Teresia Volotinen

Ajankohtaisia ajatuksia

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Espoo 550 v. - juhlaa ja arkea



Tänään juhlimme kouluissa Espoon 550-vuotisjuhlia katsomalla videoesityksiä, joissa espoolaiset koululaiset onnittelivat kotikaupunkiaan. Meidän koulu esitti onnitteluvideolla Karamzin-rockin. Sen jälkeen oli vuorossa juhlalounas.

Televisiouutisista oli hauska seurata koululaisten suunnittelua, millainen Espoo on viidenkymmenen vuoden kuluttua.

Jokainen ratkaisu vaikuttaa kauas tulevaisuuteen. Se näkyy erityisen hyvin koulun arjessa. Itsäni harmittaa koulutiensä alkutaipaleella olevien lasten tukitoimien vähyys tai epäoikeudenmukainen jakautuminen. Koulunkäyntiavustajan sai vain fyysisen sairauden perusteella. Ennakoidut ongelmat oppimisessa tai käytöspuolella eivät vanhempien anomuksista eivätkä asiantuntijoiden lausunnoista huolimatta johtaneet lisäresurssiin. Se siitä varhaisesta tuesta. Omasta puolestani haluan olla vaikuttamassa siihen, että tarpeellisia tukitoimia olisi riitävästi.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Kiinnostaako kaunokirjallisuus – naiseus – ekologia?

Hei, espoolainen nainen!


Tule ja tuo ystäväsikin mielenkiintoisiin kirjamaistiaisiin Ymmerstan viihtyisään koulukirjastoon keskiviikkona 24.9.2008 kello 18!

Espoon Vihreiden Naisten järjestämät kirjamaistiaiset on kaikille naisille avoin tilaisuus, jossa on mukana vihreitä naisvaikuttajia. Heidän kanssaan voit liittyä uuteen naisten lukupiiriin. Kokoonnumme keskustelemaan yhteisesti valitusta kuukauden kirjasta naiseuden ja vihreiden arvojen näkökulmasta noin kerran kuukaudessa. Samalla tutustumme erilaisiin kiinnostaviin lukemisympäristöihin.

Syyskauden kirjamaistiaiset, joiden pohjalta valitaan lukupiirin kirjat, pidetään Ymmerstan koulussa, joka on kirjallisuudenopetuksen ja koulukirjastojen oppimiskeskus Espoossa. (http://www.ymmerstankoulu.fi/) Koulu sijaitsee Turun radan varressa, Koivuhovin aseman tuntumassa osoitteessa Ristihaantie 5.

Tiedustelut ja ilmoittautuminen 21.9. mennessä
Teresia Volotinen 050 - 34 13 784
teresia.volotinen (at) kolumbus.fi
Espoon Vihreät Naiset

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Monikulttuurisuutta edistämään!

Kenialaisen Adrian Onyandon sadunkerrontatyöpajan osallistujia


Sain viime viikolla tiedon, että minut oli valittu Espoon monikulttuuriasian neuvottelukuntaan Espoon vihreiden varsinaiseksi edustajaksi paikkakunnalta pois muuttaneen jäsenen tilalle. Olen todella iloinen valinnastani, sillä arvostan monikultturisuutta, ja haluan edistää tasa-arvoa ja estää syrjintää.
Hakemuksessani mainitsin, että erityisopettajan työni kautta olen ollut kosketuksissa maahanmuuttajaoppilaiden oppimisen erityisongelmien kanssa sekä tehnyt oppilashuollollista yhteistyötä maahanmuuttajaoppilaiden tukemiseksi mm. muutamien monikulttuuriasiain neuvottelukunnassa mukana olevien henkilöiden kanssa jo 80-luvulta asti. Monikulttuuriasiain neuvottelukunnan sihteeri Liisa Kosonen muistikin yhteistyömme Kirkkojärven koulussa toivottaessaan minut tervetulleeksi!

Espoossa olen järjestänyt suomea toisena kielenä opettaville elämyksellisen kirjallisuudenopetuksen koulutuksia ja selkokielisten kirjojen esittelyjä, ja toiminut kymmenen vuotta Netlibris-hankkeen (www.netlibris.net) valtakunnallisena S2-ja erityisopetuksen koordinaattorina ja opettajien täydennyskouluttajana.

