikaiselle Volotisen sukuhaudalle Kokonniemen muinaiseen kalmistoon.

Sukukokouksen juhlapuhujana oli fil.tri Laura Jetsu, joka kertoi vaikuttavalla tavalla karjalaisten kuolemaan liittyvistä käsityksistä ja riiteistä. Kokoukseen osallistui sekä nuoria että vanhoja volotisia, lähes 80 henkeä. On hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita sukujuuristaan ja menneiden polvien historiasta. Itseäni ovat erityisesti kiinnostaneet Volotisen suvun runonlaulajat, Jermi ja hänen poikansa Ivan eli Iivana, joista olen koonnut tietoja valmisteilla olevaan sukukirjaan.

Kierrätystä ja kirppiskivaa III

Aurinko paistoi pilvien lomasta, kun jo kolmannen kerran tänä kesänä raahasin turhia tavaroitani kirpputorille, nyt jo toistamiseen Hietalahden kirppikselle.

Vähän kyllä ihmetytti, että helsinkiläinen pysäköinninvalvojajoukko oli ottanut kirppismyyjien autot tiukennetun valvonnan ja innokkaan sakottamisen kohteeksi. Eräs myyjistä joutui tällaisen iskun kohteeksi, kun jätti torialueelle autonsa hetkeksi, kun kävi Hietsun hallissa lunastamassa myyntiruudun, kertoi rekkejä ja lisäpöytiä vuokraava nainen. Eri asia on, jos pitää autoaan sakkopaikalla koko päivän, mutta nyt pysäköinninvalvojat iskivät vähän salakavalasti kuormausvaiheessa!

Torimyynti oli nyt edellistä kertaa hiljasempaa, lieko syynä ollut vaihteleva sää tai kesäkuuta hiljaisempi heinäkuu. Myyjiä oli kylläkin enemmän kuin edellisellä kerralla, enkä tällä kertaa saanut kulmapaikkaakaan, kuten viimeksi.

Tuttujakin näkyi, sekä myyjien että ostajien joukossa! Kaiken kaikkiaan päivän saldo meni ihan mukavasti plussan puolelle, vaikka yhä jäi paljon tavaraa myymättä. Voisinkin jo kutsua itseäni alkemistiksi, kun saan muutettua turhan roinan rahaksi.

Kuva: Tanskalaisella kirppiksellä kesällä 2007

Onko naisjyränkuljettajan euro 80 senttiä?

Kesälomalainen oli vähällä hiiltyä, ei grillatessa eikä päivää paistatellessa, vaan ilmaisjakelulehteä lukiessa.

Tamperelaisen kaupunkilehden toimittaja näet oli sitä mieltä, että "naisen euro on 80 senttiä" on shittiä, jota tarjoillaan medioissa säännöllisin väliajoin.

Toimittajalla olikin perustelu väitteelleen opetusalalta (jossa ei ole erillisiä palkkataulukkoja naisille ja miehille, vaan eurolleen sama peruspalkka saman verran viikkotunteja tekeville jne).

Myytti miesten ja naisten erisuuruisista palkoista elää toimittajan mukaan siksi että ei huomioida, että tilastoihin kirjataan vain keskiansiot. Miespuoliset luokanopettajat saivat pari sataa euroa kuussa enemmän palkkaa siksi, että miehet haluavat tehdä naisia enemmän viikkotunteja, ohjata kerhoja ja ottaa hoitaakseen av-välineiden hoidon. Tarkoittiko toimittaja, että me naisopet olemme niin laiskoja, ettemme halua tehdä keskimäärin yhtä paljon työtä kuin miespuoliset kollegamme?

Jutun varsinainen valttikortti oli kuitenkin tieto, että Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan naisjyränkuljettajat ansaitsivat tienpäällystysalalla peräti 14 prosenttia enemmän kuin miesjyränkuljettajat. Se todisti toimittajan mielestä, että naisen euron 80-senttisyys on aivan kaupunkitarinaa.

Kierrättäjä ei saa lannistua

Käsiini osui kierrätetty helmikuinen Kotiliesi. Oli innostavaa lukea lehden artikkeli nimeltä Älä lannistu, kierrättäjä. Siinä espoolainen toimittaja hehkutti kierrättämisen puolesta, mutta oli tehnyt myös havaintoja kierrättämisen vaikeudesta.

Kotitalouksien jätteiden lajittelu ja kierrätys on uusi kansalastaito, mutta sen oppiminen vaatii kärsivällisyyttä. Kierrätys vauhdittuisi, jos se olisi vaivattomampaa. Espoon yhdyskuntajätteistä huolehtivan YTV:n nettisivuilta on vaikea löytää selkeää tietoa keräyspisteistä. Niitä saisi sitä paitsi olla enemmän, varsinkin pientalovaltaisilla asuinalueilla.

Olen samaa mieltä! Kauppakeskus Sellon pysäköintialueelle on avattu uusi eko-keräyspiste, joka on sinänsä erittäin hieno asia, vaikka sinne onkin vähän hankala löytää. Sen sijaan ei ole mukavaa, että keräyspiste alkaa muistuttaa kaatopaikkaa, kun keräysastiat ovat aivan täynnä.

