Espoon Vihreiden Naisten kevätpiknik järjestetään tänä vuonna yhdistyksen syntysijoille, Villa Elfvikin ja Laajalahden maisemiin. Villa Bredvikin omisti 1800-luvun lopussa varakas Strandertskjöldien suku. Vapaaherratar Elviira Sofia Vilhelmiina Strandertskjold rakennutti huvilan tilalle uuden päärakennuksen. Kerrotaan, että talo sai nimensä Villa Elfvik sekä rouva Elviiran että häntä esittävän maalauksen mukaan, jossa keijukaiset (älva) kisailevat utuisella lahdella.
Sittemmin talo siirtyi valtiolle, joka myi sen myöhemmin Espoon kaupungille. Espoon kaupunki kunnosti huonokuntoisen huvilan ja avasi sinne ympäristökeskuksen 1990-luvun alussa. Siellä yleisöllä on tilaisuus tutustua erilaisiin luontonäyttelyihin.
Luontotalo sijaitsee vanhan rehevän puiston keskellä ja Laajalahden ruovikkorannat avautuvat heti puiston takaa. Leveä pitkospuista muodostettu luontopolku kiertää puiston ja rantaniityn kautta lintutornille, johon tutustumme tänään Villa Elfvikin sivurakennuksessa asuvan kansanedustajaehdokas Tiina Elon johdolla.
Metsähallitus ylläpitää yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa Laajalahden luonnonsuojelualuetta. Vain luontopolku on tarkoitettu ihmisten liikkumista varten, muu alue on rauhoitettu. Kesäisin voi nähdä nautakarjan laiduntavan niityillä. Laiduntamisen tavoitteena on avata uudelleen niittyjä, ruovikoita ja pusikoita ja sen ansiosta monien lintujen elinolosuhteet ovat parant uneet.
Laajalahden arvo lintulahtena tunnettiin asianharrastajien piirissä jo ennen sotia, mutta vasta 1950-luvulla sen rannoilla alkoi vaeltaa enemmän lintumiehiä ja suuren yleisön tietoon se tuli vasta myöhemmin. Laajalahden luontopolku ja luontotalon aktiviteetit ovat nykyisin ahkerassa käytössä. Lintutornit ovat tärkeä osa luontopolkua. Laajalahti mielletään vesilintujen paratiisiksi, mutta myös niityillä ja ruovikossa pesii paljon erilaisia lintuja.
Luonnonsuojelualueella on tähän mennessä havaittu yli 250 lintulajia. Nisäkkäitäkin liikkuu alueella runsaasti, ainakin 24 lajista on varmat havainnot. Alueen kasvillisuus on myös runsasta ja lajirikasta.
torstai 27. toukokuuta 2010
maanantai 24. toukokuuta 2010
Arkipyöräily kunniaan
Vihreät haluavat luoda Suomeen uutta pyöräilykulttuuria. Pyöräilyä on ryhdyttävä pitämään ensisijaisesti liikennemuotona: kauan sitä on pidetty Suomessa liikuntamuotona. Siksi pyöräilyä ei ole otettu riittävän vakavasti liikennesuunnittelussa huomioon. Vihreät haluavat nostaa erityisesti arkipyöräilyn kunniaan; miltei 70 vihreää puoluekokousosallistujaa pyöräili puoluekokouspaikalle lauantai-aamuna pyöräilypoliitiikan suunnanmuutoksen kunniaksi.
Vihreiden pyöräilypoliittisessa manifestissa esitetään, että kaupungit
laativat pyöräilyn kokonaissuunnitelmat.
Vihreiden mielestä pyöräilyä ja kävelyä on tarkasteltava omina
liikennemuotoinaan, jotka on otettava liikennesuunnittelussa erikseen
huomioon.
Vihreiden pyöräilypoliittinen manifesti on Vihreiden
liikennepoliittisen työryhmän kannanotto.
Vihreiden pyöräilypoliittinen manifesti on verkossa osoitteessa
http://www.vihreat.fi/node/5055
Manifesti on liitteenä tiedoston alla.
Vihreiden pyöräilypoliittisessa manifestissa esitetään, että kaupungit
laativat pyöräilyn kokonaissuunnitelmat.
Vihreiden mielestä pyöräilyä ja kävelyä on tarkasteltava omina
liikennemuotoinaan, jotka on otettava liikennesuunnittelussa erikseen
huomioon.
Vihreiden pyöräilypoliittinen manifesti on Vihreiden
liikennepoliittisen työryhmän kannanotto.
Vihreiden pyöräilypoliittinen manifesti on verkossa osoitteessa
http://www.vihreat.fi/node/5055
Manifesti on liitteenä tiedoston alla.
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Puheeni Vihreän liiton puoluekokouksessa 23.5.2010
Viime aikoina on yleisönosastoissa ja täällä Vihreiden puoluekokouksessakin keskusteltu poikien ja miesten syrjäytymisestä. Maalarilinjoille pyrkineet ”kympin tytöt” on syyllistetty – ja myös jopa opetushallituksen henkilökunta, koska se ei koostu virkamiehistä vaan –naisista.
Toimin itse erityisopettajana ja olen varhaisen tuen kannattaja kaikille lapsille, joilla on oppimisvaikeuksia tai jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Tuen tarjonta tytöille ja pojille ei siis mene ”fifty fifty”, vaan pikemminkin yhdenvertaisuuslakiin perustuen – eli tuen tarpeen mukaan. Erityistukea saavista oppilasta on valtaosa poikia, arviolta noin 70 prosenttia tai enemmän.
Opetusta saa ja pitääkin arvostella. Sen laatu ei voi olla mitattavissa kuitenkaan opettajan sukupuolen perusteella, kuten joissakin kannanotoissa ja yleisönosastokirjoituksissa on esitetty. Kouluttautuminen on avain yhteiskunnan onneen. Elinikäinen oppiminen on tärkeää – myös meille onnellisuuspuolueen miehille ja naisille.
Lopettakaamme siis ”kympin oppilaiden” mollaaminen ja arvostelkaamme minkä tahansa ammattikunnan tekoja tekoina, ei tekijöiden sukupuolen perusteella!
torstai 20. toukokuuta 2010
Puoluekokousviikonloppu Turussa
Osallistun Vihreän liiton Turussa pidettävään puoluekokoukseen Vihreiden Naisten puoluekokousedustajana. Perjantaina on naisjärjestön koulutustilaisuus, johon matkustan junalla yhdessä Espoon Vihreiden Naisten edustajien kanssa.
Odotettavissa:
Avauspuheenvuorot
Poliittisen ohjelman käsittely
Sääntöuudistus
Aloitteet
Toimintasuunnitelma ja talousarvio
Tilinpäätös
meta
ja paljon mukavaa yhdessäoloa
torstai 13. toukokuuta 2010
Vihreiden seurakuntavaaliteesit
Vihreät niityt -seurakuntavaalilistojen vaaliteesejä on ollut hyväksymässä Vihreiden puoluevaltuuskunnan ev.-lut. seurakuntaan kuuluvia jäseniä (mukana minä!). Nämä kymmenen teesiä on hyväksytty Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksen yhteydessä 9.5.2010.
1. Kirkko vahvaksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi
Kirkon tulee ottaa tiukasti kantaa arvojensa mukaisesti, niin maahanmuutosta, ihmisoikeuksista kuin teologisista kysymyksistäkin. Seurakuntien tulee voida jatkossakin esimerkiksi tarjota suojaa epäoikeudenmukaisen karkotuspäätöksen saaneille.
2. Kirkko ympäristövastuun edelläkävijäksi
Kirkolla on vastuu ympäristöstä. Kirkon kaiken toiminnan tulee olla kestävää. Seurakuntien tulee kaikessa toiminnassaan pyrkiä vähentämään ympäristölle aiheutuvaa kuormitusta ja huolehtia rakennuttamisensa, sijoitustoimintansa ja hankintapolitiikkansa ekologisuudesta ja eettisyydestä. Seurakuntien tulee ostaa vain vihreätä sähköä aina kun se on mahdollista. Jokaisen Suomessa olevan seurakunnan tai seurakuntayhtymän tulee tehdä ympäristöohjelma ja on haettava kirkon ympäristödiplomia. Kirkkojen tulee metsänomistajina toimia vastuullisesti luonnon
monimuotoisuuden säilymiseksi ja vanhojen metsien osalta suosia avohakkuiden sijaan hakeutumista Metso-ohjelmaan.
3. Kirkon tulee kantaa paikallista vastuuta
Kirkon tulee edelleen vastata ihmisten avun tarpeeseen. Nuoriso-, lapsi- ja diakoniatyö ovat olennaisia kirkon toiminnassa, ja kirkon tulee jatkaa vahvaa työtään näillä aloilla. Parisuhdeneuvonta, lapsi- ja perhetyö tarvitsevat resurssinsa. Työttömien ja päihdeongelmaisten tuki täydentää kuntien palveluita. Seurakuntien tulee lisätä ikäihmisille ja maahanmuuttajille suunnattua tukea.
4. Kirkon tulee kantaa globaalia vastuuta
Ihmisestä välittäminen on kirkon perustehtävä. Vastuu ulottuu myös Suomen rajojen ulkopuolelle ja kehitysyhteistyö on välttämätöntä. Seurakunnan tulee käyttää reilun kaupan tuotteita.
5. Kirkon on noudatettava ihmisoikeuksia
Kirkon tulee olla esimerkillinen ja oikeudenmukainen työnantaja.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on oltava täydet oikeudet niin seurakunnan jäseninä kuin työntekijöinä. Kannatamme yleistä siviilivihkimistä, ja sitä, että kirkko siunaa kaikkien sitä toivovien liitot.
6. Kirkossa ei saa syrjiä
Sukupuoli, vamma tai muut ihmisen ominaisuudet eivät ole merkityksellisiä pappeudessa tai muiden tehtävien hoidossa. Kaikkeen syrjintään tulee puuttua välittömästi. Tilojen ja tapahtumien tulee olla esteettömiä.
7. Nuorten oikeuksia kirkossa on vahvistettava
On hyvä, että äänioikeusikäraja kirkollisvaaleissa on 16 vuotta. Nuorten osallistumista kirkon toimintaan ja päätöksentekoon tulee tukea. Nuorella tulisi olla myös mahdollisuus päättää jäsenyydestään kirkossa.