Lasten ja nuorten selkokirjoja olen esitellyt toimittamassani Selkis – nyt lukemaan! -julkaisussa (BTJ Kirjastopalvelu 2006), jossa tähdennetään myös maahanmuuttajalasten ja nuorten helppolukuisen kirjallisuuden tarvetta sekä heidän kulttuuritaustansa huomioon ottamista kirjavalinnoissa. Lisäksi olen käsitellyt aihetta myös seuraavissa artikkeleissa:

Selkokirjat selkosen selällään, Virikkeitä 2/2004

Iiisit biisit ja helpot nakit - kotimaiset lasten ja nuorten helppolukuiset ja selkokirjat 2005, Virikkeitä 1/2006

Trollkarlens nya hatt – hur gick det att översätta och omarbeta boken till en lättläst version. Nordisk blad 2004.

Lukemisen iloa! Helppis 2 –julkaisu. Kehitysvammaliitto 2003

Kaarina Kolu – Teresia Volotinen: Erilaisuus on rikkautta: lastenkirjallisuus suvaitsevuuden edistäjänä. julkaisussa Monikulttuurisuus ja lastenkirjallisuus, toim. Kolu – Korhonen – Suojala – Volotinen. IBBY Finland. Helsinki 2003

torstai 14. elokuuta 2008

Surun seremonia

Sisäkuva Juhan kotiseudun, Kiteen, kirkosta


Mun sydämeni tänne jää
Kun aika on mun mennä pois
Syystuuli vaan soi lauluaan
Kuin kaiken tietää vois

Mun sydämeni tänne jää
Aina asuinpaikalleen
Vaik' itse saan vain viivähtää
Kesäiltaan viimeiseen

Kun mennyt oon, niin kuulet
Vain kuiskeen rantamainingin
Jos uskot enemmän, kuin luulet
Siinä sua tervehdin

Sä kevään näät taas kerran
Ja kuulet laulut lintujen
Jos herkistyt ees hetken verran
Silloin ymmärrät sen

Mun sydämeni tänne jää
Se lähelläsi aina on
Sen tavoitat, jos haluat
Vaik' maa ois lauluton


Nämä kauniin iskelmän sanat kaikuivat vaikuttavasti Auroran koulun opettajien ja muun henkilökunnan esittimänä kesällä yllättäen poisnukkuneen opettaja Juha Hyvärisen tämänpäiväisessä muistotilaisuudessa. Ne soivat mielessäni päivän aikana moneen kertaan. Mietin, miten tärkeä tällainen seremonia on. Vaikka suru jatkuu, olo oli muistohetken jälkeen helpottuneempi, kun lapset ja aikuiset saivat yhdessä jakaa suruansa.

maanantai 11. elokuuta 2008

Koulun alkuun yksi päivä - mediakatsaus jatkuu

Ykköset, kymmenet, sadat, tuhannet... kymmenjärjestelmävälineistö odottaa taas käyttäjiään!

Ei ole suinkaan sattuma, että opettajiin kohdistuva kritiikki nousee koulun alkaessa esiin. Tänään lukiolainen antaa (kuten eilen uumoilinkin!) nössöille opettajille neuvoja Hesarin mielipidepalstalla. Ei kuulemma saisi kaveerata eikä lepsuilla. Juttu alkaa näin: "Opettaja lyö opetuksen leikiksi "perjantain kunniaksi", katsoo läpi sormien maanantaiaamun myöhästyneitä ja hyväksyy poissaolosyyksi alennusmyynnit tai kampaajan." Lukiolainen lopettaa mielipidekirjoituksensa: "Opettajat, tarttukaa uuden lukukauden kunniaksi tomerammin karttakeppiinne, vaalikaa auktoriteettianne ja innostakaa oppilaita todelliseen opiskeluun, niin kuin ette olisi koskaan uskoneet kehtaavanne."

Kritiikin lisäksi lehdessä luodaan ostospaineita. Helsingin Sanomien kaupunkiosaston otsikko kertoi näet, että "Koulua varten shoppailu tapahtuu huolella". Pojat ovat tyttöjä vaativampia asiakkaita, lehti paljastaa. Haastattelussa tavaratalon myyjä mainitsi nimeltä merkit, joita nuortenosastolla asioivat pojat vaativat. Toimittaja Tiainen olisi kyllä voinut jättää tuollaisen tekstimainostempun tekemättä valtakunnan suurimman lehden sivuilla. Hyh, hyh! Jutun lopussa sanottiin, että Helsingissä kirppikseltä löytää halvalla vaatteita. Ehkäpä lehdessä toivottiin, että kirppismainoksiakin saatasiin lisää.

Länsiväylä, Espoon ilmaisjakelulehti, suuntasi sunnuntain numerossa lukijoiden huomion iloiseen koulunalkuun, ja antoi pääkirjoituksessaan autoilijoille ohjeita ekaluokkalaisten matkan turvaamiseksi. Kiitos, Länsiväylä postiivisista kirjoituksista!