On itsestään selvää, että ihmiset turhautuvat, jos heidän kauppakeskukseen asti raahaamansa kierrätyskelpoinen jäte ei mahdukaan keräysastiaan. Viime viikolla oli pahvinkeräyssäiliö aivan täynnä, joten pahvia oli kertynyt aikamoinen läjä keräyspisteen viereen. Mietin kovasti jätänkö pahvit maahan vai kannanko ne takaisin kotiin. Koska pahvikantamukseni oli sangen pieni, onnistuin kuitenkin sullomaan sen jätesäiliön!

Jokainen voi tehdä oman osuutensa paremman ympäristön puolesta, totesi YTV:n jätehuollosta vastaava ympäristöasiantuntija Kotilieden artikkelissa. Niin myös YTV voisi tehdä oman osuutensa järjestämällä riittävän paljon keräsysastioita sekä huolehtimalla myös niiden tyhjennyksestä!

PERUSTETTU: Espoon Vihreät Naiset

Luontotalo Villa Elfvik tarjosi viihtyisät puitteet Espoon Vihreiden Naisten perustamiselle

Vihreiden espoolaiskansanedustaja Johanna Karimäki puhuu

Espoon Vihreiden naisten puheenjohtaja Marjut Joensuu allekirjoittaa perustamisasiakirjaa


Perustamiskokouksen puheenjohtajana toimi Tiina Elo ja yhdistyksen kummiksi ryhtyi Helsingin Vihreiden naisten puheenjohtaja Hanna-Kaisa Lähde

Kavalia karkureita

Teiden varsilla on nykyään lähes joka paikassa lupiineja. Lupiinien vikipedia-sivustolla sanotaankin, että Suomessa komealupiinia esiintyy koristekasvina puutarhoissa ja sieltä karanneena etenkin tienpientareilla ja ratapenkereillä sekä teidenvarsiniityillä. Karkulaisena komealupiini on vallannut paikoin suuria aloja maan eteläosissa.

Toinen tosi ärsyttävä karkulainen on jättiputki. Jättiputkia onkin näköjään kahta eri lajia (kaukasianjättiputki Heracleum mantegazzianum sekä persianjättiputki Heracleum persicum), mutta näiden jättien konkreettistä ärsyttävyyttä lisää se, niiden erittämä neste voi auringon UV-säteilyn vaikutuksesta aiheuttaa iholle palohaavan kaltaisia rakkuloita ja jopa pysyviä jälkiä! Jättiputket kykenevät suuren siementuotantonsa, vahvan kasvullisen lisääntymisensä sekä kemiallisten ominaisuuksiensa avulla muodostamaan nopeasti laajoja kasvustoja, joiden hävittäminen on vaikeaa.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan maahamme on vuosien varrella tuotu monia ulkomaisia karkailuun taipuvaisia lajeja puutarhojemme koristekasveiksi. Näistä tulokkaista edellä mainittujen lisäksi etenkin jättipalsami ja kurtturuusu ovat levittäytymässä yhä vankempina kasvustoina ja laajemmalle alueelle Suomessa. Samalla ne syrjäyttävät alkuperäistä kasvistoa ja eläimistöä, ja ovat täten uhka luontomme monimuotoisuudelle. Vieraiden lajien leviäminen tuleekin pikaisesti pysäyttää, todetaan ympäristökeskuksen nettisivuilla (http://www.ymparisto.fi/)

Itselläni on ongelmaa mökkitontille levinneistä jättiputkista. Pohjois-Karjalan maaseutuyrittäjien verkkolehdessä (http://ajuri.pkky.fi/index.php?cat=2&id=102) tarjotaan työohjeita jättiputken käsittelyyn. Parhaat tulokset saadaan lehden mukaan yhdistämällä mekaaninen ja kemiallinen torjunta. Torjuntatyö on aina monivuotinen, mutta oikein ajoitetuilla toimenpiteillä tulokset ovat tehokkaita ja vältytään ylimääräiseltä työltä.

Torjunta-ainekäsittely

Sovelias torjunta-aine on esim. Roundup Bio n. 15% liuoksena. Käsittely suoritetaan poutapäivänä ja menetelmiä ovat lehtisively, ruiskutus tai vaikkapa kastelukannulla kastelu. Torjunta tehdään kasvuston ollessa alle puoli metriä. Tarvittaessa jättiputket niitetään ja odotetaan kunnes lehti on kämmenen kokoinen. Käsittelyn voi uusia kesän mittaan.

Juuren katkaisu

Kasvi otetaan ylös katkaisemalla pääjuuri pistolapiolla noin 10 cm:n syvyydestä. Maanmuokkausta tulee välttää, ettei maaperän siemenvarastoa sotketa syvempiin maakerroksiin. Kasvin juuren esiin kaivaminen on suositeltavaa silloin kun esiintymässä on vain muutamia yksilöitä tai kasvi on selvästi erillään pääkasvustosta oleva karkulainen. Kasvin juuri tulee kuivattaa tai polttaa.

Kukinnon poisto

Jättiputken leviämistä voi estää katkaisemalla sen kukinnon ennen kuin kasvi pudottaa siemenensä maahan. Oikea ajankohta on elo-syyskuu, kun kukinto on ruskea. Kukinto tulee kerätä jätesäkkiin ja polttaa. Mikäli kukinto katkaistaan kukintavaiheessa, kasvi kasvattaa uuden vielä kahdesti loppukesän aikaan. (Ilmeisesti olen tehnyt tämän virheen, joka nyt kostautuu!)

