Mielenmaisemia Ateneumissa

Olin eilen ihastelemassa Pekka Halosen (1865-1933) upeita tauluja Atenemin 120-vuotisjuhlan suurnäyttelyssä, jossa oli esillä 270 Halosen teosta.

Erityisen kiinnostavaa oli, että esillä oli paljon yksityiskokoelmien töitä, jotka eivät ole olleet ennen näytteillä. Halosen tuotantohan on varsin laaja (arviolta 3000 teosta), mutta näyttelyyn oli onnistuttu saamaan erittäin edustava valikoima taiteilijan töitä.

Useinhan ajatellaan, että Halonen ikuisti luontoa ja erityisesti lumisia puita, mutta katsoja saa nyt nähdä Halosen monipuolisuden ja taiteellisen kehittymisen erittäin kiinnostavasti.

Kyllähän Pekka Halosen maalaukset puhuttelevat vielä nykyajan ihmistäkin, erityisesti juuri monet upeat luonnonkuvaukset. Hän on osannut tavoittaa niissä suomalaisuuden ytimen - luonnon yksinkertaisen kauneuden ja ylistyksen: suomalaisen mielenmaiseman.

Puutarhavinkki Tallinnaan matkaajalle

Tallinnan vanha kaupunki on mukava kurkistus keskiaikaan. Turistiruuhkien seasta voi tehdä mainion retken kaupungin viihtyisään kasvitieteelliseen puutarhaan, joka sijaitsee Piritan suunnalla.

Surua ja polttopulloa

Paluu Espoon arkeen pysähdytti. Tieto Auroran koulua kohdanneesta onnettomuudesta pisti mietteliääksi. Koulun pihalla vapaa-aikaansa viettävät n. 15-vuotiaat lippajärveläispojat olivat tahallaan polttaneet parakkikoulun. Nuorista kolme on entisiä Auroran koulun oppilaita, ja kaksi on käynyt koulunsa muualla.

Rehtori Martti Hellströmin blogin mukaan palo syttyi vahingossa pullon räjäytysleikeissä. Yksi heitti toisen tuoman paloherkän lasipullon seinään ja muut huusivat kannustushuutoja. Kipinä oli päässyt lautarakenteiden sisään. Pojat olivat yrittäneet sammuttaa liekkiä mukana olleella virvoitusjuomalla, ja luulleetkin sen sihahtaneen sammuneeksi. Toisin kävi. Liekki leimahti noin tunnin kuluttua täyteen roihuun.

Auroran koulun väkeä ja monia espoolaisia opettajia kohtasi jo alkukesästä suru-uutinen, joka sekin pysähdytti ja teki mietteliääksi. Aina terveydenstään ja kunnostaan hyvää huolta pitänyt opettaja Juha Hyvärinen oli saanut kotonaan äkillisen sairaskohtauksen, johon menehtyi. Juha oli tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön edelläkävijä, välitön ja yhteisöllinen ihminen, jonka kanssa oli helppo ystävystyä. On vaikeaa ymmärtää, että Juha on ainiaaksi poissa.

On myös vaikeaa ymmärtää, minkä takia 15-vuotiaiden on nuorisotilojen puutteessa pelattava polttopallon sijaan polttopulloa päin koulun seiniä. Oliko kyseessä täydellinen tietämättömyys tulella leikkimisen vaarallisuudesta vai uhma koululaitosta tai yhteiskuntaa kohtaan?

Tulipalossa menetetyt koulutilat merkitsevät osalle auroralaisista hankalaa evakkotaivalta matkojen päässä olevaan tilapäiseen koulurakennukseen.

Rahalla saa uuden parakin Auroran koulun pihaan ensi vuoden alkuun. Kiinnostaisi tietää, joutuvatko veronmaksajat vaiko pullopelimiehet tai heidän vanhempansa maksumiehiksi...

Lähileipäjonossa

Lomalainen nauttii, kun saa pienen kotileipomon valmistamaa leipää. Aah!