8. Kirkon päätöksenteon tulee olla avointa ja demokraattista
Seurakuntalaisten mielipiteitä tulee arvostaa tasavertaisesti ja vaalijärjestelmän tulee tukea demokratian toteutumista. Seurakunnallinen päätöksenteko tarvitsee avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, pappiskeskeisyyttä tulee vähentää.
9. Kirkon merkittävää yhteiskunnallista roolia tulee tukea
Mikäli kirkko jatkossakin hoitaa julkiselle vallalle kuuluvia tehtäviä, kuten hautaustointa, väestökirjanpitoa ja kulttuurikohteiden ylläpitämistä, tulee niihin varata riittävät resurssit, jotta epäoikeudenmukaiseksi koetusta kirkolle tulevasta yhteisövero-osuudesta voidaan luopua.
10. Kirkko on olemassa seurakuntalaisia varten
Seurakuntien tulee kuunnella jäsentensä tarpeita ja toiveita uskonelämän hoitamisessa. Jumalanpalveluselämää tulisi tuoda lähemmäs seurakuntalaisia, esimerkiksi aikatauluja muokkaamalla ja eri tyyppisiä messuja järjestämällä.
maanantai 10. toukokuuta 2010
EI ydinvoimaa!
Launatai oli täynnä ydinvoiman vastasuutta. Yli 3000 henkeä osoitti mieltään Rautatientorilta Eduskuntatalolle johtaneessa kulkueessa.
maanantai 3. toukokuuta 2010
Sananvapauspäivän ajatuksia
Kansainvälisen vapunpäivän vieton varjoon saattaa jäädä tänään 3.5. vietettävä merkkipäivä, YK:n yleiskokouksen julistama kansainvälinen sananvapauspäivä, jolla maailmanjärjestö korostaa kansalaisten oikeutta ilmaisun vapauteen kaikkialla maailmassa.
Suomen perustuslain toisen luvun 12. pykälässä sanotaan näin: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.»
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklan ensimmäisen kohdan mukaan »Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.»
Sanotaan, että Suomessa sananvapaus toimii, mutta täälläkin on tärkeätä kiinnittää siihen jatkuvasti huomiota. Tiedämmehän, että maailmassa on yhä valtioita, joissa kansalaisten sananvapautta on suurestikin rajoitettu. Mielipiteen lausuminen saattaa johtaa monissa maissa vankilaan, jopa kuolemaan.
Sananvapauden rajoittamisen syitä on monia. Joissakin maissa mielipiteen ilmaisemisen rajoittamisen syyt ovat uskonnollisia, joissakin poliittisia. Niissä on yhteistä vallanpitäjien pelko omasta asemastaan.
Vanhemmat ihmiset muistavat sota-ajan sensuurin. Tällä hetkellä sananvapaus on viety Suomessa niin pitkälle, ettei edes sodan oloissa sallita sensuuria. Sensuuria ei ole se, kun lehden toimitus jättää jotakin julkaisematta. Kun sananvapaus toimii niin, että tiedotusvälineillä itsellään on lainsäädännöllä määritelty harkintavalta julkaisemaansa aineistoon, ne voivat säilyttää myös riippumattomuutensa ja uskottavuutensa. Mutta ohjaako lehden omistajataho kuitenkin lehden sisältöä?
Nykyisin yleistyvää loukkaavaa ja herjaavaa kirjoittelua ei sananvapauskaan salli. Kaikki bloggaajat eivät tätä tiedä tai muista. Jos kirjoituksessa rikkoo Suomen lakeja, syyllistyy esimerkiksi kiihotukseen kansanryhmää vastaan tai loukkaa yksilön kunniaa. Herjaaja joutuu siitä jälkikäteen vastuuseen.
Suomen perustuslain toisen luvun 12. pykälässä sanotaan näin: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.»
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklan ensimmäisen kohdan mukaan »Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.»
Sanotaan, että Suomessa sananvapaus toimii, mutta täälläkin on tärkeätä kiinnittää siihen jatkuvasti huomiota. Tiedämmehän, että maailmassa on yhä valtioita, joissa kansalaisten sananvapautta on suurestikin rajoitettu. Mielipiteen lausuminen saattaa johtaa monissa maissa vankilaan, jopa kuolemaan.
Sananvapauden rajoittamisen syitä on monia. Joissakin maissa mielipiteen ilmaisemisen rajoittamisen syyt ovat uskonnollisia, joissakin poliittisia. Niissä on yhteistä vallanpitäjien pelko omasta asemastaan.
Vanhemmat ihmiset muistavat sota-ajan sensuurin. Tällä hetkellä sananvapaus on viety Suomessa niin pitkälle, ettei edes sodan oloissa sallita sensuuria. Sensuuria ei ole se, kun lehden toimitus jättää jotakin julkaisematta. Kun sananvapaus toimii niin, että tiedotusvälineillä itsellään on lainsäädännöllä määritelty harkintavalta julkaisemaansa aineistoon, ne voivat säilyttää myös riippumattomuutensa ja uskottavuutensa. Mutta ohjaako lehden omistajataho kuitenkin lehden sisältöä?
Nykyisin yleistyvää loukkaavaa ja herjaavaa kirjoittelua ei sananvapauskaan salli. Kaikki bloggaajat eivät tätä tiedä tai muista. Jos kirjoituksessa rikkoo Suomen lakeja, syyllistyy esimerkiksi kiihotukseen kansanryhmää vastaan tai loukkaa yksilön kunniaa. Herjaaja joutuu siitä jälkikäteen vastuuseen.
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Ystävien ja Slow Foodin ylistys
Slow Food on nautiskelijan yksinkertaista onnea
Wappu on parasta slow food -aikaa. Vietinkin ystävieni järjestämällä vappupäivän brunssilla lähes kahdeksan tuntia ihanien ruokien ja juomien parissa sekä ennen kaikkea iloisten lasten, nuorten aikuisten ja vähän varttuneempien ystävien kanssa mukavan viipyileviä riemunhetkiä :)
Slow Food puolustaa elämän pieniä nautintoja ja inhimillistä elämänrytmiä. Liike vastustaa ruokailun liiallista yksinkertaistamista. Se korostaa eri vuodenaikojen ja alueiden runsasta kirjoa ruoka-aineiden valikoimassa. On tärkeää muistaa, että ruoasta ja juomasta nauttiminen on aina ollut osa kulttuuriamme, ja vappuna juhlisien perinne on juuri sellainen! Slow Food -liike kannattaa hyvälaatuisten ruoka-aineiden valmistusta ja ekologisesti järkeviä tuotantotapoja sekä vastustaa turhaa ruoka-aineiden teknistä ja kemiallista käsittelyä. Slow Food haluaa vaalia paikallisia ja perinteisiä keittotaidon menetelmiä ja mielekkäitä hintoja.
Nettiä selaamalla sain myös selville, että Slow Food on kansainvälinen liike, joka puolustaa elämän pieniä nautintoja ja inhimillistä elämänrytmiä. Ruoka ja juoma ovat oleellinen osa kaikkia kulttuureja ja paikalliset perinteet ovat vaalimisen arvoisia. Yhteiset ruokailut ovat erinomaista kulttuurienvälistä kanssakäymistä ja herkullinen tapa tutustua uusiin kulttuureihin ja hankkia uusia ystäviä. Wappuperinteeseen kuuluu juuri mukavalla tavalla myös nyyttäriperinne.
Slow Food -liike on perustettu Italiassa, eurooppalaisen ruoka- ja juomakulttuurin kehdossa. Sieltä se on levinnyt yli 30 maahan, kaikkiin maanosiin. Liike jatkaa hidasta, mutta vastustamatonta leviämistään tässä pikaruoan ja kiireisen elämänrytmin uhkaamassa maailmassa.
Slow Food -liikkeen historiasta tiedetään, että se syntyi Italiassa vuonna 1986, kun Rooman Piazza di Spagnalle oltiin avaamassa Fast Food -hampurilaisravintola. Joukko ihmisiä karsasti ajatusta ja perusti pienen ruokayhdistyksen, joka laajeni nopeasti. Perustajat painottivat jo olemassaolevaa krouviperinnettä, “osteriaa”. He alkoivat etsiä nautiskelijan yksinkertaista onnea – lautasellista pastaa ja lasillista hyvää viiniä mukavassa seurassa. Vuonna 1989 liikkeestä tuli kansainvälinen, toimintaa on tällä hetkellä yli 30 maassa.
Eläköön Slow Food!
Wappu on parasta slow food -aikaa. Vietinkin ystävieni järjestämällä vappupäivän brunssilla lähes kahdeksan tuntia ihanien ruokien ja juomien parissa sekä ennen kaikkea iloisten lasten, nuorten aikuisten ja vähän varttuneempien ystävien kanssa mukavan viipyileviä riemunhetkiä :)
Slow Food puolustaa elämän pieniä nautintoja ja inhimillistä elämänrytmiä. Liike vastustaa ruokailun liiallista yksinkertaistamista. Se korostaa eri vuodenaikojen ja alueiden runsasta kirjoa ruoka-aineiden valikoimassa. On tärkeää muistaa, että ruoasta ja juomasta nauttiminen on aina ollut osa kulttuuriamme, ja vappuna juhlisien perinne on juuri sellainen! Slow Food -liike kannattaa hyvälaatuisten ruoka-aineiden valmistusta ja ekologisesti järkeviä tuotantotapoja sekä vastustaa turhaa ruoka-aineiden teknistä ja kemiallista käsittelyä. Slow Food haluaa vaalia paikallisia ja perinteisiä keittotaidon menetelmiä ja mielekkäitä hintoja.
Nettiä selaamalla sain myös selville, että Slow Food on kansainvälinen liike, joka puolustaa elämän pieniä nautintoja ja inhimillistä elämänrytmiä. Ruoka ja juoma ovat oleellinen osa kaikkia kulttuureja ja paikalliset perinteet ovat vaalimisen arvoisia. Yhteiset ruokailut ovat erinomaista kulttuurienvälistä kanssakäymistä ja herkullinen tapa tutustua uusiin kulttuureihin ja hankkia uusia ystäviä. Wappuperinteeseen kuuluu juuri mukavalla tavalla myös nyyttäriperinne.
Slow Food -liike on perustettu Italiassa, eurooppalaisen ruoka- ja juomakulttuurin kehdossa. Sieltä se on levinnyt yli 30 maahan, kaikkiin maanosiin. Liike jatkaa hidasta, mutta vastustamatonta leviämistään tässä pikaruoan ja kiireisen elämänrytmin uhkaamassa maailmassa.