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Mediakatsaus: Kielteinen koulunalku ihmetyttää

Luku- ja kirjoitustadon edellytyksenä on, että äänne- ja kirjainvastaavuus alkaa hahmottua


Ihmettelyä
En ymmärrä, miksi media aina syyslukukauden alkaessa uutisoi mahdollisimman negatiivisesti koulusta tai opettajista. Joka vuosi nousee syyslukukauden alkaessa esiin joku extreme-tapaus, josta on mukava revitellä.

Kriittinen kausi on taas alkanut, onhan pääkaupunkiseudun koulujen alkuun enää pari päivää. Tänään saimmekin lukea Internetistäkin, että Iltalehti uutisoi suomalaisesta opettajasta, joka määräsi 33 työpäivässä kaikkiaan 52 tuntia jälki-istuntoa ja antoi 26 kirjallista muistutusta. (Opettajan esimies oli puuttunut asianmukaisesti ongelmaan, mutta tärkeintä oli kauhistella kyseisen rankaisuautomaattia käyttävän open käytöstä.) Miksei sensaatiojuttua tehty viime lukuvuoden aikana, jolloin asia oli ajankohtainen?

Elisan sivustolla kyseltiin, ovatko ihmiset olleet jälki-istunnossa. Käydessäni sivustolla vastausprosentti jakautui näin: Kyllä: 77% Ei: 23%. Minäkin olen aikoinani saanut jälki-istuntoja, syyttä suotta - ainakin omasta mielestäni. Siitä huolimatta en kanna kaunaa, vaikka koulunkäynti ei omassa nuoruudessanikaan ollut aina ollut niin auvoisaa. Kyllä varmaan joku kirjoittaa myös siitä, että opettajat ovat nykyisin liian lepsuja, eivätkä uskalla antaa rangaistuksia.

Koulunkäyntiin liittyy paljon outoja stereotypioita, ja eräs sellainen on, että koulussa ei saisi olla mukavaa. Mikään muu kunnan palvelu kuin koululaitos ei käsittääkseni joudu tällaisen säännöllisen mollauksen kohteeksi. En tarkoita, etteikö koulua saisi arvostella, päinvastoin. Itsekin arvostelen. Jälki-istunto on ihan laillinen rangaistuskeino, mutta kärsii varmasti inflaation, jos sitä käytetään yhtä tiuhaan kuin uutisessa kerrottiin. Nostelisin vähintäänkin kulmakarvojani, jos joku kollegani olisi näin supertehokas rankaisija.

Opettajiakin - kuten meitä kaikkia ammatista riippumatta - on moneen lähtöön. Kuitenkin lukukauden alkaessa tuntuu pahalta lukea kaikki kollektiivisen negatiivinen opettajiin ja koululaitokseen kohdistettu kritiikki. Toimittaja kyselee televisiossa johdattelevasti ekaluokkalaiselta: "Onhan tyhmää mennä kouluun, onhan..."! Toivottavasti ei tänä vuonna!

Minusta on median luomista ennakko-odotuksista huolimatta mukavaa mennä töihin, ja niin on myös lähes kaikista koululaisista. On mukavaa tavata tutut oppilaat ja työkaverit, on mukava oppia tuntemaan uusia yhteisön jäseniä ja oppia uusia asioita. Ja ennen muuta on mukavaa olla jakamassa oppimisen iloa lasten kanssa, joille oppiminen ei aina ole helppoa.

Mutta jos jatkuvasti joka tuutista saa kuulla, miten tyhmää on käydä koulua, miten kauhesti koulussa kiusataan, miten paljon kouluissa on häiriköitä, miten idioottimaisia kaikki opettajat ovat, miten surkeaa on kouluruoka, miten epäoikeudenmukaista on arviointi ja arvostelu, miten huono on suomalainen opetussuunnitelma ja koko koululaitos ja miten paljon kaikenlaista pakkoa koulussa on... - itse kukainenkin alkaa uskoa, että koulunkäynti on - sanonko mistä...

Olen osallistunut moniin lukutaito-, tietotekniikka- ja lastenkirjallisuuskongresseihin. Voin vakuuttaa, että Suomen koululaitos on maailmalla erittäin arvostettu! Syy: oppimistulokset ovat huippuluokkaa. Mitenkähän se on mahdollista näin karseissa olosuhteissa?

Miksi siis pitää joka lukuvuoden alussa systemaattisesti pilata oppimisen ilo?