Kesäisin Tampereen Kämmenniemessä on joka lauantai Teiskon maamiesseuran järjetämä kesätori, jossa paikalliset koti- ja pikkuleipomot sekä viljelijät ja yrittäjät myyvät tuotteitaan. Joka kerta on pitkä leipäjono erään tietyn emännän tiskillä, koska hänen tuotteensa ovat teiskolaisten mielestä ylivoimaisen maukkaita!

Enemmän kotileipomotuotteita Espoon kauppoihin!

Lomaterveisiä Pohjois-Karjalasta

Volotisia on asunut Ilomantsin Mekrijärvellä, esim. runonlaulajat Jermi ja Ivan Volotinen

Olen avioliittoni myötä Volotisten karjalaisen suvun jäsen. Tänä kesänä olen perinteiseen tapaan lomaillut ja kyläillyt mieheni Sepon synnyinseuduilla Pohjois-Karjalassa, ja saanut nauttia maakunnan mainioista herkuista sekä sukuyhteisöllisyydestä.

Matkamme huipentui Volotisen sukukokoukseen, joka järjestetään joka kolmas vuosi Ilomantsissa. Kokoonnuimme ja aterioimme Murginapirtissä, entisessä kansakoulussa. Teimme kiertoajelun kahden bussin voimin muinaisten Volotisten asuinpaikoille sekä osallistuimme Iljan praasniekkajuhlallisuuksiin ja ortodoksiseen jumalanpalvelukseen. Veimme perinteiseen tapaan kukat ikiaikaiselle Volotisen sukuhaudalle Kokonniemen muinaiseen kalmistoon.

Sukukokouksen juhlapuhujana oli fil.tri Laura Jetsu, joka kertoi vaikuttavalla tavalla karjalaisten kuolemaan liittyvistä käsityksistä ja riiteistä. Kokoukseen osallistui sekä nuoria että vanhoja volotisia, lähes 80 henkeä. On hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita sukujuuristaan ja menneiden polvien historiasta. Itseäni ovat erityisesti kiinnostaneet Volotisen suvun runonlaulajat, Jermi ja hänen poikansa Ivan eli Iivana, joista olen koonnut tietoja valmisteilla olevaan sukukirjaan.

Kierrätystä ja kirppiskivaa III

Aurinko paistoi pilvien lomasta, kun jo kolmannen kerran tänä kesänä raahasin turhia tavaroitani kirpputorille, nyt jo toistamiseen Hietalahden kirppikselle.

Vähän kyllä ihmetytti, että helsinkiläinen pysäköinninvalvojajoukko oli ottanut kirppismyyjien autot tiukennetun valvonnan ja innokkaan sakottamisen kohteeksi. Eräs myyjistä joutui tällaisen iskun kohteeksi, kun jätti torialueelle autonsa hetkeksi, kun kävi Hietsun hallissa lunastamassa myyntiruudun, kertoi rekkejä ja lisäpöytiä vuokraava nainen. Eri asia on, jos pitää autoaan sakkopaikalla koko päivän, mutta nyt pysäköinninvalvojat iskivät vähän salakavalasti kuormausvaiheessa!

Torimyynti oli nyt edellistä kertaa hiljasempaa, lieko syynä ollut vaihteleva sää tai kesäkuuta hiljaisempi heinäkuu. Myyjiä oli kylläkin enemmän kuin edellisellä kerralla, enkä tällä kertaa saanut kulmapaikkaakaan, kuten viimeksi.

Tuttujakin näkyi, sekä myyjien että ostajien joukossa! Kaiken kaikkiaan päivän saldo meni ihan mukavasti plussan puolelle, vaikka yhä jäi paljon tavaraa myymättä. Voisinkin jo kutsua itseäni alkemistiksi, kun saan muutettua turhan roinan rahaksi.

Kuva: Tanskalaisella kirppiksellä kesällä 2007

Onko naisjyränkuljettajan euro 80 senttiä?

Kesälomalainen oli vähällä hiiltyä, ei grillatessa eikä päivää paistatellessa, vaan ilmaisjakelulehteä lukiessa.