Slow Food -liikkeen historiasta tiedetään, että se syntyi Italiassa vuonna 1986, kun Rooman Piazza di Spagnalle oltiin avaamassa Fast Food -hampurilaisravintola. Joukko ihmisiä karsasti ajatusta ja perusti pienen ruokayhdistyksen, joka laajeni nopeasti. Perustajat painottivat jo olemassaolevaa krouviperinnettä, “osteriaa”. He alkoivat etsiä nautiskelijan yksinkertaista onnea – lautasellista pastaa ja lasillista hyvää viiniä mukavassa seurassa. Vuonna 1989 liikkeestä tuli kansainvälinen, toimintaa on tällä hetkellä yli 30 maassa.
Eläköön Slow Food!
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Luonnonvarojen kulutusta voi vähentää
Viime viikolla vietettiin Nuukuusviikkoa. Joka päivä on hyvä tarkastella kulutustottumuksiaan. Näillä toimilla voit vähentää merkittävästi luonnonvarojen kulutusta ympäri vuoden:
1. Yli puolet suomalaisen luonnonvarojen kulutuksesta syntyy arkiliikenteen ja matkailun kautta. Vältä kaukomatkoja, löydä lähikohteet. Ole mökillä kerralla pidempään. Suosi junaa, bussia ja lihasvoimaa.
2. Asumisesta kertyy toisiksi suurin luonnonvarataakka. Rajoita rojumäärääsi – et tarvitse niin suurta asuntoa. Vaihda tuulisähköön. Laske asuntosi lämpötilaa kaksi astetta.
3. Vähennä lihansyöntiä ja maitotuotteiden käyttöä. Jo muutamalla kasvisruokapäivällä viikossa on merkittävä vaikutus luonnonvarojen kulutukseesi.
4. Tavaran valmistuksen luonnonvarojen kulutus on kuluttajalle näkymätöntä. Tarvitsetko tavaraa todella? Löytyykö tarvitsemaasi käytettynä kaverilta tai kirppikseltä? Osta vähemmän, mutta laadukkaampaa.
5. Muista, että elämän tärkeimmät asiat eivät vaadi juurikaan luonnonvarojen kulutusta. Anna aikaa ja yhdessäoloa.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Kahvikassien ompelukurssi Leppävaaran koululla 26.4. klo 18.00
Kahvipakettien kuoria on kertynyt aikamoinen määrä, sillä Espoon Vihreät Naiset on pitkään koonnut kahvipakkauksia hyvään ja hyödylliseen tarkoitukseen.
Nyt niistä ommellaan kivoja kasseja, joten tervetuloa kahvikassien ompelukurssille!
Kahvikasseja tehdään yksinkertaisen mallin mukaan kokeneen kierrätyskassien valmistajan johdolla.
Kurssi on maksuton, eikä mukaantulo edellytä Espoon Vihreiden naisten jäsenyyttä.
Vapaaehtoisella materiaalimaksulla ja puhvetilla tuetaan kehitysmaiden lasten koulunkäyntiä. Erityisopettaja Elisa Vilpas esittelee avustuskohdetta.
Kahvikassien ompelukurssille ovat tervetullista sekä miehet että naiset.
Ilmoittaudu 23.4. mennessä teresia.volotinen(at)kolumbus.fi
Järj. Espoon Vihreät Naiset
Kurssipaikka: Leppävaaran koulu, päärakennus, käsityöluokka. (käynti
pihan puolelta). Veräjäpellonkatu 4, 02650 Espoo.
Yhteyshenkilöt Elisa Vilpas (046-877 2713) ja Teresia Volotinen
(050-3413784)
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Suur-Leppävaaran asukasfoorumin valmisteluryhmä
Suur-Leppävaaran asukasfoorumin valmisteluryhmän toimintakertomus 27.8.2009 -28.3.2010
Suur-Leppävaaran valmisteluryhmän jäsenet:
Teija Koskinen puheenjohtaja
Matti Metsäranta varapuheenjohtaja
Riitta Pajari sihteeri
Pia Aarrekivi
Erkki Björnman
Antero Johansson
Anja Jelonen
Erkki Mattila
Annikki Pirnes
Juha Sarvaranta
Jorma Sinisalo
Raili Suitiala
Sinikka Väisänen
Teresia Volotinen
Asukasfoorumitoiminta käynnistyi Espoon kaupungin tiedotustilaisuudella Valtuustotalolla ja Suur-Leppävaaran asukasfoorumin järjestäytymiskokouksella 27.8.2009.
Valmisteluryhmän tehtävät
-valmisteluryhmä valitsee vuosittain keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja sihteerin ja ilmoittaa valinnoista asukasfoorumityöryhmälle.
-valmisteluryhmä pitää tarvittavan määrän kokouksia ja valmistelee ja toteuttaa asukasfoorumitilaisuuksien järjestämisen sovitun määrärahan puitteissa.
-laatii toimintaa koskevat ohjeet sekä oman että asukasfoorumien tehtävien osalta
-sopii perusteet ja ohjeet toimintaan myönnetyn vuosittaisen määrärahan käytöstä
-toimii linkkinä asukasfoorumien, asukasfoorumityöryhmän ja kaupungin välillä
-laatii vuosittain yhteenvedon edellisen vuoden asukasfoorumien toiminnasta ja avustusten käytöstä asukasfoorumityöryhmälle maaliskuun aikana.
Työkokoukset
Suur-Leppävaaran valmisteluryhmä on kokoontunut 28.9.2009, 30.11.2009, 25.1.2010, 8.2.2010 ja 8.3.2010 Ruusutorpan koululla.
Valmisteluryhmä on hyväksynyt tilinpäätöksen, joka jätetään Asukasfoorumityöryhmän rahastonhoitajana toimivan Raimo Kukon tarkastettavaksi kulutositteineen.
Asukasfoorumit
Asukasfoorumit ovat avoimia tilaisuuksia, joihin kaikki aiheista kiinnostuneet ovat tervetulleita kuuntelemaan ja keskustelemaan sekä esittämään mielipiteensä. Tarkoituksena on edistää Suur-Leppävaaran asukkaiden aktiivisuutta ilmaista näkemyksensä tärkeistä hankkeista ja suunnitelmista jo valmisteluvaiheessa. Tavoitteena on myös edistää asukkaiden omaehtoista toimintaa alueiden viihtyisyyden ja palvelujen kehittämiseksi. Foorumi on myös paikka, jossa suuraluetta puhuttaviin ongelmiin haetaan yhteistä näkemystä. Asukasfoorumin keskustelut raportoidaan Espoon kaupungin päätöksentekoon.
Verkostoituminen ja yhteistyö
Ryhmämme kutsui Espoon muiden suuralueiden valmisteluryhmät tutustumaan Säteilyturvakeskukseen 13.11.2009. Vierailun jälkeen päätettiin suositella Stukille ja Espoon kaupungille, että Espoo osallistuisi radontalkoisiin vuonna 2010-2011. Hanketta päätettiin työstää yhteistyössä muiden alueiden kanssa vuonna 2010. Yhteyshenkilönä toimii Suur-Leppävaaran asukasfoorumin valmisteluryhmästä Juha Sarvaranta.
Asukasfoorumin suunnittelua ja ajankohtaisten aiheiden valintaa varten kutsuttiin Suur-Leppävaaran alueen asukasyhdistyksiä verkostokokoukseen 25.01.2010. Ryhmäkeskustelun tuloksena palveluverkosto ja sen tulevaisuus nousivat ensimmäisen asukasfoorumin aiheeksi.
Lisäksi Suur-Leppävaaran valmisteluryhmä ideoi 4V-hankkeen edustajien Mervi Romppaisen ja Tuija Hyyrysen kanssa 25.1.2010 mahdollisista yhteistyöhankkeista.
Leppävaara-seura tuki asukasfoorumitoimintaa ilmaisella mainoksella Lepuski-lehdessä ja kannusti pääkirjoitusjutussa suurleppävaaralaisia osallistumaan asukasfoorumeihin.
Asukasfoorumitapahtuma
Ensimmäinen kaikille avoin asukasfoorumi pidettiin Ruusutorpan koulun auditoriossa 13.3.2010 klo 13-15.
Aiheena oli Espoon palveluverkoston uudistaminen.
Lähes sadan henkilön yleisökysymyksiin olivat vastaamassa perusturvajohtaja Juha Metso, sivistystoimen talousjohtaja Pirjo Mutanen sekä valtuustoryhmien edustajia Tommi Laakso (Kokoomus), Nina Knaapila (Vihreät), Anneli Kuusisto (Sosiaalidemokraatit) ja Jukka Karhula (Vasemmistoliitto). Asukkaiden kysymyksiä tuli etukäteen 36 kappaletta sähköpostiosoitteeseen suurleppavaaranasukasfoorumi@gmail.com sekä Sellon ja Viherlaakson kirjastoissa ja Viherlaakson apteekissa oleviin laatikoihin. Tilaisuuden juontajana toimi Raine Manninen. Tilaisuuden yhteistyökumppanina ja juontajan rahoittajana toimi 4V-hanke, buffetin järjesti Ruusutorpan vanhempainyhdistys ja tilaisuudessa esiintyi espoolaisten kehitysvammaisten Bem-bändi Erkki Vinkin johdolla. Osallistujilla oli mahdollisuus äänestää paikan päällä myös itselleen tärkeintä lähipalvelua.
Tilaisuus taltioitiin yhteistyössä Metropolia ammattikorkeakoulun kanssa.
Kannaotot
Valmisteluryhmän kokouksissa sovittiin seuraavista kannanotoista:
Myyränkallio - luonnontilaisen liukumäen säilyttäminen.
Vetoomus Espoon lähikirjastojen puolesta - Suur-Leppävaaran pienkirjastopalvelujen turvaaminen.
Palvelujen järjestäminen ja palveluverkon uudistaminen - yhteenveto Asukasfoorumin keskustelun pohjalta
Tiedottaminen
Suur-Leppävaaran asukasfoorumin valmisteluryhmällä on oma sähköpostiosoite ja Espoon internet-sivulla on tietoa alueen asukasfoorumeista. Asukasfoorumitilaisuudesta tiedotettin julistemainoksin ja lehtijutuin Suur-Leppävaaran alueella. Esse ja Lepuski kirjoittivat jutun Suur-Leppävaaran ensimmäisestä asukasfoorumista, Länsiväylä esitti tilaisuudesta tiivistelmän ja Espoonkruunu Oy:n Asukasviesti -niminen asiakaslehti julkaisi tilaisuuden esitteen.