Pikku naisia -kirjan esittelyyn valmistuva kirjakassi

perjantai 1. elokuuta 2008

Aurora Karamzinin jalanjäljissä

Aurora Karamzinin syntymästä on tänään kulunut 200 vuotta. Parhaiten tämä merkittävä vaikuttajanainen tunnetaan diakonissalaitoksen perustajana, mutta kaiken kaikkiaan hänen värikäs henkilöhistoriansa voisi nousta paremmin ihmisten tietoisuuten - toivottavasti nyt järjestettävien Aurora-tilaisuuksien myötä. Karamzinin koulussa olemme tietysti erityisesti perehtyneet Auroran toimintaan Espoossa.

Träskändan kartanoalue Espoossa oli Auroralle hyvin rakas paikka. Se on rakas paikka minullekin ja monille muille, jotka ovat asuneet tai työskennelleet tämän ihanan alueen läheisyydessä.

Aurora Karamzinin muotokuva Karamzinin koulussa


Träskändan kartanopuisto Espoon Järvenperässä on nykyisin luonnonsuojelualue


Upeat vanhat tammet herättävät halun halata!



Keisarillinen käymälä on historiallisesti merkittävä rakennus, joka kannattasi entistää entiseen loistoonsa - vaikkapa käymälämuseoksi! Nykyisin se toimii työkaluvarastona.


K niin kuin Karamzin


Aurora satsasi koulutukseen ja perusti alueen tytöille meijerikoulun. Nykyisin sen tiloissa toimii Pikku-Auroran lasten kulttuurikeskus. Aurora Karamzinin vanhan kartanon ja meijerikoulun alueella järjestetään kävelykierroksia ja kaikenlaisia hienoja tapahtumia, esim. Aurora-aiheisia näytelmiä, Meijeri-rock tai Bembölen alueelle sopivia hölmöläis-produktioita.

Itse olen järjestänyt useamman kerran Auroran jalanjäljissä -retkiä Netlibris-oppilaille ja lasten- ja nuortenkirjallisuudesta kiinnostueille aikuisillekin, jossa lapset ovat esittäneet näytelmiä, perinneleikkejä tai vanhaa musiikkia. Asiantuntijana on ollut kirjailija Raili Mikkanen, joka on kirjoittanut Aurora, keisarinnan hovineito -nimisen nuortenkirjan.




Karamzinin koulun vieressä sijaitseva Auroran päiväkoti oli alun perin Auroran perustama kansakoulu


Auroran muistokivi Träskändassa ja hautakivi Hietaniemen vanhalla hautausmaalla:












http://fi.wikipedia.org/wiki/Aurora_Karamzin






torstai 31. heinäkuuta 2008

Mielenmaisemia Ateneumissa


Olin eilen ihastelemassa Pekka Halosen (1865-1933) upeita tauluja Atenemin 120-vuotisjuhlan suurnäyttelyssä, jossa oli esillä 270 Halosen teosta.
Erityisen kiinnostavaa oli, että esillä oli paljon yksityiskokoelmien töitä, jotka eivät ole olleet ennen näytteillä. Halosen tuotantohan on varsin laaja (arviolta 3000 teosta), mutta näyttelyyn oli onnistuttu saamaan erittäin edustava valikoima taiteilijan töitä.
Useinhan ajatellaan, että Halonen ikuisti luontoa ja erityisesti lumisia puita, mutta katsoja saa nyt nähdä Halosen monipuolisuden ja taiteellisen kehittymisen erittäin kiinnostavasti.
Kyllähän Pekka Halosen maalaukset puhuttelevat vielä nykyajan ihmistäkin, erityisesti juuri monet upeat luonnonkuvaukset. Hän on osannut tavoittaa niissä suomalaisuuden ytimen - luonnon yksinkertaisen kauneuden ja ylistyksen: suomalaisen mielenmaiseman.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Puutarhavinkki Tallinnaan matkaajalle







Tallinnan vanha kaupunki on mukava kurkistus keskiaikaan. Turistiruuhkien seasta voi tehdä mainion retken kaupungin viihtyisään kasvitieteelliseen puutarhaan, joka sijaitsee Piritan suunnalla.

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Surua ja polttopulloa

Paluu Espoon arkeen pysähdytti. Tieto Auroran koulua kohdanneesta onnettomuudesta pisti mietteliääksi. Koulun pihalla vapaa-aikaansa viettävät n. 15-vuotiaat lippajärveläispojat olivat tahallaan polttaneet parakkikoulun. Nuorista kolme on entisiä Auroran koulun oppilaita, ja kaksi on käynyt koulunsa muualla.