Tamperelaisen kaupunkilehden toimittaja näet oli sitä mieltä, että "naisen euro on 80 senttiä" on shittiä, jota tarjoillaan medioissa säännöllisin väliajoin.

Toimittajalla olikin perustelu väitteelleen opetusalalta (jossa ei ole erillisiä palkkataulukkoja naisille ja miehille, vaan eurolleen sama peruspalkka saman verran viikkotunteja tekeville jne).

Myytti miesten ja naisten erisuuruisista palkoista elää toimittajan mukaan siksi että ei huomioida, että tilastoihin kirjataan vain keskiansiot. Miespuoliset luokanopettajat saivat pari sataa euroa kuussa enemmän palkkaa siksi, että miehet haluavat tehdä naisia enemmän viikkotunteja, ohjata kerhoja ja ottaa hoitaakseen av-välineiden hoidon. Tarkoittiko toimittaja, että me naisopet olemme niin laiskoja, ettemme halua tehdä keskimäärin yhtä paljon työtä kuin miespuoliset kollegamme?

Jutun varsinainen valttikortti oli kuitenkin tieto, että Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan naisjyränkuljettajat ansaitsivat tienpäällystysalalla peräti 14 prosenttia enemmän kuin miesjyränkuljettajat. Se todisti toimittajan mielestä, että naisen euron 80-senttisyys on aivan kaupunkitarinaa.

Kierrättäjä ei saa lannistua

Käsiini osui kierrätetty helmikuinen Kotiliesi. Oli innostavaa lukea lehden artikkeli nimeltä Älä lannistu, kierrättäjä. Siinä espoolainen toimittaja hehkutti kierrättämisen puolesta, mutta oli tehnyt myös havaintoja kierrättämisen vaikeudesta.

Kotitalouksien jätteiden lajittelu ja kierrätys on uusi kansalastaito, mutta sen oppiminen vaatii kärsivällisyyttä. Kierrätys vauhdittuisi, jos se olisi vaivattomampaa. Espoon yhdyskuntajätteistä huolehtivan YTV:n nettisivuilta on vaikea löytää selkeää tietoa keräyspisteistä. Niitä saisi sitä paitsi olla enemmän, varsinkin pientalovaltaisilla asuinalueilla.

Olen samaa mieltä! Kauppakeskus Sellon pysäköintialueelle on avattu uusi eko-keräyspiste, joka on sinänsä erittäin hieno asia, vaikka sinne onkin vähän hankala löytää. Sen sijaan ei ole mukavaa, että keräyspiste alkaa muistuttaa kaatopaikkaa, kun keräysastiat ovat aivan täynnä.

On itsestään selvää, että ihmiset turhautuvat, jos heidän kauppakeskukseen asti raahaamansa kierrätyskelpoinen jäte ei mahdukaan keräysastiaan. Viime viikolla oli pahvinkeräyssäiliö aivan täynnä, joten pahvia oli kertynyt aikamoinen läjä keräyspisteen viereen. Mietin kovasti jätänkö pahvit maahan vai kannanko ne takaisin kotiin. Koska pahvikantamukseni oli sangen pieni, onnistuin kuitenkin sullomaan sen jätesäiliön!

Jokainen voi tehdä oman osuutensa paremman ympäristön puolesta, totesi YTV:n jätehuollosta vastaava ympäristöasiantuntija Kotilieden artikkelissa. Niin myös YTV voisi tehdä oman osuutensa järjestämällä riittävän paljon keräsysastioita sekä huolehtimalla myös niiden tyhjennyksestä!