Suur-Leppävaaran valmisteluryhmän jäsenet:
Teija Koskinen puheenjohtaja
Matti Metsäranta varapuheenjohtaja
Riitta Pajari sihteeri
Pia Aarrekivi
Erkki Björnman
Antero Johansson
Anja Jelonen
Erkki Mattila
Annikki Pirnes
Juha Sarvaranta
Jorma Sinisalo
Raili Suitiala
Sinikka Väisänen
Teresia Volotinen
Asukasfoorumitoiminta käynnistyi Espoon kaupungin tiedotustilaisuudella Valtuustotalolla ja Suur-Leppävaaran asukasfoorumin järjestäytymiskokouksella 27.8.2009.
Valmisteluryhmän tehtävät
-valmisteluryhmä valitsee vuosittain keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja sihteerin ja ilmoittaa valinnoista asukasfoorumityöryhmälle.
-valmisteluryhmä pitää tarvittavan määrän kokouksia ja valmistelee ja toteuttaa asukasfoorumitilaisuuksien järjestämisen sovitun määrärahan puitteissa.
-laatii toimintaa koskevat ohjeet sekä oman että asukasfoorumien tehtävien osalta
-sopii perusteet ja ohjeet toimintaan myönnetyn vuosittaisen määrärahan käytöstä
-toimii linkkinä asukasfoorumien, asukasfoorumityöryhmän ja kaupungin välillä
-laatii vuosittain yhteenvedon edellisen vuoden asukasfoorumien toiminnasta ja avustusten käytöstä asukasfoorumityöryhmälle maaliskuun aikana.
Työkokoukset
Suur-Leppävaaran valmisteluryhmä on kokoontunut 28.9.2009, 30.11.2009, 25.1.2010, 8.2.2010 ja 8.3.2010 Ruusutorpan koululla.
Valmisteluryhmä on hyväksynyt tilinpäätöksen, joka jätetään Asukasfoorumityöryhmän rahastonhoitajana toimivan Raimo Kukon tarkastettavaksi kulutositteineen.
Asukasfoorumit
Asukasfoorumit ovat avoimia tilaisuuksia, joihin kaikki aiheista kiinnostuneet ovat tervetulleita kuuntelemaan ja keskustelemaan sekä esittämään mielipiteensä. Tarkoituksena on edistää Suur-Leppävaaran asukkaiden aktiivisuutta ilmaista näkemyksensä tärkeistä hankkeista ja suunnitelmista jo valmisteluvaiheessa. Tavoitteena on myös edistää asukkaiden omaehtoista toimintaa alueiden viihtyisyyden ja palvelujen kehittämiseksi. Foorumi on myös paikka, jossa suuraluetta puhuttaviin ongelmiin haetaan yhteistä näkemystä. Asukasfoorumin keskustelut raportoidaan Espoon kaupungin päätöksentekoon.
Verkostoituminen ja yhteistyö
Ryhmämme kutsui Espoon muiden suuralueiden valmisteluryhmät tutustumaan Säteilyturvakeskukseen 13.11.2009. Vierailun jälkeen päätettiin suositella Stukille ja Espoon kaupungille, että Espoo osallistuisi radontalkoisiin vuonna 2010-2011. Hanketta päätettiin työstää yhteistyössä muiden alueiden kanssa vuonna 2010. Yhteyshenkilönä toimii Suur-Leppävaaran asukasfoorumin valmisteluryhmästä Juha Sarvaranta.
Asukasfoorumin suunnittelua ja ajankohtaisten aiheiden valintaa varten kutsuttiin Suur-Leppävaaran alueen asukasyhdistyksiä verkostokokoukseen 25.01.2010. Ryhmäkeskustelun tuloksena palveluverkosto ja sen tulevaisuus nousivat ensimmäisen asukasfoorumin aiheeksi.
Lisäksi Suur-Leppävaaran valmisteluryhmä ideoi 4V-hankkeen edustajien Mervi Romppaisen ja Tuija Hyyrysen kanssa 25.1.2010 mahdollisista yhteistyöhankkeista.
Leppävaara-seura tuki asukasfoorumitoimintaa ilmaisella mainoksella Lepuski-lehdessä ja kannusti pääkirjoitusjutussa suurleppävaaralaisia osallistumaan asukasfoorumeihin.
Asukasfoorumitapahtuma
Ensimmäinen kaikille avoin asukasfoorumi pidettiin Ruusutorpan koulun auditoriossa 13.3.2010 klo 13-15.
Aiheena oli Espoon palveluverkoston uudistaminen.
Lähes sadan henkilön yleisökysymyksiin olivat vastaamassa perusturvajohtaja Juha Metso, sivistystoimen talousjohtaja Pirjo Mutanen sekä valtuustoryhmien edustajia Tommi Laakso (Kokoomus), Nina Knaapila (Vihreät), Anneli Kuusisto (Sosiaalidemokraatit) ja Jukka Karhula (Vasemmistoliitto). Asukkaiden kysymyksiä tuli etukäteen 36 kappaletta sähköpostiosoitteeseen suurleppavaaranasukasfoorumi@gmail.com sekä Sellon ja Viherlaakson kirjastoissa ja Viherlaakson apteekissa oleviin laatikoihin. Tilaisuuden juontajana toimi Raine Manninen. Tilaisuuden yhteistyökumppanina ja juontajan rahoittajana toimi 4V-hanke, buffetin järjesti Ruusutorpan vanhempainyhdistys ja tilaisuudessa esiintyi espoolaisten kehitysvammaisten Bem-bändi Erkki Vinkin johdolla. Osallistujilla oli mahdollisuus äänestää paikan päällä myös itselleen tärkeintä lähipalvelua.
Tilaisuus taltioitiin yhteistyössä Metropolia ammattikorkeakoulun kanssa.
Kannaotot
Valmisteluryhmän kokouksissa sovittiin seuraavista kannanotoista:
Myyränkallio - luonnontilaisen liukumäen säilyttäminen.
Vetoomus Espoon lähikirjastojen puolesta - Suur-Leppävaaran pienkirjastopalvelujen turvaaminen.
Palvelujen järjestäminen ja palveluverkon uudistaminen - yhteenveto Asukasfoorumin keskustelun pohjalta
Tiedottaminen
Suur-Leppävaaran asukasfoorumin valmisteluryhmällä on oma sähköpostiosoite ja Espoon internet-sivulla on tietoa alueen asukasfoorumeista. Asukasfoorumitilaisuudesta tiedotettin julistemainoksin ja lehtijutuin Suur-Leppävaaran alueella. Esse ja Lepuski kirjoittivat jutun Suur-Leppävaaran ensimmäisestä asukasfoorumista, Länsiväylä esitti tilaisuudesta tiivistelmän ja Espoonkruunu Oy:n Asukasviesti -niminen asiakaslehti julkaisi tilaisuuden esitteen.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Keskustelua perheiden ja lasten turvallisuuden varmistamisesta
Tänään järjestettiin Espoon Laurea-ammattikoululla kuntalaisten keskustelutilaisuus Perheiden ja lasten turvallisuuden varmistaminen Espoossa. Mukana oli oikeusministeri Tuija Brax.
Espoossa on tapahtunut muutaman vuoden sisällä useita henkirikoksia, joissa on taustalla parisuhde ja riitaisia ero. Näitä tapauksia ei voi pitää yksittäisinä ilmiöinä, vaan ne kertovat perhe- ja lähisuhdeväkivallan karusta arkipäivästä kaupungissamme. Perheiden sisäinen väkivalta on vakava asia, eikä siitä saa vaieta. Muutoksia tarvitaan!
Keskustelutiaisuudessa pohdittiin, miten saamme Espoosta kaupungin, jossa perheväkivallalle on nollatoleranssi. Keskustelutilaisuus littyy Anna lapselle väkivallaton koti -viikon tapahtumiin. Järjestelyistä vastasivat Espoon Vihreät Naiset ry ja Lapsen Oikeus Väkivallattomaan Elämään - LOVE ry.
Panelisteina esiintyivät oikeusministeri Tuija Brax, Lyömätön Linja Espoossa -toiminnanjohtaja Jari Hautamäki, Otsopalvelut oy:n kehitysjohtaja Tommi Nyström, rikosylikomisario Jukka Kaski, Laurea-ammattikorkeakoulun lehtori Juha Kreus, ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Venla Salmi. keskustelua johti lähisuhteissa ja perheissä tapahtuvan väkivallan ehkäisytyöryhmän puheenjohtaja, lasten erityispalvelujen päällikkö Marjatta Karhuvaara.
Asiantuntijapuheenvuorojen lisäksi asiaa lähestytttiin konkreettisesti LOVE ry:n valmisteleman todellisiin tilanteisiin perustuvan tapauskuvauksen perusteella. Kahvitauon aikana oli mahdollista tutustua Espoossa väkivallan vastaista työtä tekevien tahojen toimintaan. Toimintaansa esittelivät Amnesty International Suomi ry - Asenne esiin! -kampanja, Otsopalvelut Oy, Espoon sovittelutoimisto, Espoon turvakoti, Lyömätön Linja Espoossa, NNKY - Ruusukuja 76, Rikosuhripäivystys, Lapsen Oikeus Väkivallattomaan Elämään - LOVE ry ja Espoon Vihreät Naiset ry.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
OAJ:n valtuustovaalit huomenna ja ylihuomenna
OAJ:n valtuusto valitaan järjestövaaleissa neljäksi vuodeksi kerrallaan. Valtuuston edellinen toimikausi päättyy 2010 ja seuraavan valtuuston toimikausi alkaa 2010-2014. Valtuuston jäsenet valitaan vaaleilla kevättalvella 2010. Vaalit perustuvat yhtäläisen ja suhteellisen vaalitavan pohjalle.
Kaikilla 31.12.2009 jäseninä olevilla jäsenmaksunsa suorittaneilla jäsenillä (pois lukien opiskelija- ja seniorijäsenet) on vaaleissa äänioikeus ja mahdollisuus asettua ehdolle.
Toimin oman kouluni vaalitoimikunnan puheenjohtajana.
Muistakaa äänestää, OAJ:n jäsenet! Ännestämällä voi antaa kasvot ajatuksilleen!