Rehtori Martti Hellströmin blogin mukaan palo syttyi vahingossa pullon räjäytysleikeissä. Yksi heitti toisen tuoman paloherkän lasipullon seinään ja muut huusivat kannustushuutoja. Kipinä oli päässyt lautarakenteiden sisään. Pojat olivat yrittäneet sammuttaa liekkiä mukana olleella virvoitusjuomalla, ja luulleetkin sen sihahtaneen sammuneeksi. Toisin kävi. Liekki leimahti noin tunnin kuluttua täyteen roihuun.

Auroran koulun väkeä ja monia espoolaisia opettajia kohtasi jo alkukesästä suru-uutinen, joka sekin pysähdytti ja teki mietteliääksi. Aina terveydenstään ja kunnostaan hyvää huolta pitänyt opettaja Juha Hyvärinen oli saanut kotonaan äkillisen sairaskohtauksen, johon menehtyi. Juha oli tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön edelläkävijä, välitön ja yhteisöllinen ihminen, jonka kanssa oli helppo ystävystyä. On vaikeaa ymmärtää, että Juha on ainiaaksi poissa.

On myös vaikeaa ymmärtää, minkä takia 15-vuotiaiden on nuorisotilojen puutteessa pelattava polttopallon sijaan polttopulloa päin koulun seiniä. Oliko kyseessä täydellinen tietämättömyys tulella leikkimisen vaarallisuudesta vai uhma koululaitosta tai yhteiskuntaa kohtaan?

Tulipalossa menetetyt koulutilat merkitsevät osalle auroralaisista hankalaa evakkotaivalta matkojen päässä olevaan tilapäiseen koulurakennukseen.

Rahalla saa uuden parakin Auroran koulun pihaan ensi vuoden alkuun. Kiinnostaisi tietää, joutuvatko veronmaksajat vaiko pullopelimiehet tai heidän vanhempansa maksumiehiksi...

sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Lähileipäjonossa


Lomalainen nauttii, kun saa pienen kotileipomon valmistamaa leipää. Aah!

Kesäisin Tampereen Kämmenniemessä on joka lauantai Teiskon maamiesseuran järjetämä kesätori, jossa paikalliset koti- ja pikkuleipomot sekä viljelijät ja yrittäjät myyvät tuotteitaan. Joka kerta on pitkä leipäjono erään tietyn emännän tiskillä, koska hänen tuotteensa ovat teiskolaisten mielestä ylivoimaisen maukkaita!

Enemmän kotileipomotuotteita Espoon kauppoihin!

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Lomaterveisiä Pohjois-Karjalasta

Volotisia on asunut Ilomantsin Mekrijärvellä, esim. runonlaulajat Jermi ja Ivan Volotinen


Olen avioliittoni myötä Volotisten karjalaisen suvun jäsen. Tänä kesänä olen perinteiseen tapaan lomaillut ja kyläillyt mieheni Sepon synnyinseuduilla Pohjois-Karjalassa, ja saanut nauttia maakunnan mainioista herkuista sekä sukuyhteisöllisyydestä.


Matkamme huipentui Volotisen sukukokoukseen, joka järjestetään joka kolmas vuosi Ilomantsissa. Kokoonnuimme ja aterioimme Murginapirtissä, entisessä kansakoulussa. Teimme kiertoajelun kahden bussin voimin muinaisten Volotisten asuinpaikoille sekä osallistuimme Iljan praasniekkajuhlallisuuksiin ja ortodoksiseen jumalanpalvelukseen. Veimme perinteiseen tapaan kukat ikiaikaiselle Volotisen sukuhaudalle Kokonniemen muinaiseen kalmistoon.
Sukukokouksen juhlapuhujana oli fil.tri Laura Jetsu, joka kertoi vaikuttavalla tavalla karjalaisten kuolemaan liittyvistä käsityksistä ja riiteistä. Kokoukseen osallistui sekä nuoria että vanhoja volotisia, lähes 80 henkeä. On hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita sukujuuristaan ja menneiden polvien historiasta. Itseäni ovat erityisesti kiinnostaneet Volotisen suvun runonlaulajat, Jermi ja hänen poikansa Ivan eli Iivana, joista olen koonnut tietoja valmisteilla olevaan sukukirjaan.


keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Kierrätystä ja kirppiskivaa III

Aurinko paistoi pilvien lomasta, kun jo kolmannen kerran tänä kesänä raahasin turhia tavaroitani kirpputorille, nyt jo toistamiseen Hietalahden kirppikselle.

Vähän kyllä ihmetytti, että helsinkiläinen pysäköinninvalvojajoukko oli ottanut kirppismyyjien autot tiukennetun valvonnan ja innokkaan sakottamisen kohteeksi. Eräs myyjistä joutui tällaisen iskun kohteeksi, kun jätti torialueelle autonsa hetkeksi, kun kävi Hietsun hallissa lunastamassa myyntiruudun, kertoi rekkejä ja lisäpöytiä vuokraava nainen. Eri asia on, jos pitää autoaan sakkopaikalla koko päivän, mutta nyt pysäköinninvalvojat iskivät vähän salakavalasti kuormausvaiheessa!