PERUSTETTU: Espoon Vihreät Naiset

Luontotalo Villa Elfvik tarjosi viihtyisät puitteet Espoon Vihreiden Naisten perustamiselle

Vihreiden espoolaiskansanedustaja Johanna Karimäki puhuu

Espoon Vihreiden naisten puheenjohtaja Marjut Joensuu allekirjoittaa perustamisasiakirjaa


Perustamiskokouksen puheenjohtajana toimi Tiina Elo ja yhdistyksen kummiksi ryhtyi Helsingin Vihreiden naisten puheenjohtaja Hanna-Kaisa Lähde

Kavalia karkureita

Teiden varsilla on nykyään lähes joka paikassa lupiineja. Lupiinien vikipedia-sivustolla sanotaankin, että Suomessa komealupiinia esiintyy koristekasvina puutarhoissa ja sieltä karanneena etenkin tienpientareilla ja ratapenkereillä sekä teidenvarsiniityillä. Karkulaisena komealupiini on vallannut paikoin suuria aloja maan eteläosissa.

Toinen tosi ärsyttävä karkulainen on jättiputki. Jättiputkia onkin näköjään kahta eri lajia (kaukasianjättiputki Heracleum mantegazzianum sekä persianjättiputki Heracleum persicum), mutta näiden jättien konkreettistä ärsyttävyyttä lisää se, niiden erittämä neste voi auringon UV-säteilyn vaikutuksesta aiheuttaa iholle palohaavan kaltaisia rakkuloita ja jopa pysyviä jälkiä! Jättiputket kykenevät suuren siementuotantonsa, vahvan kasvullisen lisääntymisensä sekä kemiallisten ominaisuuksiensa avulla muodostamaan nopeasti laajoja kasvustoja, joiden hävittäminen on vaikeaa.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan maahamme on vuosien varrella tuotu monia ulkomaisia karkailuun taipuvaisia lajeja puutarhojemme koristekasveiksi. Näistä tulokkaista edellä mainittujen lisäksi etenkin jättipalsami ja kurtturuusu ovat levittäytymässä yhä vankempina kasvustoina ja laajemmalle alueelle Suomessa. Samalla ne syrjäyttävät alkuperäistä kasvistoa ja eläimistöä, ja ovat täten uhka luontomme monimuotoisuudelle. Vieraiden lajien leviäminen tuleekin pikaisesti pysäyttää, todetaan ympäristökeskuksen nettisivuilla (http://www.ymparisto.fi/)

Itselläni on ongelmaa mökkitontille levinneistä jättiputkista. Pohjois-Karjalan maaseutuyrittäjien verkkolehdessä (http://ajuri.pkky.fi/index.php?cat=2&id=102) tarjotaan työohjeita jättiputken käsittelyyn. Parhaat tulokset saadaan lehden mukaan yhdistämällä mekaaninen ja kemiallinen torjunta. Torjuntatyö on aina monivuotinen, mutta oikein ajoitetuilla toimenpiteillä tulokset ovat tehokkaita ja vältytään ylimääräiseltä työltä.

Torjunta-ainekäsittely

Sovelias torjunta-aine on esim. Roundup Bio n. 15% liuoksena. Käsittely suoritetaan poutapäivänä ja menetelmiä ovat lehtisively, ruiskutus tai vaikkapa kastelukannulla kastelu. Torjunta tehdään kasvuston ollessa alle puoli metriä. Tarvittaessa jättiputket niitetään ja odotetaan kunnes lehti on kämmenen kokoinen. Käsittelyn voi uusia kesän mittaan.

Juuren katkaisu

Kasvi otetaan ylös katkaisemalla pääjuuri pistolapiolla noin 10 cm:n syvyydestä. Maanmuokkausta tulee välttää, ettei maaperän siemenvarastoa sotketa syvempiin maakerroksiin. Kasvin juuren esiin kaivaminen on suositeltavaa silloin kun esiintymässä on vain muutamia yksilöitä tai kasvi on selvästi erillään pääkasvustosta oleva karkulainen. Kasvin juuri tulee kuivattaa tai polttaa.

Kukinnon poisto

Jättiputken leviämistä voi estää katkaisemalla sen kukinnon ennen kuin kasvi pudottaa siemenensä maahan. Oikea ajankohta on elo-syyskuu, kun kukinto on ruskea. Kukinto tulee kerätä jätesäkkiin ja polttaa. Mikäli kukinto katkaistaan kukintavaiheessa, kasvi kasvattaa uuden vielä kahdesti loppukesän aikaan. (Ilmeisesti olen tehnyt tämän virheen, joka nyt kostautuu!)