Niitto ja kitkentä

Niitto ei tapa jättiputkea, mutta toistuvasti suoritettuna niittäminen vähentää kasvuvoimaa ja estää jättiputken lisääntymistä. Hentoja, ensimmäisen vuoden siementaimia, joilla ei ole vielä suurta juurta, voi yrittää myös kitkeä. Toisena ja kolmantena vuonna kasvilla on jo vankka juuri, jota ei saa helposti maasta.

Toivottavasti näistä ohjeista on muillekin hyötyä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja taistelussa karkulaisia vastaan!

OAJ:n kuntavaaliteemat 2008

Opettajien ammattijärjestö OAJ korostaa kuntavaaliteemoissaan turvallisuutta ja laatua koulutuksessa ja varhaiskasvatuksessa. OAJ nostaa seuraavat teemat esiin:

1. Opettajilla ja oppilailla on oikeus turvallisiin ja terveellisiin työskentelyolosuhteisiin

2. Kaikilla on oikeus pätevään opettajaan

3. Koulutukselle ja kasvatukselle riittävät voimavarat

4. Monipuoliset ja laadukkaat koulutuspalvelut kunnan ja alueen kehittäjinä ja vetovoimatekijöinä

5. Varhaiskasvatus osaksi opetustointa

6. Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys ovat osa Suomenkin tulevaisuutta

Näin lomien aikaan kouluun liittyvät teemat saattavat tuntua kaukaisilta.

Mikäli haluat lukea niistä lisää, tässä nettiosoite:

http://www.oaj.fi/pls/portal/docs/PAGE/OAJ_INTERNET/01FI/01OAJ_ETUSIVU/OAJ_VAALITEEMAT08.PDF

"Jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa!"

Suomalaiseen juhannuksenviettoon kuuluu saunominen. Sanotaan, että saunavihta (tai -vasta) on parhaimmillaan juuri juhannuksena. Sen tuoksu onkin sanoinkuvaamaton. Oli ihanaa kylpeä mieheni taitavasti valmistamalla vastalla, joka oli perinteiseen tapaan solmittu vitsasta väännetyllä pannalla.

Saunomisen ihanuutta kuvaa myös vanha lastenlaulu Saunavihdat
(säv. trad., sanat Maija Konttinen)

Lapsoset ketterät kotihaasta koivuista oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä saunahan vihdat laittaa.
Lauteilla saunan kotoisen taas illalla kylpy maittaa.

Pehmyt on lapsista aina vihta äiti jos vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan, toisin on vierahassa.
Jospahan säilyis' äidin lapset kylmältä maailmassa!



Juhannussää oli vaihtelevaa. Satoi ja paistoi. Jossain syvällä sydämessä sitä aina toivoo, että säilyisimme "kylmältä maailmassa" - ja niinhän sitä yleensä säilyykin läheistensä ja ystäviensä iloisessa juhlaseurassa.

Elävää kirjallisuutta Korpin ja kumppaneiden seurassa

Jukka Parkkisen kirjat saavat minut aina hyvälle tuulelle. Luin Korppi ja kumppanit -kirjan uudelleen, onhan sen ilmestymisestä kulunut jo kolmekymmentä vuotta. Kirjoitin siitä IBBY Finlandin syksyllä ilmestyvään Finnish Chidren´s and Youth Books (XI) -albumiin arvostelun, koska se voitti Kirjapöllö-palkinnon.

Suomen Kirjakauppasäätiö jakaa omaa Kirjapöllö-palkintoaan vuorovuosin lasten- ja nuortenkirjalle. Kirjapöllö-palkinto poikkeaa useimmista kirjapalkinnoista siinä, että sitä ei myönnetä uutuuskirjalle. Palkittavan kirjan tulee olla ilmestynyt vähintään kymmenen vuotta sitten ja sen pitää olla säilyttänyt suosionsa ja merkittävyytensä. Palkinnon tunnus onkin Hyvä kirja elää!

Kirjoitin, että Korpin ja kumppaneiden tärkeä luonnonsuojelullinen sanoma ympäristön saastumista vastaan ei ole kolmessakymmenessä vuodessa menettänyt merkitystään, pikemminkin päinvastoin. Parkkinen on nimittäin kietonut vakavan sanottavansa saarnaamattomaan humoristisen kerronnan muotoon. Kirjaa lukiessa saakin vakavasta aiheesta huolimatta hekotella ja myhäillä mielin määrin.

http://www.ibby.org/

http://www.ibbyfinland.fi/

Kierrätystä ja kirppiskivaa II

Kierrätysintoni jatkui maanantaina, jolloin päätin myydä edellisenä päivänä kaupaksi käymättömät romppeet Helsingin Hietalahden kirpputorilla. Jälleen kiva kirppispäivä, kerrankin myyjänä eikä ostajana! Asiakkaat ja muut myyjät olivat mukavia, aurinko paistoi, tunnelmakin oli aurinkoinen ja turhien tavaroiden määrä väheni jälleen mukavasti. Ja taas tapasin tuttuja. Kirjailija Anna Amnell joutui ex tempore päivystämään myyntipaikallani, kun poistuin hetkeksi.