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Hyvää Minna Canthin päivää, tasa-arvon päivää - God Minna Canth-dag, jämställdhetsdag!
Minna Canthin kunniaksi lyödään kympin kolikkoMinna Canthin päivä eli tasa-arvon päivä on yleinen liputuspäivä Suomessa joka vuosi 19. maaliskuuta. Kirjailija Minna Canth syntyi samana päivänä vuonna 1844. Sisäasiainministeriö suositteli ja määräsi valtion virastot ja laitokset liputtamaan tuona päivänä jo vuonna 2003. Yleiseksi liputuspäiväksi se tuli vuonna 2007. Liputuspäivän virallisena nimenä on Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suosituksen mukaan päivän ruotsinkielinen nimi on Minna Canth-dagen, jämställdhetsdagen. Päivän kunniaksi päätin tehdä muutaman ihan peruskysymyksen ja etsiä myös vastauksia...
Mitä on tasa-arvo?
Tasa-arvo (tasa-arvoisuus eli samanarvoisuus) tarkoittaa erityisesti kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä. Poliittisesti tasa-arvon vaatimus on tarkoittanut vaatimusta kansalaisten yhtäläisestä asemasta lain edessä (yhdenvertaisuusperiaate) sekä kansanvaltaisesta hallinnosta. Nykyisin yhdenvertaisuusperiaate on mainittu Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa.
Mitä Suomen laki sanoo tasa-arvosta?
Suomessa Perustuslain 6 § 2 momentti sanoo: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
Vuonna 2004 tuli voimaan yhdenvertaisuuslaki, joka kieltää muun muassa kansalliseen alkuperään, kieleen, vakaumukseen, mielipiteeseen, uskontoon, vammaisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän. Lain soveltamisaloja ovat esimerkiksi työhönottoperusteet, uralla eteneminen ja koulutus. Syrjinnän rangaistavuudesta on säännökset rikoslaissa.
Miten tasa-arvoisia naiset ja miehet sitten ovat EU:ssa?
Tasa-arvon edistymistä mitataan vuosittain, ja tulokset esitetään erityisessä vuosikertomuksessa. Esimerkkejä tilanteesta:
* Naisten työllisyysaste on kasvussa mutta on edelleen miesten työllisyysastetta alhaisempi, vaikka valtaosa opiskelijoista ja yliopistotutkinnon suorittajista on naisia.
* Naiset saavat edelleen keskimäärin 17.4% pienempää palkkaa kuin miehet, eikä muutosta ole tapahtunut.
* Vaikka naisten osuus talouselämän ja politiikan päätöksenteossa on kasvanut viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana, he ovat edelleen aliedustettuja.
* Perheen sisäinen työnjako on edelleen hyvin epätasa-arvoinen.
* Naisilla on suurempi köyhyysriski kuin miehillä.
* Naiset ovat miehiä useammin sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreja, ja tytöt ja naiset ovat miehiä alttiimpia joutumaan ihmissalakuljetuksen uhreiksi.
maanantai 8. maaliskuuta 2010
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Postikorttini Bookbirdissä
Olen toiminut jo vuosia IBBY Finlandin kansainvälisten asioiden sekä Bookbird-lehden yhteyshenkilönä. Uusimmassa Bookbirdissä on lähettämäni postikorttityyppinen kirjaesittely Hannu Mäkelän kirjasta Vauvaunia (Baby Dreams), kuv. Marika Maijala.
Lisää tietoa Bookbirdistä osoitteessa:
http://www.ibby.org/index.php?id=276
lauantai 27. helmikuuta 2010
perjantai 19. helmikuuta 2010
2-luokkalaisten iltapäivätoiminta
Julkisuudessa on näkynyt huolestuneita kommentteja toisluokkalaisten iltapäiväkerhotoiminnan alasajosta Espoossa.
Kun säästää pitää, on hyvä etsiä säästökohteita. Tokaluokkalaisten iltapäivätoiminta ei ole lakisääteistä, mutta kun Espoon kaupunki on leikkiin ryhtynyt - se ei enää voi vetäytyä. Eli kun kerran on suostunut järjestämään sitä, ja kaupunki ottanut vastaan valtion tukea, on käsittääkseni asian kanssa jumissa. Ihmetyttää kaupungin virkamiesten tietämättömyys "leikkiin" ryhtymisen säännöistä. Hyvähän on, että ip-toimintaa järkätään, mutta säälittävää on nähdä lapset koulun tiloissa kahdeksasta viiteen. Aika rankka koulupäivä eka- tai tokaluokkalaiselle.
Mikä minua ihmetyttää tässä asiassa myös on se, että ip-toiminta ei ole pysynyt budjetissaan, vaan on ylittynyt rutkasti. Nyt sitten tämän "tuhlailun" vuoksi ja hommaan sitoutumisen vuoksi täytyykin leikata koulumenoista. Se vasta väärin on! Koululaisten ip-toimintaa ylläpitävät yhdistykset ( esim. MLL, kokoomus jne) tai firmat Kissankulman muksut, Tenava-konserni - kaupungin ostopalveluina. Miten budjetit ylittyvät "tosta noin"? Meillä koulupuolella on pakko pysyä budejetissa. Epistä, jos koulujen resursseista leikataan ylittyneen ip-bujetin ja näiden yhdistysten ja firmojen hyväksi.
Suomenkielinen opetuslautakunta on kokouksessaan 16.2.2005 hyväksynyt sekä 13.3.2006 hyväksynyt täsmennykset lakisääteisen koululaisten iltapäivätoiminnan toimintasuunnitelman osana valintaperusteet, joiden perusteella valitaan lapset lakisääteiseen koululaisten iltapäivätoimintaan. Valintaperusteet lukuvuodelle 2009-2010 ovat olleet seuraavat:
1. Lapsia valittaessa lakisääteiseen koululaisten iltapäivätoimintaan tulee 1. luokkien oppilailla olla ensisijainen mahdollisuus saada iltapäivätoimintapaikka.
2. Lapsen kehitykseen ja turvallisuuteen liittyvät tarpeet
- lapsen ja perheen päivittäinen tilanne
- kehitykselliset, lapsen kasvua tukevat tarpeet
- sosiaaliset tarpeet - ottaen huomioon mm. lapsen ja perheen elämäntilanne, muuttuneet olosuhteet tms.
3. Erityistä tukea tarvitsevat. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittamiseen iltapäivätoimintaan vaikuttavat:
- ryhmän koostumus ja dynamiikka
- toimintojen eriyttämisen ja integroinnin sekä erilaisten toimintamuotojen ja -mallien tarjoamat mahdollisuudet
- palveluntuottajan valmiudet ja palveluresurssit
- sijoitetaan alueellisen/keskitetyn koordinaation avulla
4. Huoltajien iltapäivätoimintapalveluja koskevat toiveet
- ensisijaisuus, toissijaisuus
Kun säästää pitää, on hyvä etsiä säästökohteita. Tokaluokkalaisten iltapäivätoiminta ei ole lakisääteistä, mutta kun Espoon kaupunki on leikkiin ryhtynyt - se ei enää voi vetäytyä. Eli kun kerran on suostunut järjestämään sitä, ja kaupunki ottanut vastaan valtion tukea, on käsittääkseni asian kanssa jumissa. Ihmetyttää kaupungin virkamiesten tietämättömyys "leikkiin" ryhtymisen säännöistä. Hyvähän on, että ip-toimintaa järkätään, mutta säälittävää on nähdä lapset koulun tiloissa kahdeksasta viiteen. Aika rankka koulupäivä eka- tai tokaluokkalaiselle.
Mikä minua ihmetyttää tässä asiassa myös on se, että ip-toiminta ei ole pysynyt budjetissaan, vaan on ylittynyt rutkasti. Nyt sitten tämän "tuhlailun" vuoksi ja hommaan sitoutumisen vuoksi täytyykin leikata koulumenoista. Se vasta väärin on! Koululaisten ip-toimintaa ylläpitävät yhdistykset ( esim. MLL, kokoomus jne) tai firmat Kissankulman muksut, Tenava-konserni - kaupungin ostopalveluina. Miten budjetit ylittyvät "tosta noin"? Meillä koulupuolella on pakko pysyä budejetissa. Epistä, jos koulujen resursseista leikataan ylittyneen ip-bujetin ja näiden yhdistysten ja firmojen hyväksi.
Suomenkielinen opetuslautakunta on kokouksessaan 16.2.2005 hyväksynyt sekä 13.3.2006 hyväksynyt täsmennykset lakisääteisen koululaisten iltapäivätoiminnan toimintasuunnitelman osana valintaperusteet, joiden perusteella valitaan lapset lakisääteiseen koululaisten iltapäivätoimintaan. Valintaperusteet lukuvuodelle 2009-2010 ovat olleet seuraavat:
1. Lapsia valittaessa lakisääteiseen koululaisten iltapäivätoimintaan tulee 1. luokkien oppilailla olla ensisijainen mahdollisuus saada iltapäivätoimintapaikka.
2. Lapsen kehitykseen ja turvallisuuteen liittyvät tarpeet
- lapsen ja perheen päivittäinen tilanne
- kehitykselliset, lapsen kasvua tukevat tarpeet
- sosiaaliset tarpeet - ottaen huomioon mm. lapsen ja perheen elämäntilanne, muuttuneet olosuhteet tms.
3. Erityistä tukea tarvitsevat. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittamiseen iltapäivätoimintaan vaikuttavat:
- ryhmän koostumus ja dynamiikka
- toimintojen eriyttämisen ja integroinnin sekä erilaisten toimintamuotojen ja -mallien tarjoamat mahdollisuudet
- palveluntuottajan valmiudet ja palveluresurssit
- sijoitetaan alueellisen/keskitetyn koordinaation avulla
4. Huoltajien iltapäivätoimintapalveluja koskevat toiveet
- ensisijaisuus, toissijaisuus
maanantai 15. helmikuuta 2010
Huolestuttavia tietoja helsinkiläiskouluista
Helsingin kaupungin opetusvirasto on lähettänyt noin 50 peruskoululle ja kaikille lukioille ryhmäkirjeen, jossa opetusvirasto pyytää koulujen johtokunnilta lausuntoa palveluverkon kehittämistarpeista, tilojen käytön tehostamisesta ja yhteiskäyttömahdollisuuksista. Aikaa johtokunnille annettiin tähän päivään asti. Käytännössä johtokunnilla on tässä aikataulussa mahdollisuus kertoa lähinnä se, että miksi juuri heidän kouluansa ei tulisi lakkauttaa, kertoo Helsingin Vihreiden Naisten puheenjohtaja Irene Gröhn blogissaan.