Niitto ja kitkentä

Niitto ei tapa jättiputkea, mutta toistuvasti suoritettuna niittäminen vähentää kasvuvoimaa ja estää jättiputken lisääntymistä. Hentoja, ensimmäisen vuoden siementaimia, joilla ei ole vielä suurta juurta, voi yrittää myös kitkeä. Toisena ja kolmantena vuonna kasvilla on jo vankka juuri, jota ei saa helposti maasta.

Toivottavasti näistä ohjeista on muillekin hyötyä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja taistelussa karkulaisia vastaan!

OAJ:n kuntavaaliteemat 2008

Opettajien ammattijärjestö OAJ korostaa kuntavaaliteemoissaan turvallisuutta ja laatua koulutuksessa ja varhaiskasvatuksessa. OAJ nostaa seuraavat teemat esiin:

1. Opettajilla ja oppilailla on oikeus turvallisiin ja terveellisiin työskentelyolosuhteisiin

2. Kaikilla on oikeus pätevään opettajaan

3. Koulutukselle ja kasvatukselle riittävät voimavarat

4. Monipuoliset ja laadukkaat koulutuspalvelut kunnan ja alueen kehittäjinä ja vetovoimatekijöinä

5. Varhaiskasvatus osaksi opetustointa

6. Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys ovat osa Suomenkin tulevaisuutta

Näin lomien aikaan kouluun liittyvät teemat saattavat tuntua kaukaisilta.

Mikäli haluat lukea niistä lisää, tässä nettiosoite:

http://www.oaj.fi/pls/portal/docs/PAGE/OAJ_INTERNET/01FI/01OAJ_ETUSIVU/OAJ_VAALITEEMAT08.PDF

"Jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa!"

Suomalaiseen juhannuksenviettoon kuuluu saunominen. Sanotaan, että saunavihta (tai -vasta) on parhaimmillaan juuri juhannuksena. Sen tuoksu onkin sanoinkuvaamaton. Oli ihanaa kylpeä mieheni taitavasti valmistamalla vastalla, joka oli perinteiseen tapaan solmittu vitsasta väännetyllä pannalla.

Saunomisen ihanuutta kuvaa myös vanha lastenlaulu Saunavihdat
(säv. trad., sanat Maija Konttinen)

Lapsoset ketterät kotihaasta koivuista oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä saunahan vihdat laittaa.
Lauteilla saunan kotoisen taas illalla kylpy maittaa.

Pehmyt on lapsista aina vihta äiti jos vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan, toisin on vierahassa.
Jospahan säilyis' äidin lapset kylmältä maailmassa!



Juhannussää oli vaihtelevaa. Satoi ja paistoi. Jossain syvällä sydämessä sitä aina toivoo, että säilyisimme "kylmältä maailmassa" - ja niinhän sitä yleensä säilyykin läheistensä ja ystäviensä iloisessa juhlaseurassa.

Elävää kirjallisuutta Korpin ja kumppaneiden seurassa

Jukka Parkkisen kirjat saavat minut aina hyvälle tuulelle. Luin Korppi ja kumppanit -kirjan uudelleen, onhan sen ilmestymisestä kulunut jo kolmekymmentä vuotta. Kirjoitin siitä IBBY Finlandin syksyllä ilmestyvään Finnish Chidren´s and Youth Books (XI) -albumiin arvostelun, koska se voitti Kirjapöllö-palkinnon.

Suomen Kirjakauppasäätiö jakaa omaa Kirjapöllö-palkintoaan vuorovuosin lasten- ja nuortenkirjalle. Kirjapöllö-palkinto poikkeaa useimmista kirjapalkinnoista siinä, että sitä ei myönnetä uutuuskirjalle. Palkittavan kirjan tulee olla ilmestynyt vähintään kymmenen vuotta sitten ja sen pitää olla säilyttänyt suosionsa ja merkittävyytensä. Palkinnon tunnus onkin Hyvä kirja elää!