Olisi mukavaa, jos meillä Espoossakin olisi kesäisin joka päivä avoinna oleva kunnallinen kirpputori, jossa tavalliset kaapinsiivoojat voisivat kierrättää romppeitaan. Merimieskirkon jokasunnuntainen Konttitori Vermossa on mainio, samoin itsepalvelukirppis Akseli Mankkaalla (mutta se on osan kesästä suljettu). Uskoisin, että arkisin avoinna olevasta päivä- ja iltakirppiksestä tulisi oikein suosittu kestävän kehityksen mallipaikka, kuten Hietsu Helsingissä!

Kierrätystä ja kirppiskivaa I

Valtterin kirppistunnelmaa

Olen innokas kirppiksellä kävijä, yleensä etenkin hyviä löytöjä tekevänä ostajana. Kesäsiivous aiheutti kuitenkin myös intoa lähteä myymään nurkkiin pesiytyneitä entisiä aarteita.

Päätin mennä Konttitorille, Vermon parkkipaikalle. Olin pakkaillut tavaroita ja silitellyt vaatteita. Koti muistutti varastoa. Lauantaina satoi ja vielä sunnuntaiaamunakin oli vähän epäilyttävän pilvistä, mutta menin rohkeasti kauppaamaan romppeitani. Vanhat käsilaukut sekä kipposet ja kapposet tekivät parhaiten kauppansa.

Oli oikein mukavaa huomata, että kauppa kävi mukavasti siitäkin huolimatta, että torilla ei ollut yhtä paljon myyjiä eikä asiakkaitakaan kuten tavallisesti. Ja leppoisan kaupanteon lomassa pääsin juttelemaan tuttujenkin kanssa. Sääkin oli ihan säällinen!

Paljon jäi vielä kuitenkin myymättä, vaikka olen hyvin tyytyväinen siihen, että pääsin eroon niin monista itselleni turhista tavaroista. Ehkäpä kokeilen vielä Hietsun kirppistä jonain päivänä...

Kylien kyydissä

Olin eilen Kylie Minoguen konsertissa. Miksi? No tietysti basisti Jenni Tarman vuoksi! Tosin olen tavannut hänet viimeksi alle kouluikäisenä... mutta kuitenkin!

Lavashow ja musiikki oli mahtavaa, ja konserttiareenan yleisö oli innoissaan. Jean Paul Gaultierin suunnittelvat puvut ja uskomattoman taitavat tanssiesitykset olivat Kylien itsenä lisäksi todella vaikuttavia.

Perheen nuoriso epäili, etten viihtyisi konsertissa. Liian kovan volyymin estivät korvatulpat. Kylien valovoimaisuus ei olisi tarvinnut niin mahtavaa valoshowtakaan. Mutta viihdyin todella - Kylie tempasi minutkin ihailijajoukkoonsa!

Koulukiusaaminen - syy vai seuraus?

Kesällä on Karamzinin koulukirjastossa hiljaista

Perjantaina tohtoriksi väitelleen nuorisopsykiatri Klaus Rannan tekemä väitöstutkimus kertoo, että monet suomalaiset nuoret kärsivät sosiaalisten tilanteiden pelosta. Nämä nuoret ovat myös muita suuremmassa vaarassa joutua kiusatuiksi koulussa. Aiemmissa tutkimuksissa kiusatuksi joutuminen on liitetty nuoren masennukseen. Tämän tutkimuksen perusteella kiusaamisesta kärsivät eniten ne, joilla on sekä masennusoireita että sosiaalisia pelkoja.

Pelkkä nuoren masennus ei Rannan mukaan näytä juurikaan liittyvän koulukiusaamiseen. Sen sijaan erilaisia sosiaalisia tilanteita pelkäävistä nuorista lähes 70 prosenttia kertoi tulleensa ikätovereidensa kiusaamiksi.

Se, mikä nuoren ongelmissa on syy ja mikä seuraus, ei ole tutkimuksen mukaan aivan yksiselitteistä. Sosiaalisesta kömpelyydestä ja peloista kärsivä nuori on helppo kohde kiusanteolle. Selvää on, ettei kiusaamisen kohteeksi joutuminen ainakaan lisää rohkeutta.

Koko erityisopettajaurani aikana olen aina ollut kärkäs puuttumaan kiusaamiseen, ja miettinyt oppilashuoltoryhmässä monia keinoja kiusaamisen ennaltaehkäisemiseen. Kouluissa tai luokissa, joissa satsataan yhteisöllisyyteen, on vähemmän kiusaamista. Kouluni on mukana KiVa–hankkeessa, jonka tavoitteena on koulukiusaamisen vähentäminen ja ennaltaehkäisy. Hanke on Opetusministeriön rahoittama, ja se toteutetaan yhteistyössä Turun yliopiston psykologian laitoksen ja Oppimistutkimuksen keskuksen kanssa. Toivottavasti hankkeessa mukana olo aktivoi koko kouluyhteisön estämään koulukiusaamista!

Konstailematonta ekoruokaa

Kotimainen kala on herkkuani, tässä graavisiikaa.

Tänään on tiedotusvälineissä käsitelty suorastaan suurena ihmeenä sitä, että entinen demarijohtaja pystyy syömään kasvisruokaa kokonaisen viikon. Sinänsä mukavaa, että kasvisruoalle löytyy hieman ehkä odottomattomalta taholta oleva mainosmies!