Opetusvirasto perustelee koulujen lakkauttamislistaa Gröhnin mukaan lasten määrän vähenemisellä väestöennusteissa. On kuitenkin huomattava, että opetusviraston laskelmat ”väljyydestä” perustuvat siihen, että kaupungin koulujen laskennallista kapasiteettia tarkastellaan +5 % ylitäytön mukaan. Helsingin koulujen kapasiteettia ja ”tarvetta” vähentää oppilaspaikkoja ei tarkastella siis koulujen normaalin täytön mukaan vaan sen mukaan, että koulut on ahdettu todella täyteen. Tämäkö on tavoittelemisen arvoinen tila Helsingin kouluissa? kysyy Irene Gröhn, Helsingin opetuslautakunnan jäsen. Olemmeko me menossa samaan suuntaan Espoossa? (kysyn minä).
0-6 vuotiaiden lasten määrä on nousussa Helsingissä, silti lakkautuslistalla on lähinnä ala-asteita. Listalla on gröhnin mukaan monia ”sijaiskärsijöitä” eli kouluja, joissa on oppilaita tupa täynnä, mutta toisaalla olevan ”väljyyden” vuoksi koulu on joutunut lakkautusuhan alle.
Gröhn toteaa, että jokaisen koulun lakkauttaminen on sosiaalinen, alueellinen ja yhteisöllinen kysymys. Jokainen koulu on työyhteisö, jolla on omat vahvuutensa ja oma paikkansa yhteisössään. Koulu ei ole yhtä kuin seinät, kaupungin sisäinen vuokra, sähkö ja kouluisännän kulut. Jokainen koulu on tärkeä ja sen arvo mitataan siinä, minkälaiset eväät lapsi ja nuori saa tässä yhteiskunnassa toimimiseen. Kaikki tutkimukset osoittavat, että ryhmäkoolla on väliä. Mikäli lasten ja nuorten pahoinvointia halutaan vähentää ja heidän hyvinvointiaan lisätä, on siihen paras lääke yksinkertainen: ryhmäkokojen pienentäminen. Jokaisen koulun tai sen osan lakkauttaminen tarkoittaa käytännössä ryhmäkokojen kasvamista joko vain siinä koulussa tai hyvinkin isolla alueella. Mikä on oppilaiden hyvinvointi, opettajien jaksaminen ja kouluyhteisön vointi sen jälkeen? kysyy Irene Gröhn.
Oleellisinta on kirjaoittajan mukaan pohtia mitä säästöä koulun tai sen osan lakkauttamisesta saadaan ja punnita siitä aiheutuvia haittoja. --. Jos alueelta poistuu koulu, samalla saatetaan käytännössä lakkauttaa myös alueen iltapäiväkerhot, leikkipuisto ja kirjastokin. Näin radikaaleja palvelujen heikentämisiä on punnittava alueellisesti – ei yksittäisen viraston säästönäkökulmasta. Hyvinvointia ei mitata rahassa.
Helsingin opetuslautakunnan jäsenet ovat käyneet tai tulevat käymään kaikissa niissä kouluissa, jotka ovat lakkautusuhan alla (24 kpl). Kouluvierailut ovat osoittautuneet tärkeiksi. Ilman paikan päällä käymistä on kirjoittajan mielestä mahdotonta arvioida koulun tilantarve, mahdollinen väljyys, erityisoppilaiden tilanne jne. Vierailuilla lautakunnan jäsenet ovat tavanneet myös oppilaskunnan ja johtokuntien edustajia, opettajien ja rehtorien lisäksi. Vierailut ovat päättyneet usein toiveeseen: ”tehkää viisaita päätöksiä”.
Entä miten meillä Espoossa?
Olen itse huolissani Espoossa siitä, että tuottavuusohjelman nimissä pakataan koulut ääriään myöten täyteen: esikouluryhmiä koulun tiloihin ja toisaalta taas siirretään viides- ja kuudesluokkalaisina yläkoulujen tiloihin. Toivottavasti huoleni on turha! Toivoisin myös, että suomenkielinen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta vierailisi enemmän kouluilla. En voi esimerkiksi käsittää, että esikouluryhmä väistää toisiin tiloihin koululaisten iltapäiväryhmän alkaessa.
Lautakunta on päättänyt tammikuun kokouksessaan suomenkielisen opetuksen palveluverkon kehittämisen periaatteista, jotka ovat nämä:
Suomenkielinen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta hyväksyy seuraavat periaatteet suomenkielisen opetuksen palveluverkon tehostamiseksi painottaen kuitenkin, että opetus ja opetustilat säilyvät laadukkaana ja monipuolisena:
- Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tiloja ja palveluja suunnitellaan yhtenä kokonaisuutena. Lähekkäin sijaitsevien peruskoulujen ja päiväkotien peruskorjaushankkeet suunnitellaan yhdessä. Esiopetusta sijoitetaan sekä kouluihin että päiväkoteihin sen mukaan, miten alueellinen palvelutarve edellyttää ja tilat riittävät.
- Lähekkäin sijaitsevia kouluja liitetään yhtenäisen perusopetuksen kouluiksi, jolla on yhteiset tilat, hallinto ja oppilashuolto sekä yhteiset opettajat silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Muut ala- ja yläkoulut tekevät yhteistyötä kehittäen pedagogista koulupolkua ja yhtenevää toimintakulttuuria; näilläkin kouluilla voi olla osaksi yhteisiä tiloja ja opettajia.
- Tarkistetaan eri-ikäisten koulujen tilamitoitus: montako opetusryhmää niihin sopii ottaen huomioon nykyinen toimintatapa, tuntiresurssit ja teknologia. Mahdollinen tilojen väljyys otetaan käyttöön lisäämällä yleisopetusta, painotettua opetusta, esiopetusta, erityisopetuksen tai maahanmuuttajaopetuksen pienryhmiä tai muuta koulutustoimintaa.
- Koulujen tiloja voidaan luovuttaa muille sivistystoimen yksiköille, esimerkiksi työväenopistolle ja varhaiskasvatukselle, mikäli käyttö jatkuu niin pitkään, että tarvittavat muutostyöt ovat taloudellisesti kannattavia. Koulujen tilaväljyyttä hyödynnetään myös käyttämällä tiloja väistötiloina toisen koulun peruskorjauksen aikana.
- Valmistelu Matinkylä Olarin ja Tapiolan oppilasalueiden yhdistämiseksi yhdeksi oppilasalueeksi aloitetaan heti ja päätös asiasta tehdään kouluverkkoselvityksen yhteydessä.
- Koulujen ja päiväkotien kokonaisperuskorjausten järjestys ja aikataulu suunnitellaan 10 vuodeksi ottaen ensisijaiseti huomioon tilojen kunto ja väestöennusteet, mutta myös toimivien sekä kustannustehokkaiden väistötilojen järjestämisen mahdollisuudet.
- Ajoitetaan uusien koulujen valmistuminen siten, että alueella on lapsia riittävästi mutta koulu ei tule heti täyteen. Ennen koulun valmistumista järjestetään opetus väliaikaisissa tiloissa, esimerkiksi toisen koulun tiloja tai siirtokouluja käyttäen.
- Uudet koulutilat otetaan tehokkaasti käyttöön kehittämällä alueen muiden koulujen oppilasrakennetta ja toimintaa, muuttamalla esiopetuksen järjestämistä, luopumalla epätarkoituksenmukaisista tiloista sekä käyttämällä uutta koulua alkuvaiheessa väistötilana peruskorjausten aikana.
- Samassa kiinteistössä toimivien yläkoulun ja lukioiden osalta yläkoulun/lukion oppilasmäärää pienennetään mahdollisuuksien mukaan, jos toisessa koulumuodossa on kasvupaineita.
- Tilojen käyttöä ja riittävyyttä voidaan tasoittaa ja tehostaa siirtämällä luokkia tai luokka-asteita toiseen kouluun väliaikaisesti tai pysyvästi. Tavallisimmin alakoulun täyttyessä voidaan sieltä tarvittaessa siirtää oppilaita tulevaan yläkouluun jo 5. tai 6. luokalle, jos tilaa on. 5. ja 6. luokkalaisten siirtäminen yläkoulun tiloihin voidaan tehdä vasta vaihtoehtotarkastelun jälkeen. Yhtenäisessä perusopetuksessa ei ole rajaa 6. ja 7. luokan välissä.
- Uudistetaan koulujen rakennussuunnitteluohje. Suunnitteluohjeessa kiinnitetään huomiota erityisesti tilojen kustannustehokkaaseen ja monipuoliseen käyttöön sekä kustannustehokkaaseen rakentamiseen.
- Ennen uudiskohteiden ja peruskorjausten hankesuunnittelun aloitusta käydään rajaseudun kuntien kanssa neuvotteluita, jotta varmistetaan hankkeen laajuus ja tarpeellisuus.
Opetusvirasto perustelee koulujen lakkauttamislistaa Gröhnin mukaan lasten määrän vähenemisellä väestöennusteissa. On kuitenkin huomattava, että opetusviraston laskelmat ”väljyydestä” perustuvat siihen, että kaupungin koulujen laskennallista kapasiteettia tarkastellaan +5 % ylitäytön mukaan. Helsingin koulujen kapasiteettia ja ”tarvetta” vähentää oppilaspaikkoja ei tarkastella siis koulujen normaalin täytön mukaan vaan sen mukaan, että koulut on ahdettu todella täyteen. Tämäkö on tavoittelemisen arvoinen tila Helsingin kouluissa? kysyy Irene Gröhn, Helsingin opetuslautakunnan jäsen. Olemmeko me menossa samaan suuntaan Espoossa? (kysyn minä).
0-6 vuotiaiden lasten määrä on nousussa Helsingissä, silti lakkautuslistalla on lähinnä ala-asteita. Listalla on gröhnin mukaan monia ”sijaiskärsijöitä” eli kouluja, joissa on oppilaita tupa täynnä, mutta toisaalla olevan ”väljyyden” vuoksi koulu on joutunut lakkautusuhan alle.