Kirjoitin, että Korpin ja kumppaneiden tärkeä luonnonsuojelullinen sanoma ympäristön saastumista vastaan ei ole kolmessakymmenessä vuodessa menettänyt merkitystään, pikemminkin päinvastoin. Parkkinen on nimittäin kietonut vakavan sanottavansa saarnaamattomaan humoristisen kerronnan muotoon. Kirjaa lukiessa saakin vakavasta aiheesta huolimatta hekotella ja myhäillä mielin määrin.

http://www.ibby.org/

http://www.ibbyfinland.fi/

Kierrätystä ja kirppiskivaa II

Kierrätysintoni jatkui maanantaina, jolloin päätin myydä edellisenä päivänä kaupaksi käymättömät romppeet Helsingin Hietalahden kirpputorilla. Jälleen kiva kirppispäivä, kerrankin myyjänä eikä ostajana! Asiakkaat ja muut myyjät olivat mukavia, aurinko paistoi, tunnelmakin oli aurinkoinen ja turhien tavaroiden määrä väheni jälleen mukavasti. Ja taas tapasin tuttuja. Kirjailija Anna Amnell joutui ex tempore päivystämään myyntipaikallani, kun poistuin hetkeksi.

Olisi mukavaa, jos meillä Espoossakin olisi kesäisin joka päivä avoinna oleva kunnallinen kirpputori, jossa tavalliset kaapinsiivoojat voisivat kierrättää romppeitaan. Merimieskirkon jokasunnuntainen Konttitori Vermossa on mainio, samoin itsepalvelukirppis Akseli Mankkaalla (mutta se on osan kesästä suljettu). Uskoisin, että arkisin avoinna olevasta päivä- ja iltakirppiksestä tulisi oikein suosittu kestävän kehityksen mallipaikka, kuten Hietsu Helsingissä!

Kierrätystä ja kirppiskivaa I

Valtterin kirppistunnelmaa

Olen innokas kirppiksellä kävijä, yleensä etenkin hyviä löytöjä tekevänä ostajana. Kesäsiivous aiheutti kuitenkin myös intoa lähteä myymään nurkkiin pesiytyneitä entisiä aarteita.

Päätin mennä Konttitorille, Vermon parkkipaikalle. Olin pakkaillut tavaroita ja silitellyt vaatteita. Koti muistutti varastoa. Lauantaina satoi ja vielä sunnuntaiaamunakin oli vähän epäilyttävän pilvistä, mutta menin rohkeasti kauppaamaan romppeitani. Vanhat käsilaukut sekä kipposet ja kapposet tekivät parhaiten kauppansa.

Oli oikein mukavaa huomata, että kauppa kävi mukavasti siitäkin huolimatta, että torilla ei ollut yhtä paljon myyjiä eikä asiakkaitakaan kuten tavallisesti. Ja leppoisan kaupanteon lomassa pääsin juttelemaan tuttujenkin kanssa. Sääkin oli ihan säällinen!

Paljon jäi vielä kuitenkin myymättä, vaikka olen hyvin tyytyväinen siihen, että pääsin eroon niin monista itselleni turhista tavaroista. Ehkäpä kokeilen vielä Hietsun kirppistä jonain päivänä...

Kylien kyydissä

Olin eilen Kylie Minoguen konsertissa. Miksi? No tietysti basisti Jenni Tarman vuoksi! Tosin olen tavannut hänet viimeksi alle kouluikäisenä... mutta kuitenkin!

Lavashow ja musiikki oli mahtavaa, ja konserttiareenan yleisö oli innoissaan. Jean Paul Gaultierin suunnittelvat puvut ja uskomattoman taitavat tanssiesitykset olivat Kylien itsenä lisäksi todella vaikuttavia.

Perheen nuoriso epäili, etten viihtyisi konsertissa. Liian kovan volyymin estivät korvatulpat. Kylien valovoimaisuus ei olisi tarvinnut niin mahtavaa valoshowtakaan. Mutta viihdyin todella - Kylie tempasi minutkin ihailijajoukkoonsa!