Itse olen jo useita vuosia noudattanut kala-kasviruokavaliota, ja perustellut sitä satunnaisille hämmästelijöille terveellisyydellä ja erityisesti ekologisuudella. Olen siirtynyt aste asteelta nykyiseen ruokavaliooni. Ensin jätin sian- ja naudanlihan, sitten vähitellen riistan ja siipikarjan. Kasvikset, kalat ja äyriäiset ovat siis vuosien varrella tulleet tutuiksi - nyt olen entistä huolellisemmin alkanut kiinnittää huomiota myös ruokaostosteni ekologisuuteen. Niinpä pyrin valitsemaan ostoskoriini tai kauppakassiini luomu- tai reilun kaupan tuotteita ja kotimaisia ympäristötuotteita.

Kankainen ostoskassi onkin mukava ja ekologinen tapa säästää luontoa. Olen ottanut tavakseni muistaa ottaa kauppakassin tai -korin mukaani ostoksille lähtiessäni, ettei tarvitse ostaa paperi- tai muovikassia. Tänä kesänä on myös tarkoitus ommella kivoja kankaisia kasseja tuliaisiksi tai lahjoiksi.

Tasa-arvon vaaliviestistä

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) toivoo, että mahdollisimman moni nainen ja mies tekisi kunnallisvaaleissa kotipaikastaan tasa-arvoisen kunnan.

Naiset saivat äänioikeuden Suomessa ensimmäisten joukossa maailmassa. Jo pitkään äänioikeutetuista enemmistö on ollut naisia. Naiset myös äänestävät miehiä ahkerammin. Viime kunnallisvaaleissa 52% äänioikeutetuista oli naisia. Suomen naiset saivat oikeuden asettua ehdolle vaaleissa ensimmäisinä maailmassa. Ehdokkaista naisten osuus vuonna 2004 oli 40% ja valituista 36%. Onko kaikki kunnossa, kysyy TANE?

Suomessa on yli 400 kuntaa. Vuoden 2004 vaaleissa naiset saivat enemmistön 23 kunnan valtuustoissa. Miehiä on siis yli puolet valtuutetuista lähes kaikissa kunnissa. 2000-luvulla naisten osuus valtuutetuista on vaihdellut kunnittain 5%:n ja 60%:n välillä. Jos naisia on jossain enemmistö, on miehiä valtuustossa silti vähintään 40%. Miehiä taas saattaa olla enimmillään yli 90% valtuutetuista.

Naiset saivat 42% äänistä vuoden 2004 kunnallisvaaleissa. Valituista naisia on silti noin viisi prosenttiyksikköä vähemmän. Naiset saavat perinteisesti vähemmän valtuustopaikkoja kuin heidän ehdokas- ja äänimääränsä edellyttäisivät.

Vaikka naisia on valtuutetuista lähes 40%, jää naisten määrä kuntien johtopaikoilla selvästi pienemmäksi. Vuonna 2006 naisia oli kunnanvaltuustojen puheenjohtajista 26%, kunnanhallitusten puheenjohtajista 22% ja lautakuntien puheenjohtajista 27%. Kunnallinen päätöksenteko on myös hyvin perinteisesti sukupuolittunutta. Eniten naispuheenjohtajia ja -jäseniä on sosiaali- ja terveys- sekä opetus- ja kulttuuriasioista päättävissä lautakunnissa. Kaavoitus, rakentaminen ja talous ovat edelleen miesten sektoreita.

Onko näissä luvuissa mielestäsi jotain korjattavaa? Ensi syksyn kunnallisvaalit ovat tasa-arvovaalit. Voit äänestää ihmistä, joka haluaa muuttaa näitä lukuja. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) haluaa saada valtuustoihin mahdollisimman paljon tasa-arvoa ajavia ihmisiä.

Näihin toiveisiin on helppo yhtyä!

Pilateksen ylistys

Pilateksen kehttäjä, saksalais-amerikkalainen Joseph Pilates

Olen avantouinnin lisäksi löytänyt itselleni hyvän liikuntaharrastuksen, joka on nimeltään Pilates. Olen kaksi vuotta harrastanut tätä mainioita lajia, jota en voi olla kehumatta. Kuulin siitä naapuriltani, ja päästyäni kokeilemaan lajia, jäin kerta kaikkiaan koukkuun!

Keskeistä pilateksessa on vatsan seudun lihasten ja alavatsan löytäminen ja voimistaminen. Vatsan seudun lihaksiston vahvistaminen johtaa hyvään ryhtiin. Erityisen rentouttavia ovat selkärangan rullaukset. Ne vaikuttavat suotuisasti rangan liikkuvuuteen ja liikkumisen rentouteen. Pilatekseen kuuluu myös nivelten liikeratojen treenaus. Pilates-treenissä ei hengästy eikä tule hiki, mutta seuraavana päivänä tietää tehneensä tehokkaasti töitä! Pilateksen tärkeä anti on kuitenkin psyykkistä. Verkkainen eteneminen voi aluksi tuntua kiireisen ihmisen mielestä oudolta, mutta hengitystekniikan ja musiikin avulla pääsee hienosti rauhoittumaan ja rentoutumaan.