Gröhn toteaa, että jokaisen koulun lakkauttaminen on sosiaalinen, alueellinen ja yhteisöllinen kysymys. Jokainen koulu on työyhteisö, jolla on omat vahvuutensa ja oma paikkansa yhteisössään. Koulu ei ole yhtä kuin seinät, kaupungin sisäinen vuokra, sähkö ja kouluisännän kulut. Jokainen koulu on tärkeä ja sen arvo mitataan siinä, minkälaiset eväät lapsi ja nuori saa tässä yhteiskunnassa toimimiseen. Kaikki tutkimukset osoittavat, että ryhmäkoolla on väliä. Mikäli lasten ja nuorten pahoinvointia halutaan vähentää ja heidän hyvinvointiaan lisätä, on siihen paras lääke yksinkertainen: ryhmäkokojen pienentäminen. Jokaisen koulun tai sen osan lakkauttaminen tarkoittaa käytännössä ryhmäkokojen kasvamista joko vain siinä koulussa tai hyvinkin isolla alueella. Mikä on oppilaiden hyvinvointi, opettajien jaksaminen ja kouluyhteisön vointi sen jälkeen? kysyy Irene Gröhn.
Oleellisinta on kirjaoittajan mukaan pohtia mitä säästöä koulun tai sen osan lakkauttamisesta saadaan ja punnita siitä aiheutuvia haittoja. --. Jos alueelta poistuu koulu, samalla saatetaan käytännössä lakkauttaa myös alueen iltapäiväkerhot, leikkipuisto ja kirjastokin. Näin radikaaleja palvelujen heikentämisiä on punnittava alueellisesti – ei yksittäisen viraston säästönäkökulmasta. Hyvinvointia ei mitata rahassa.
Helsingin opetuslautakunnan jäsenet ovat käyneet tai tulevat käymään kaikissa niissä kouluissa, jotka ovat lakkautusuhan alla (24 kpl). Kouluvierailut ovat osoittautuneet tärkeiksi. Ilman paikan päällä käymistä on kirjoittajan mielestä mahdotonta arvioida koulun tilantarve, mahdollinen väljyys, erityisoppilaiden tilanne jne. Vierailuilla lautakunnan jäsenet ovat tavanneet myös oppilaskunnan ja johtokuntien edustajia, opettajien ja rehtorien lisäksi. Vierailut ovat päättyneet usein toiveeseen: ”tehkää viisaita päätöksiä”.
Entä miten meillä Espoossa?
Olen itse huolissani Espoossa siitä, että tuottavuusohjelman nimissä pakataan koulut ääriään myöten täyteen: esikouluryhmiä koulun tiloihin ja toisaalta taas siirretään viides- ja kuudesluokkalaisina yläkoulujen tiloihin. Toivottavasti huoleni on turha! Toivoisin myös, että suomenkielinen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta vierailisi enemmän kouluilla. En voi esimerkiksi käsittää, että esikouluryhmä väistää toisiin tiloihin koululaisten iltapäiväryhmän alkaessa.
Lautakunta on päättänyt tammikuun kokouksessaan suomenkielisen opetuksen palveluverkon kehittämisen periaatteista, jotka ovat nämä:
Suomenkielinen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta hyväksyy seuraavat periaatteet suomenkielisen opetuksen palveluverkon tehostamiseksi painottaen kuitenkin, että opetus ja opetustilat säilyvät laadukkaana ja monipuolisena:
- Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tiloja ja palveluja suunnitellaan yhtenä kokonaisuutena. Lähekkäin sijaitsevien peruskoulujen ja päiväkotien peruskorjaushankkeet suunnitellaan yhdessä. Esiopetusta sijoitetaan sekä kouluihin että päiväkoteihin sen mukaan, miten alueellinen palvelutarve edellyttää ja tilat riittävät.
- Lähekkäin sijaitsevia kouluja liitetään yhtenäisen perusopetuksen kouluiksi, jolla on yhteiset tilat, hallinto ja oppilashuolto sekä yhteiset opettajat silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Muut ala- ja yläkoulut tekevät yhteistyötä kehittäen pedagogista koulupolkua ja yhtenevää toimintakulttuuria; näilläkin kouluilla voi olla osaksi yhteisiä tiloja ja opettajia.
- Tarkistetaan eri-ikäisten koulujen tilamitoitus: montako opetusryhmää niihin sopii ottaen huomioon nykyinen toimintatapa, tuntiresurssit ja teknologia. Mahdollinen tilojen väljyys otetaan käyttöön lisäämällä yleisopetusta, painotettua opetusta, esiopetusta, erityisopetuksen tai maahanmuuttajaopetuksen pienryhmiä tai muuta koulutustoimintaa.
- Koulujen tiloja voidaan luovuttaa muille sivistystoimen yksiköille, esimerkiksi työväenopistolle ja varhaiskasvatukselle, mikäli käyttö jatkuu niin pitkään, että tarvittavat muutostyöt ovat taloudellisesti kannattavia. Koulujen tilaväljyyttä hyödynnetään myös käyttämällä tiloja väistötiloina toisen koulun peruskorjauksen aikana.
- Valmistelu Matinkylä Olarin ja Tapiolan oppilasalueiden yhdistämiseksi yhdeksi oppilasalueeksi aloitetaan heti ja päätös asiasta tehdään kouluverkkoselvityksen yhteydessä.
- Koulujen ja päiväkotien kokonaisperuskorjausten järjestys ja aikataulu suunnitellaan 10 vuodeksi ottaen ensisijaiseti huomioon tilojen kunto ja väestöennusteet, mutta myös toimivien sekä kustannustehokkaiden väistötilojen järjestämisen mahdollisuudet.
- Ajoitetaan uusien koulujen valmistuminen siten, että alueella on lapsia riittävästi mutta koulu ei tule heti täyteen. Ennen koulun valmistumista järjestetään opetus väliaikaisissa tiloissa, esimerkiksi toisen koulun tiloja tai siirtokouluja käyttäen.
- Uudet koulutilat otetaan tehokkaasti käyttöön kehittämällä alueen muiden koulujen oppilasrakennetta ja toimintaa, muuttamalla esiopetuksen järjestämistä, luopumalla epätarkoituksenmukaisista tiloista sekä käyttämällä uutta koulua alkuvaiheessa väistötilana peruskorjausten aikana.
- Samassa kiinteistössä toimivien yläkoulun ja lukioiden osalta yläkoulun/lukion oppilasmäärää pienennetään mahdollisuuksien mukaan, jos toisessa koulumuodossa on kasvupaineita.
- Tilojen käyttöä ja riittävyyttä voidaan tasoittaa ja tehostaa siirtämällä luokkia tai luokka-asteita toiseen kouluun väliaikaisesti tai pysyvästi. Tavallisimmin alakoulun täyttyessä voidaan sieltä tarvittaessa siirtää oppilaita tulevaan yläkouluun jo 5. tai 6. luokalle, jos tilaa on. 5. ja 6. luokkalaisten siirtäminen yläkoulun tiloihin voidaan tehdä vasta vaihtoehtotarkastelun jälkeen. Yhtenäisessä perusopetuksessa ei ole rajaa 6. ja 7. luokan välissä.
- Uudistetaan koulujen rakennussuunnitteluohje. Suunnitteluohjeessa kiinnitetään huomiota erityisesti tilojen kustannustehokkaaseen ja monipuoliseen käyttöön sekä kustannustehokkaaseen rakentamiseen.
- Ennen uudiskohteiden ja peruskorjausten hankesuunnittelun aloitusta käydään rajaseudun kuntien kanssa neuvotteluita, jotta varmistetaan hankkeen laajuus ja tarpeellisuus.
lauantai 13. helmikuuta 2010
Vihreät Naiset huolissaan erityisopetuksen alasajosta
Julkaisen tässä Vihreiden Naisten kannanoton erityisopetuksen alasajosta. Jo ennen uuden lain hyväksymistä on monessa kunnassa ryhdytty laatimaan erityiskoulujen lakkautuslistoja ja muita erityisopetuksen säästösuunnitelmia, koska erityisopetus on kallista. Olen itse myös huolissani yleisopetukseen integroitujen erityisoppilaiden tukiresursseista. Näin olen kirjottanut Vihreän valtuuskunnan nettikeskustelussa:
Itselläni on monta kysymysmerkkiä uuden lain toteuttamisesta. Pelkään
Irenen tavoin, että lakia luetaan niin, että se mahdollistaa tuntuvat
säästöt juuri erityistä tukea tarvitsevien lasten koulunkäynnin
järjestämisessä.
Olen oman kouluni opetussuunnitelmatyöryhmän vetäjä, joten olen
osallistuntut moniin koulutuksiin, jossa perehdytään uuden lain tuomiin
muutoksiin. Lain henki on hyvä, mutta luulen siinä olevan porsaanreikiä
juuri resussoinnissa. Kyllä tämä Helsingin erityiskoulujen alasajo
huolestuttaa kovasti, se antaa mallin luokkamuotoisen erityisopetuksen
alasajolle.
Vihreät Naiset:
Erityisopetusta ei saa ajaa alas säästöjen nimissä
Monissa kunnissa tarkastellaan parhaillaan säästöjen nimissä kunnan kouluverkkoa. Kouluverkon tarkastelun yhteydessä ollaan lakkauttamassa monia sellaisia kouluja, jotka ovat perehtyneet ja panostaneet erityisopetukseen. Vihreät Naiset vaatii, että kuntien taloudellisten vaikeuksien vuoksi kuntien eritysopetuksen verkkoa ei saa ajaa alas.
- Lakkautusuhan alla on sellaisia kouluja, joissa on monella tapaa erinomainen ja erityinen opetussuunnitelma, tapa ottaa erityisoppilaat huomioon, välittää ja huolehtia heistä. Näillä kouluilla erityisoppilas on "yksi meistä" eikä "joku muu, toinen" tai "erityinen, erilainen", Vihreiden Naisten hallituksen jäsen Irene Gröhn huomauttaa.
Esimerkiksi Helsingin opetusviraston lakkautuslistalla on useita nimenomaan erityisopetukseen erikoistuneita kouluja, joissa erityisoppilaita on 10-50 % oppilaista. Näissä kouluissa opettajien koulutukseen ja pedagogiseen osaamiseen on panostettu vuosia. Nämä koulut toimivat usein myös ns. resurssikeskuksina yleisopetuksen opettajien pedagogisen osaamisen kehittämisessä ja avustamisessa.