Koulukiusaaminen - syy vai seuraus?

Kesällä on Karamzinin koulukirjastossa hiljaista

Perjantaina tohtoriksi väitelleen nuorisopsykiatri Klaus Rannan tekemä väitöstutkimus kertoo, että monet suomalaiset nuoret kärsivät sosiaalisten tilanteiden pelosta. Nämä nuoret ovat myös muita suuremmassa vaarassa joutua kiusatuiksi koulussa. Aiemmissa tutkimuksissa kiusatuksi joutuminen on liitetty nuoren masennukseen. Tämän tutkimuksen perusteella kiusaamisesta kärsivät eniten ne, joilla on sekä masennusoireita että sosiaalisia pelkoja.

Pelkkä nuoren masennus ei Rannan mukaan näytä juurikaan liittyvän koulukiusaamiseen. Sen sijaan erilaisia sosiaalisia tilanteita pelkäävistä nuorista lähes 70 prosenttia kertoi tulleensa ikätovereidensa kiusaamiksi.

Se, mikä nuoren ongelmissa on syy ja mikä seuraus, ei ole tutkimuksen mukaan aivan yksiselitteistä. Sosiaalisesta kömpelyydestä ja peloista kärsivä nuori on helppo kohde kiusanteolle. Selvää on, ettei kiusaamisen kohteeksi joutuminen ainakaan lisää rohkeutta.

Koko erityisopettajaurani aikana olen aina ollut kärkäs puuttumaan kiusaamiseen, ja miettinyt oppilashuoltoryhmässä monia keinoja kiusaamisen ennaltaehkäisemiseen. Kouluissa tai luokissa, joissa satsataan yhteisöllisyyteen, on vähemmän kiusaamista. Kouluni on mukana KiVa–hankkeessa, jonka tavoitteena on koulukiusaamisen vähentäminen ja ennaltaehkäisy. Hanke on Opetusministeriön rahoittama, ja se toteutetaan yhteistyössä Turun yliopiston psykologian laitoksen ja Oppimistutkimuksen keskuksen kanssa. Toivottavasti hankkeessa mukana olo aktivoi koko kouluyhteisön estämään koulukiusaamista!

Konstailematonta ekoruokaa

Kotimainen kala on herkkuani, tässä graavisiikaa.

Tänään on tiedotusvälineissä käsitelty suorastaan suurena ihmeenä sitä, että entinen demarijohtaja pystyy syömään kasvisruokaa kokonaisen viikon. Sinänsä mukavaa, että kasvisruoalle löytyy hieman ehkä odottomattomalta taholta oleva mainosmies!

Itse olen jo useita vuosia noudattanut kala-kasviruokavaliota, ja perustellut sitä satunnaisille hämmästelijöille terveellisyydellä ja erityisesti ekologisuudella. Olen siirtynyt aste asteelta nykyiseen ruokavaliooni. Ensin jätin sian- ja naudanlihan, sitten vähitellen riistan ja siipikarjan. Kasvikset, kalat ja äyriäiset ovat siis vuosien varrella tulleet tutuiksi - nyt olen entistä huolellisemmin alkanut kiinnittää huomiota myös ruokaostosteni ekologisuuteen. Niinpä pyrin valitsemaan ostoskoriini tai kauppakassiini luomu- tai reilun kaupan tuotteita ja kotimaisia ympäristötuotteita.

Kankainen ostoskassi onkin mukava ja ekologinen tapa säästää luontoa. Olen ottanut tavakseni muistaa ottaa kauppakassin tai -korin mukaani ostoksille lähtiessäni, ettei tarvitse ostaa paperi- tai muovikassia. Tänä kesänä on myös tarkoitus ommella kivoja kankaisia kasseja tuliaisiksi tai lahjoiksi.

Tasa-arvon vaaliviestistä

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) toivoo, että mahdollisimman moni nainen ja mies tekisi kunnallisvaaleissa kotipaikastaan tasa-arvoisen kunnan.