Torimyynti oli nyt edellistä kertaa hiljasempaa, lieko syynä ollut vaihteleva sää tai kesäkuuta hiljaisempi heinäkuu. Myyjiä oli kylläkin enemmän kuin edellisellä kerralla, enkä tällä kertaa saanut kulmapaikkaakaan, kuten viimeksi.

Tuttujakin näkyi, sekä myyjien että ostajien joukossa! Kaiken kaikkiaan päivän saldo meni ihan mukavasti plussan puolelle, vaikka yhä jäi paljon tavaraa myymättä. Voisinkin jo kutsua itseäni alkemistiksi, kun saan muutettua turhan roinan rahaksi.




Kuva: Tanskalaisella kirppiksellä kesällä 2007

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Onko naisjyränkuljettajan euro 80 senttiä?

Kesälomalainen oli vähällä hiiltyä, ei grillatessa eikä päivää paistatellessa, vaan ilmaisjakelulehteä lukiessa.

Tamperelaisen kaupunkilehden toimittaja näet oli sitä mieltä, että "naisen euro on 80 senttiä" on shittiä, jota tarjoillaan medioissa säännöllisin väliajoin.

Toimittajalla olikin perustelu väitteelleen opetusalalta (jossa ei ole erillisiä palkkataulukkoja naisille ja miehille, vaan eurolleen sama peruspalkka saman verran viikkotunteja tekeville jne).

Myytti miesten ja naisten erisuuruisista palkoista elää toimittajan mukaan siksi että ei huomioida, että tilastoihin kirjataan vain keskiansiot. Miespuoliset luokanopettajat saivat pari sataa euroa kuussa enemmän palkkaa siksi, että miehet haluavat tehdä naisia enemmän viikkotunteja, ohjata kerhoja ja ottaa hoitaakseen av-välineiden hoidon. Tarkoittiko toimittaja, että me naisopet olemme niin laiskoja, ettemme halua tehdä keskimäärin yhtä paljon työtä kuin miespuoliset kollegamme?

Jutun varsinainen valttikortti oli kuitenkin tieto, että Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan naisjyränkuljettajat ansaitsivat tienpäällystysalalla peräti 14 prosenttia enemmän kuin miesjyränkuljettajat. Se todisti toimittajan mielestä, että naisen euron 80-senttisyys on aivan kaupunkitarinaa.

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Kierrättäjä ei saa lannistua


Käsiini osui kierrätetty helmikuinen Kotiliesi. Oli innostavaa lukea lehden artikkeli nimeltä Älä lannistu, kierrättäjä. Siinä espoolainen toimittaja hehkutti kierrättämisen puolesta, mutta oli tehnyt myös havaintoja kierrättämisen vaikeudesta.

Kotitalouksien jätteiden lajittelu ja kierrätys on uusi kansalastaito, mutta sen oppiminen vaatii kärsivällisyyttä. Kierrätys vauhdittuisi, jos se olisi vaivattomampaa. Espoon yhdyskuntajätteistä huolehtivan YTV:n nettisivuilta on vaikea löytää selkeää tietoa keräyspisteistä. Niitä saisi sitä paitsi olla enemmän, varsinkin pientalovaltaisilla asuinalueilla.

Olen samaa mieltä! Kauppakeskus Sellon pysäköintialueelle on avattu uusi eko-keräyspiste, joka on sinänsä erittäin hieno asia, vaikka sinne onkin vähän hankala löytää. Sen sijaan ei ole mukavaa, että keräyspiste alkaa muistuttaa kaatopaikkaa, kun keräysastiat ovat aivan täynnä.
On itsestään selvää, että ihmiset turhautuvat, jos heidän kauppakeskukseen asti raahaamansa kierrätyskelpoinen jäte ei mahdukaan keräysastiaan. Viime viikolla oli pahvinkeräyssäiliö aivan täynnä, joten pahvia oli kertynyt aikamoinen läjä keräyspisteen viereen. Mietin kovasti jätänkö pahvit maahan vai kannanko ne takaisin kotiin. Koska pahvikantamukseni oli sangen pieni, onnistuin kuitenkin sullomaan sen jätesäiliön!