Olen pilateksen ansioista saanut selkäni kuntoon. Pilates on tarjonnut myös hienon tavan päästä eroon stressistä ja mahdollisuuden rentoutua rankan päivän päätteeksi.

Lopetan tämänkertaisen bloggailun ja lähden tästä tietysti pilates-tunnille!

Jo joutui armas aika...

Joka kevät, kun koulumme toisluokkalaiset kukittavat kuudesluokkalaiset yläasteelle siirtyvät kummioppilaansa, on aina yhtä haikeaa ja samalla onnellista seurata nuorten tärkeää rituaalia, koulun kevätjuhlaa. Opettaja saa kokea joka vuosi suvivirren sävelsulon ja jäähyväislaulun liikutuksen.

Aina ei kevätjuhla ole kaikille kuitenkaan onnen ja ilon hetki. Koulunkäynti on saattanut takkuilla moninaisten vaikeuksien vuoksi, sen tietää erityisopettaja monen vuoden kokemuksen kautta. Meidän aikuisten on taattava lasten onnistumisen ilo pienistäkin edistymisistä. Kaikkinainen tuki on turvattava, että pieni koululainenkin voi kokea onnistuneensa.

Iloista kesää!

Lastenkirjallisuutta tunnetuksi

Opetustyön ohella olen toiminut aktiivisesti lasten lukuharrastuneisuutta ja suomalaista lastenkirjallisuutta edistävissä yhdistyksissä ja hankkeissa.

Lastenkirjallisuutta ja -kulttuuria edistävän Virikkeitä-lehden toimituskunnan jäsen olen ollut vuodesta 1999. Tämän albumimuotoisen neljästi vuodessa ilmestyvän kulttuurilehden julkaisija on IBBY Finland, entiseltä nimeltään Suomen nuortenkirjaneuvosto. Yhdistyksen julkaisusta haluan mainita erikseen esimerkiksi Monikulttuurisuus ja lastenkirjallisuus –julkaisun (IBBY Finland, 2003). Yhdistys julkaisee myös säännöllisesti englanninkielisiä suomalaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta esittelviä albumityyppisiä lehtiä nimeltä Finnish Children’s and Youth Books, joissa on julkaistu kirjoittamiani artikkeleita ja joiden toimtuskunnassa olen ollut mukana v. 2004 ja 2006. Kuvituksen näkökumasta julkaistu Finnish Picture Books and illustrations for Children ilmestyi v. 2005 ja olin myös tämän julkaisun toimituskunnan jäsen.

Pohjoismaisten IBBY-järjestöjen vuosittain ilmestyvän Nordisk Blad -lehden toimituskunnan vastuuhenkilönä olen toiminut vuonna 2004, kun oli Suomen IBBYn toimitusvuoro vuonna 2004. Julkaisun nimi oli Nordisk blad – det mångkulturella inslaget i barn- och ungdomskulturen i Norden.

Erityisopettajan työssä tiedän, miten tärkeää on että lapselle tai nuorelle, jolle lukeminen on vaikeaa, on tarjolla helppolukuista tai selkikielistä kirjallisuutta. Toimittamani Selkis – nyt lukemaan! -julkaisun (BTJ Kirjastopalvelu 2006) tavoite on tarjota tietoa selkokirjoista niin niiden käyttäjille kuin opettajille tai kirjastonhoitajille.

Olen ollut mukana seuraavien kirjojen toimituskunnassa:

• Palkitut suomalaiset lasten- ja nuortenkirjat 1990-2002 (BTJ Kirjastopalvelu 2003), toim. Kaarina Kolu ja Teresia Volotinen



• Lastenkirja aikansa kuvastimena (BTJ Kirjastopalvelu 2005), toim. Marja Suojala ja Teresia Volotinen



• Lukupiirin lumo (WSOY 0ppilmateriaalit 2008) kirj. Harvey Daniels – Nancy Steinecke – Satu Mattila – Minttu Olllila - Teresia Volotinen
  
  
  
  

Mietteitä moniammatillisesta yhteistyöstä

Kuluvana lukuvuonna olen ehkä aiempaa tarkemmin miettinyt oman ammattini näkökulmasta yhteistyön tärkeyttä. Laaja-alainen erityisopettaja on jatkuvassa yhteistyössä jo koulun sisällä eri ammattikuntien edustajien kanssa: luokanopettajan, rehtorin, koulunkäyntiavustajan, aineenopettajan, terveydenhoitajan, psykologin, kuraattorin ja monien muidenkin koulussa työskentelevien kanssa.

Lapsen kouluvaikeuksien ennaltaehkäisemisessä on erityisen tärkeää kodin ja koulun välinen yhteistyö. Varsinkin lapsen siirtyminen esikoulusta ensimmäiselle luokalle on tärkeä nivelkohta, jossa moniammatillinen ja hallintorajat ylittävä yhteistyö ja hyvä tiedonsiirto tukee kaikkia koulutulokkaita, mutta eritoten niitä lapsia, joiden kohdalla saattaisi ennakoida vaikeuksia. Yhteistyö lähiesikoulujen kanssa on sujunut aina oikein hyvin. Joka vuosi kuitenkin käy niin, että erityistä tukea tarvitseva koulutulokas vain tupsahtaa jostakin muualta "blankkona" kouluun.