Myös mm. Tampereella ja Mikkelissä kaavaillaan erityisopetukseen panostaneiden koulujen lakkauttamisia ja oppilaiden siirtämistä ns. yleisopetusta antavien koulujen yhteyteen. Samalla näiden koulujen ainutlaatuiset opetuksen järjestämistä koskevat ratkaisut ja arjen käytännöt tulevat lakkautetuiksi. Tampereella ja monissa kunnissa asiaa on perusteltu säästöjen lisäksi hallituksen esityksellä perusopetuslain muuttamisesta (HE 109/2009 vp), joka on parhaillaan eduskunnassa
valiokuntakäsittelyssä.
Monissa kunnissa on tulkittu, että lakiehdotus "määrää", että kaikkia erityisoppilaita tulee opettaa vain omassa lähikoulussaan. - Tämä ei missään nimessä ole lain henki eikä tarkoitus, toteaa Irene Gröhn. Lakiehdotus ei edellytä kunnilta nykyisten erityisopetukseen panostaneiden koulujen lakkauttamista.
Erityisoppilaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Näistä haasteista ei selvitä sillä, että lakkautetaan juuri ne yksiköt, joissa on osaamista, sydäntä ja välittämistä erityisoppilaita kohtaan. Myös näitä kouluja tarvitaan. Vihreiden Naisten mielestä kunnissa tarvitaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetukseen monipuolisten ja joustavien vaihtoehtojen kirjo: erityisluokkia yleisopetuksen yhteyteen,
integraatiota silloin kun sille on edellytyksiä, mutta myös erityisopetukseen erikoistuneita kouluja ja erityiskouluja.
Jos kunnasta löytyy erilaisia vaihtoehtoja, on todennäköisempää että opetus saadaan räätälöityä lapsen tuen tarpeen mukaiseksi. Yhdenvertaisuutta on se, että jokainen oppilas saa tarpeensa mukaisen tuen ja ympäristön koulunkäymiseen. Tärkeintä on aina lapsen etu, ja tätä lakiehdotus nimenomaan korostaa.
Lähikouluperiaate on Vihreiden Naisten mielestä tärkeä lähtökohta, mutta se ei voi olla perustelu lapsen edun kannalta tärkeiden erityisopetukseen erikoistuneiden yksiköiden lopettamiselle. Erityisoppilaat ja heidän opettajansa eivät saa olla heittopusseja tai säästöjen kohde.
Lisätietoja:
Irene Gröhn
Vihreiden Naisten hallituksen jäsen
Helsingin kaupungin opetuslautakunnan jäsen
p. 040 760 5021
* * *
HE 109/2009 vp
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi perusopetuslain muuttamisesta
"Tarkoituksena on vahvistaa lähikouluperiaatteen toteutumista siten,
että oppilaan tarvitsema tuki järjestettäisiin lähtökohtaisesti koulussa
tai muussa opetuspaikassa, joka oppilaalle osoitettaisiin muutoinkin
ilman tuen tarvetta. Tällöin tuen tarve ei välttämättä edellyttäisi
oppilaan siirtämistä toiseen opetusryhmään tai kouluun.
Opetusjärjestelyissä lähtökohtana on lapsen etu. Esityksessä ehdotetaan,
että tukea tarvitsevalla oppilaalla olisi nykyistä selkeämmin määritelty
oikeus saada lyhytkestoisempaa tukea, kuten tukiopetusta, muun opetuksen
yhteydessä ja sen ohella. Tuen tarpeen kasvaessa oppilaalla olisi oikeus
saada suunnitelmallista, monimuotoista tai pitkäaikaista tehostettua
tukea oppimiseensa ja kehitykseensä. Jos tehostettu tukikaan ei riitä,
tehdään oppilaalle erityistä tukea koskeva päätös. Erityinen tuki
järjestetään pääsääntöisesti omassa koulussa, tai jos lapsen etu niin
vaatii, sellaisessa koulussa, jossa tuki voidaan antaa. Menettelyllä
vahvistetaan oppilaiden yhdenvertaisuutta tarvittavan tuen määrästä
riippumatta ja lisätään kaikkien oppilaiden osallisuutta omassa
yhteisössään."
Itselläni on monta kysymysmerkkiä uuden lain toteuttamisesta. Pelkään
Irenen tavoin, että lakia luetaan niin, että se mahdollistaa tuntuvat
säästöt juuri erityistä tukea tarvitsevien lasten koulunkäynnin
järjestämisessä.
Olen oman kouluni opetussuunnitelmatyöryhmän vetäjä, joten olen
osallistuntut moniin koulutuksiin, jossa perehdytään uuden lain tuomiin
muutoksiin. Lain henki on hyvä, mutta luulen siinä olevan porsaanreikiä
juuri resussoinnissa. Kyllä tämä Helsingin erityiskoulujen alasajo
huolestuttaa kovasti, se antaa mallin luokkamuotoisen erityisopetuksen
alasajolle.
Vihreät Naiset:
Erityisopetusta ei saa ajaa alas säästöjen nimissä
Monissa kunnissa tarkastellaan parhaillaan säästöjen nimissä kunnan kouluverkkoa. Kouluverkon tarkastelun yhteydessä ollaan lakkauttamassa monia sellaisia kouluja, jotka ovat perehtyneet ja panostaneet erityisopetukseen. Vihreät Naiset vaatii, että kuntien taloudellisten vaikeuksien vuoksi kuntien eritysopetuksen verkkoa ei saa ajaa alas.
- Lakkautusuhan alla on sellaisia kouluja, joissa on monella tapaa erinomainen ja erityinen opetussuunnitelma, tapa ottaa erityisoppilaat huomioon, välittää ja huolehtia heistä. Näillä kouluilla erityisoppilas on "yksi meistä" eikä "joku muu, toinen" tai "erityinen, erilainen", Vihreiden Naisten hallituksen jäsen Irene Gröhn huomauttaa.
Esimerkiksi Helsingin opetusviraston lakkautuslistalla on useita nimenomaan erityisopetukseen erikoistuneita kouluja, joissa erityisoppilaita on 10-50 % oppilaista. Näissä kouluissa opettajien koulutukseen ja pedagogiseen osaamiseen on panostettu vuosia. Nämä koulut toimivat usein myös ns. resurssikeskuksina yleisopetuksen opettajien pedagogisen osaamisen kehittämisessä ja avustamisessa.
Myös mm. Tampereella ja Mikkelissä kaavaillaan erityisopetukseen panostaneiden koulujen lakkauttamisia ja oppilaiden siirtämistä ns. yleisopetusta antavien koulujen yhteyteen. Samalla näiden koulujen ainutlaatuiset opetuksen järjestämistä koskevat ratkaisut ja arjen käytännöt tulevat lakkautetuiksi. Tampereella ja monissa kunnissa asiaa on perusteltu säästöjen lisäksi hallituksen esityksellä perusopetuslain muuttamisesta (HE 109/2009 vp), joka on parhaillaan eduskunnassa
valiokuntakäsittelyssä.
Monissa kunnissa on tulkittu, että lakiehdotus "määrää", että kaikkia erityisoppilaita tulee opettaa vain omassa lähikoulussaan. - Tämä ei missään nimessä ole lain henki eikä tarkoitus, toteaa Irene Gröhn. Lakiehdotus ei edellytä kunnilta nykyisten erityisopetukseen panostaneiden koulujen lakkauttamista.
Erityisoppilaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Näistä haasteista ei selvitä sillä, että lakkautetaan juuri ne yksiköt, joissa on osaamista, sydäntä ja välittämistä erityisoppilaita kohtaan. Myös näitä kouluja tarvitaan. Vihreiden Naisten mielestä kunnissa tarvitaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetukseen monipuolisten ja joustavien vaihtoehtojen kirjo: erityisluokkia yleisopetuksen yhteyteen,
integraatiota silloin kun sille on edellytyksiä, mutta myös erityisopetukseen erikoistuneita kouluja ja erityiskouluja.
Jos kunnasta löytyy erilaisia vaihtoehtoja, on todennäköisempää että opetus saadaan räätälöityä lapsen tuen tarpeen mukaiseksi. Yhdenvertaisuutta on se, että jokainen oppilas saa tarpeensa mukaisen tuen ja ympäristön koulunkäymiseen. Tärkeintä on aina lapsen etu, ja tätä lakiehdotus nimenomaan korostaa.
Lähikouluperiaate on Vihreiden Naisten mielestä tärkeä lähtökohta, mutta se ei voi olla perustelu lapsen edun kannalta tärkeiden erityisopetukseen erikoistuneiden yksiköiden lopettamiselle. Erityisoppilaat ja heidän opettajansa eivät saa olla heittopusseja tai säästöjen kohde.
Lisätietoja:
Irene Gröhn
Vihreiden Naisten hallituksen jäsen
Helsingin kaupungin opetuslautakunnan jäsen
p. 040 760 5021
* * *
HE 109/2009 vp
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi perusopetuslain muuttamisesta
"Tarkoituksena on vahvistaa lähikouluperiaatteen toteutumista siten,
että oppilaan tarvitsema tuki järjestettäisiin lähtökohtaisesti koulussa
tai muussa opetuspaikassa, joka oppilaalle osoitettaisiin muutoinkin
ilman tuen tarvetta. Tällöin tuen tarve ei välttämättä edellyttäisi
oppilaan siirtämistä toiseen opetusryhmään tai kouluun.
Opetusjärjestelyissä lähtökohtana on lapsen etu. Esityksessä ehdotetaan,
että tukea tarvitsevalla oppilaalla olisi nykyistä selkeämmin määritelty
oikeus saada lyhytkestoisempaa tukea, kuten tukiopetusta, muun opetuksen
yhteydessä ja sen ohella. Tuen tarpeen kasvaessa oppilaalla olisi oikeus
saada suunnitelmallista, monimuotoista tai pitkäaikaista tehostettua
tukea oppimiseensa ja kehitykseensä. Jos tehostettu tukikaan ei riitä,
tehdään oppilaalle erityistä tukea koskeva päätös. Erityinen tuki
järjestetään pääsääntöisesti omassa koulussa, tai jos lapsen etu niin
vaatii, sellaisessa koulussa, jossa tuki voidaan antaa. Menettelyllä
vahvistetaan oppilaiden yhdenvertaisuutta tarvittavan tuen määrästä
riippumatta ja lisätään kaikkien oppilaiden osallisuutta omassa
yhteisössään."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)