Jokainen voi tehdä oman osuutensa paremman ympäristön puolesta, totesi YTV:n jätehuollosta vastaava ympäristöasiantuntija Kotilieden artikkelissa. Niin myös YTV voisi tehdä oman osuutensa järjestämällä riittävän paljon keräsysastioita sekä huolehtimalla myös niiden tyhjennyksestä!

perjantai 27. kesäkuuta 2008

PERUSTETTU: Espoon Vihreät Naiset


Luontotalo Villa Elfvik tarjosi viihtyisät puitteet Espoon Vihreiden Naisten perustamiselle



Vihreiden espoolaiskansanedustaja Johanna Karimäki puhuu



Espoon Vihreiden naisten puheenjohtaja Marjut Joensuu allekirjoittaa perustamisasiakirjaa


Perustamiskokouksen puheenjohtajana toimi Tiina Elo ja yhdistyksen kummiksi ryhtyi Helsingin Vihreiden naisten puheenjohtaja Hanna-Kaisa Lähde





keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Kavalia karkureita


Teiden varsilla on nykyään lähes joka paikassa lupiineja. Lupiinien vikipedia-sivustolla sanotaankin, että Suomessa komealupiinia esiintyy koristekasvina puutarhoissa ja sieltä karanneena etenkin tienpientareilla ja ratapenkereillä sekä teidenvarsiniityillä. Karkulaisena komealupiini on vallannut paikoin suuria aloja maan eteläosissa.


Toinen tosi ärsyttävä karkulainen on jättiputki. Jättiputkia onkin näköjään kahta eri lajia (kaukasianjättiputki Heracleum mantegazzianum sekä persianjättiputki Heracleum persicum), mutta näiden jättien konkreettistä ärsyttävyyttä lisää se, niiden erittämä neste voi auringon UV-säteilyn vaikutuksesta aiheuttaa iholle palohaavan kaltaisia rakkuloita ja jopa pysyviä jälkiä! Jättiputket kykenevät suuren siementuotantonsa, vahvan kasvullisen lisääntymisensä sekä kemiallisten ominaisuuksiensa avulla muodostamaan nopeasti laajoja kasvustoja, joiden hävittäminen on vaikeaa.


Suomen ympäristökeskuksen mukaan maahamme on vuosien varrella tuotu monia ulkomaisia karkailuun taipuvaisia lajeja puutarhojemme koristekasveiksi. Näistä tulokkaista edellä mainittujen lisäksi etenkin jättipalsami ja kurtturuusu ovat levittäytymässä yhä vankempina kasvustoina ja laajemmalle alueelle Suomessa. Samalla ne syrjäyttävät alkuperäistä kasvistoa ja eläimistöä, ja ovat täten uhka luontomme monimuotoisuudelle. Vieraiden lajien leviäminen tuleekin pikaisesti pysäyttää, todetaan ympäristökeskuksen nettisivuilla (http://www.ymparisto.fi/)

Itselläni on ongelmaa mökkitontille levinneistä jättiputkista. Pohjois-Karjalan maaseutuyrittäjien verkkolehdessä (http://ajuri.pkky.fi/index.php?cat=2&id=102) tarjotaan työohjeita jättiputken käsittelyyn. Parhaat tulokset saadaan lehden mukaan yhdistämällä mekaaninen ja kemiallinen torjunta. Torjuntatyö on aina monivuotinen, mutta oikein ajoitetuilla toimenpiteillä tulokset ovat tehokkaita ja vältytään ylimääräiseltä työltä.
Torjunta-ainekäsittely
Sovelias torjunta-aine on esim. Roundup Bio n. 15% liuoksena. Käsittely suoritetaan poutapäivänä ja menetelmiä ovat lehtisively, ruiskutus tai vaikkapa kastelukannulla kastelu. Torjunta tehdään kasvuston ollessa alle puoli metriä. Tarvittaessa jättiputket niitetään ja odotetaan kunnes lehti on kämmenen kokoinen. Käsittelyn voi uusia kesän mittaan.
Juuren katkaisu
Kasvi otetaan ylös katkaisemalla pääjuuri pistolapiolla noin 10 cm:n syvyydestä. Maanmuokkausta tulee välttää, ettei maaperän siemenvarastoa sotketa syvempiin maakerroksiin. Kasvin juuren esiin kaivaminen on suositeltavaa silloin kun esiintymässä on vain muutamia yksilöitä tai kasvi on selvästi erillään pääkasvustosta oleva karkulainen. Kasvin juuri tulee kuivattaa tai polttaa.
Kukinnon poisto
Jättiputken leviämistä voi estää katkaisemalla sen kukinnon ennen kuin kasvi pudottaa siemenensä maahan. Oikea ajankohta on elo-syyskuu, kun kukinto on ruskea. Kukinto tulee kerätä jätesäkkiin ja polttaa. Mikäli kukinto katkaistaan kukintavaiheessa, kasvi kasvattaa uuden vielä kahdesti loppukesän aikaan. (Ilmeisesti olen tehnyt tämän virheen, joka nyt kostautuu!)
Niitto ja kitkentä
Niitto ei tapa jättiputkea, mutta toistuvasti suoritettuna niittäminen vähentää kasvuvoimaa ja estää jättiputken lisääntymistä. Hentoja, ensimmäisen vuoden siementaimia, joilla ei ole vielä suurta juurta, voi yrittää myös kitkeä. Toisena ja kolmantena vuonna kasvilla on jo vankka juuri, jota ei saa helposti maasta.
Toivottavasti näistä ohjeista on muillekin hyötyä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja taistelussa karkulaisia vastaan!