Verkostot lapsen siirtymävaiheessa -hanke korostaa vanhempien roolin merkitystä lastensa parhaina asiantuntijoina. Hanke tukee hyvien siirtymävaiheeseen liittyvien käytänteiden käyttöönottoa. Olen iloinen, että olen saanut olla mukana tässä antoisassa pilottihankkeessa Karamzinin koulun moniammatillisen tiimin yhdyshenkilönä. Saimme hyviä ideoita koulutuksista ja osallistuimme monenlaisiin moniammatillisiin rukkasryhmiin. Koulumme ekaluokkalaisen päivästä valmistui videoryhmän käsikirjoituksen mukaan mainio video, joka esitettiin koulutulokkaille sekä heidän vanhemmilleen. Olemmekin jo saaneet positiivista palautetta uudenlaisen koulutulokkaiden vanhempainillan järjestelyistä. Jatkamme uusien käytänteiden pilotointia ensi syksynä.

Raha ja kampanjointi

Viime aikoina on kovasti keskusteltu vaalitukiaisista ja -rahoituksesta sekä tuen ilmoittamisesta sekä siitä miten luottamus poliitikkoihin vähenee.

Aika isoja summia onkin liikuteltu kansanedustajien tukiryhmien tileille. Eniten kohua on herättänyt liikemies Kyösti Kakkosen sekä Toivo Sukarin antama tuki kansanedustajille. Ohjaako raha kansanedustajien kannanottoja ja päätöksiä?

Kunnallisvaaleihin tulee uusitut ohjeet vaalirahoituksesta. Ei ole varmaa, ehditäänkä päätökset tehdä riittävän nopeasti, mutta yhteiskunnan hyvän yhteispelin kannalta on tärkeää saada selkeät ohjeet, joita on noudatettava. Vaaleissa käy usein niin, että tutut ja tunnetut ehdokkaat valitaan uudelleen. Nyt saattaa kuitenkin käydä niin, että kansa valitsee myös uusia "ryvettymättömiä" kasvoja, kun "likainen rahapeli" ärsyttää.

On siis helppoa olla vihreänä ja uutena ehdolla Espoon kaupunginvaltuustoon. Taidanpa mainostaa itseäni kunnallisvaaleissa ideaparkkiintumattomana ehdokkaana!

Mahdollisuuksien torilla voi tehdä lupauksia

Espoon ensimmäinen Mahdollisuuksien tori järjestetään perjantaina 23.5.2008 Leppävaarassa kauppakeskus Sellon Viaporintorilla. Mahdollisuuksien tori on osa Espoossa järjestettävää Kaiken kansan juhlaa.

Mahdollisuuksien toreilla voi tänäkin kesänä tehdä lupauksia paremman maailman puolesta.
Vuoden lupauskorttikampanjan teemana on kauppa ja lupausten aiheet vaihtelevat reilusta kaupasta vastuulliseen matkustamiseen ja eettiseen pukeutumiseen.

Korttitempauksen tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä siitä, millaisilla tavoilla jokainen meistä voi omilla valinnoillaan vaikuttaa suuriin globaaleihin haasteisiin kuten kaupan epätasapainon aiheuttamaan köyhyyteen.

Lupaus annetaan allekirjoittamalla värikäs viirinmuotoinen kortti. Tarkoituksena on, että järjestöt voivat haastaa ihmisiä tekemään lupauksia valitsemalla omaan toimintaansa parhaiten sopivan lupauskortin. Järjestöpöydillä annetut lupaukset kootaan yhteen lippunauhoiksi korttien keräyspisteellä. Lippunauhat ripustetaan sitten näkyvästi esille juhlistamaan tehtyjä lupauksia ja houkuttelemaan uusia lupaajia paikalle. Jokainen lupauksen antaja saa kiitoskortin, joka sisältää vinkkejä eettiseen kuluttamiseen.

Viime vuoden torien suosittu lupauskampanja, jossa tuotiin esille kansalaisjärjestöjen teemoja, sai suomalaiset tekemään yhteensä 834 hyvää lupausta 13 paikkakunnalla. Syyskuussa kortit käännettiin latviaksi ja yli 100 innokasta riikalaista lupasi omalla Mahdollisuuksien torillaan muuttaa toimintatapojaan.

Vihreät puoluekokousterveiset Mikkelistä

Strategiaryhmässä huomasin, että oppilaat olivat myös työstäneet ikääntymiseen liittyviä asioita


Vihreät terveiset puoluekokouksesta!

Osallistuin Suur-Leppävaaran Vihreiden edustajana Vihreiden puoluekokoukseen Mikkelissä 17.-18.5.2008. Oli todella mukavaa ja antoisaa olla mukana päättämässä asioista ja työskentelemässä ikääntymispoliittisen ohjeman teossa.

Sain myös osallistua kiinnostavaan strategiatyöhön. Kaikkein mukavinta oli kuitenkin tutustua niin moniin uusiin erilaisiin ja samalla samanmielisiin ihmisiin. Vihreiden opettajien verkottuminenkin alkoi itää!

Vihreiden puoluekokouksen upeaa kukkasomistusta

Leppävaaran plussat ja miinukset

Espoon Vihreiden aluejärjestö Suur-Leppävaaran Vihreät eli Sulevi teki huhtikuun lopulla Leppävaaran maalaismarkkinoilla mielipidekyselyn, jossa markkinaväki sai vastauspalkkana paikan päällä valmistettuun kierrätyspurkkiin istutetun auringonkukan kasvatettavakseen.