Naiset saivat äänioikeuden Suomessa ensimmäisten joukossa maailmassa. Jo pitkään äänioikeutetuista enemmistö on ollut naisia. Naiset myös äänestävät miehiä ahkerammin. Viime kunnallisvaaleissa 52% äänioikeutetuista oli naisia. Suomen naiset saivat oikeuden asettua ehdolle vaaleissa ensimmäisinä maailmassa. Ehdokkaista naisten osuus vuonna 2004 oli 40% ja valituista 36%. Onko kaikki kunnossa, kysyy TANE?

Suomessa on yli 400 kuntaa. Vuoden 2004 vaaleissa naiset saivat enemmistön 23 kunnan valtuustoissa. Miehiä on siis yli puolet valtuutetuista lähes kaikissa kunnissa. 2000-luvulla naisten osuus valtuutetuista on vaihdellut kunnittain 5%:n ja 60%:n välillä. Jos naisia on jossain enemmistö, on miehiä valtuustossa silti vähintään 40%. Miehiä taas saattaa olla enimmillään yli 90% valtuutetuista.

Naiset saivat 42% äänistä vuoden 2004 kunnallisvaaleissa. Valituista naisia on silti noin viisi prosenttiyksikköä vähemmän. Naiset saavat perinteisesti vähemmän valtuustopaikkoja kuin heidän ehdokas- ja äänimääränsä edellyttäisivät.

Vaikka naisia on valtuutetuista lähes 40%, jää naisten määrä kuntien johtopaikoilla selvästi pienemmäksi. Vuonna 2006 naisia oli kunnanvaltuustojen puheenjohtajista 26%, kunnanhallitusten puheenjohtajista 22% ja lautakuntien puheenjohtajista 27%. Kunnallinen päätöksenteko on myös hyvin perinteisesti sukupuolittunutta. Eniten naispuheenjohtajia ja -jäseniä on sosiaali- ja terveys- sekä opetus- ja kulttuuriasioista päättävissä lautakunnissa. Kaavoitus, rakentaminen ja talous ovat edelleen miesten sektoreita.

Onko näissä luvuissa mielestäsi jotain korjattavaa? Ensi syksyn kunnallisvaalit ovat tasa-arvovaalit. Voit äänestää ihmistä, joka haluaa muuttaa näitä lukuja. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) haluaa saada valtuustoihin mahdollisimman paljon tasa-arvoa ajavia ihmisiä.

Näihin toiveisiin on helppo yhtyä!

Pilateksen ylistys

Pilateksen kehttäjä, saksalais-amerikkalainen Joseph Pilates

Olen avantouinnin lisäksi löytänyt itselleni hyvän liikuntaharrastuksen, joka on nimeltään Pilates. Olen kaksi vuotta harrastanut tätä mainioita lajia, jota en voi olla kehumatta. Kuulin siitä naapuriltani, ja päästyäni kokeilemaan lajia, jäin kerta kaikkiaan koukkuun!

Keskeistä pilateksessa on vatsan seudun lihasten ja alavatsan löytäminen ja voimistaminen. Vatsan seudun lihaksiston vahvistaminen johtaa hyvään ryhtiin. Erityisen rentouttavia ovat selkärangan rullaukset. Ne vaikuttavat suotuisasti rangan liikkuvuuteen ja liikkumisen rentouteen. Pilatekseen kuuluu myös nivelten liikeratojen treenaus. Pilates-treenissä ei hengästy eikä tule hiki, mutta seuraavana päivänä tietää tehneensä tehokkaasti töitä! Pilateksen tärkeä anti on kuitenkin psyykkistä. Verkkainen eteneminen voi aluksi tuntua kiireisen ihmisen mielestä oudolta, mutta hengitystekniikan ja musiikin avulla pääsee hienosti rauhoittumaan ja rentoutumaan.

Olen pilateksen ansioista saanut selkäni kuntoon. Pilates on tarjonnut myös hienon tavan päästä eroon stressistä ja mahdollisuuden rentoutua rankan päivän päätteeksi.

Lopetan tämänkertaisen bloggailun ja lähden tästä tietysti pilates-tunnille!