tiistai 24. kesäkuuta 2008

OAJ:n kuntavaaliteemat 2008


Opettajien ammattijärjestö OAJ korostaa kuntavaaliteemoissaan turvallisuutta ja laatua koulutuksessa ja varhaiskasvatuksessa. OAJ nostaa seuraavat teemat esiin:

1. Opettajilla ja oppilailla on oikeus turvallisiin ja terveellisiin työskentelyolosuhteisiin

2. Kaikilla on oikeus pätevään opettajaan

3. Koulutukselle ja kasvatukselle riittävät voimavarat

4. Monipuoliset ja laadukkaat koulutuspalvelut kunnan ja alueen kehittäjinä ja vetovoimatekijöinä

5. Varhaiskasvatus osaksi opetustointa

6. Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys ovat osa Suomenkin tulevaisuutta
Näin lomien aikaan kouluun liittyvät teemat saattavat tuntua kaukaisilta.
Mikäli haluat lukea niistä lisää, tässä nettiosoite:

maanantai 23. kesäkuuta 2008

"Jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa!"




Suomalaiseen juhannuksenviettoon kuuluu saunominen. Sanotaan, että saunavihta (tai -vasta) on parhaimmillaan juuri juhannuksena. Sen tuoksu onkin sanoinkuvaamaton. Oli ihanaa kylpeä mieheni taitavasti valmistamalla vastalla, joka oli perinteiseen tapaan solmittu vitsasta väännetyllä pannalla.

Saunomisen ihanuutta kuvaa myös vanha lastenlaulu Saunavihdat
(säv. trad., sanat Maija Konttinen)

Lapsoset ketterät kotihaasta koivuista oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä saunahan vihdat laittaa.
Lauteilla saunan kotoisen taas illalla kylpy maittaa.

Pehmyt on lapsista aina vihta äiti jos vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan, toisin on vierahassa.
Jospahan säilyis' äidin lapset kylmältä maailmassa!



Juhannussää oli vaihtelevaa. Satoi ja paistoi. Jossain syvällä sydämessä sitä aina toivoo, että säilyisimme "kylmältä maailmassa" - ja niinhän sitä yleensä säilyykin läheistensä ja ystäviensä iloisessa juhlaseurassa.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Elävää kirjallisuutta Korpin ja kumppaneiden seurassa


Jukka Parkkisen kirjat saavat minut aina hyvälle tuulelle. Luin Korppi ja kumppanit -kirjan uudelleen, onhan sen ilmestymisestä kulunut jo kolmekymmentä vuotta. Kirjoitin siitä IBBY Finlandin syksyllä ilmestyvään Finnish Chidren´s and Youth Books (XI) -albumiin arvostelun, koska se voitti Kirjapöllö-palkinnon.

Suomen Kirjakauppasäätiö jakaa omaa Kirjapöllö-palkintoaan vuorovuosin lasten- ja nuortenkirjalle. Kirjapöllö-palkinto poikkeaa useimmista kirjapalkinnoista siinä, että sitä ei myönnetä uutuuskirjalle. Palkittavan kirjan tulee olla ilmestynyt vähintään kymmenen vuotta sitten ja sen pitää olla säilyttänyt suosionsa ja merkittävyytensä. Palkinnon tunnus onkin Hyvä kirja elää!


Kirjoitin, että Korpin ja kumppaneiden tärkeä luonnonsuojelullinen sanoma ympäristön saastumista vastaan ei ole kolmessakymmenessä vuodessa menettänyt merkitystään, pikemminkin päinvastoin. Parkkinen on nimittäin kietonut vakavan sanottavansa saarnaamattomaan humoristisen kerronnan muotoon. Kirjaa lukiessa saakin vakavasta aiheesta huolimatta hekotella ja myhäillä mielin määrin.

http://www.ibby.org/

http://www.ibbyfinland.fi/