Kyselystä ilmeni, että varsin monet ovat tyytyväisiä Leppävaarassa asumiseen. Alueen palveluja ja liikenneyhteyksiä pidettiin hyvinä. Eniten kritiikkiä sai liian tiivis rakentaminen.

Leppävaara – hyvät palvelut, hyvä paikka asua

Vastanneista 77% piti Leppävaaraa hyvänä paikkana asua. Vain 3 % arvioi alueen huonoksi asuinpaikaksi ja loput 20% vastanneista piti Leppävaarassa elämistä sekä hyvänä että huonona.

Tiedusteltaessa Leppävaaran parhaita puolia peräti 64% vastaajista mainitsi alueen hyvät palvelut. Myös 34% kiitteli alueen hyviä liikenneyhteyksiä. Monipuolisia liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia piti 23% vastanneista Leppävaaran parhaimpina puolina.
Viheralueita ja luontoa arvosti 15% mielipidetiedusteluun osallistuneista.


Mikä Leppävaarassa asumisessa oli pahiten vialla?

Liian tiivis rakentaminen nousi kyselyn eniten ärsyttäväksi asiaksi (32%). Joka neljäs vastanneista mainitsi alueen pahimmaksi asiaksi liikenteen melun ja huonon ilman ongelmat.

Lähes 20% harmitteli sitä, että alueella on varsinkin iltaisin levotonta, koska Leppävaarassa on liikaa syrjäytyneitä. Muutenkin epäsiisteys, roskat, töhryt tai ympäristön rapistuminen oli 16%:n mielestä pahinta. Viheralueiden huonoon kuntoon sekä siihen, että alueella on liikaa kiveä ja liian vähän vihreää, kiinnitti joka kymmenes vastaaja huomiota. Saman verran ärsytti hiihtoputki ja huvikeskus.

Joukkoliikenne sai myös jonkin verran risuja. Vastanneista 7 % mainitsi mm. Sellon huonot joukkoliikennejärjestelyt tai huonot kulkuyhteydet Vantaalle yleisillä kulkuneuvoilla.

Kirjamaistattelua

Saan olla perjantaina IBBY Finlandin ja Kirjailijaliiton ja järjestämässä seminaarissa kirjamaistiaisten vetäjänä. Kirjamaistiaisidea on teoksesta Lukupiirin lumo, jonka suomalaisessa toimituskunnassa olen ollut mukana.

Seminaarin ohjelma:
UUSIA TUULIA LASTEN- JA NUORTENKIRJALLISUUDESSA
perjantaina 9.5.2008 klo 8.30 - 15 Villa Kivessä
Seminaarin järjestäjät: IBBY Finland ja Suomen Kirjailijaliitto

Ohjelma
8.30 aamukahvi
9.00 kirjavinkkari Marke Härkönen (Nekalan kirjasto, Tampere) esittelee uutta kotimaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta
9.45 keskustelua ja kysymyksiä
10.00 -10.30 kirjailijavieras - Sari Peltoniemi
10.30 – 11 kirjailijavieras - Hannu Hirvonen
11 - 11.30 kirjailijavieras - Jukka Laajarinne
11.30 - 12.30 lounas / piknik pihalla (Kirjailijaliitto)
12.30 - 13.30 paneeli, jossa kirjailijavieraat keskustelevat yleisön kanssa
13.30 - 14.30 Kirjamaistiaiset, vetäjänä erityisopettaja Teresia Volotinen
14.30 – 15 lyhyt yhteenveto seminaaripäivästä
Tuo Kirjamaistiaisiin mukanasi kirja, jonka olet lukenut! Seminaari on maksuton. Ilmoittautumiset 5.5.mennssä virikkeita(at)gmail.com
Lisätietoja: Tittamari Marttinen 050 - 433 68 52 tai tittamari(at)kaapeli.fi
Tervetuloa seminaariin kuuntelemaan alustuksia ja keskustelemaan!

Roskaaminen seis!

Roska päivässä -liikkeen vapputempaus kulki nimellä Kohti kestävän kehityksen vappua.
Vappu on kevätilon ja riemun juhlan lisäksi vielä toistaiseksi suomalaisille erityisen suuri ja ruma roskaamisen juhla, jonka siivouskulut tulevat kaupungeille ja kunnille hyvin kalliiksi.

Roska päivässä -liike tekee hyvää työtä:

- Aikamme haastaa meitä yhä painavammin kestävään kehitykseen. Roskaaminen on vanhanaikainen ja lapsellinen tapa, joka sivistyskansan jäsenten tulisi jo hylätä, toteaa Roska päivässä -liikkeen äiti, toimittaja Tuula-Maria Ahonen. Hänen kanssaan on helppoa olla samaa mieltä. Niinpä myös suuret opiskelijajärjestöt Suomen Ylioppilaskuntien liitto SYL, Suomen Lukiolaisten Liitto, Ammattiin opiskelevat SAKKI ry , Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta KY sekä Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA haastoivat jäsenensä keräämään vappuna ainakin yhden roskan.

http://www.roskapaivassa.net/