Viime aikoina olen nähnyt joukon mainioita teatteri-esityksiä.
Tammikuun lopulla kävin Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa Enronia. Mustan huumorin sävyttämä tositapahtumiin perustuva teatteriesitys taloushuijauksesta oli toteutettu mieleenpainuvasti. Eero Ahon roolisuortus on upea.
Pikku prinssi nukkeateatteri Hevosenkengässä oli vaikuttavan syvällinen. Antoine de Saint-Exupéryn sanat "Tärkeimiä asioista ei näe silmillä. Ainoastaan sydämellä näkee hyvin." avautuivat näytelmän kautta hienosti. Upeat nuket ja näyttämölliset toteutukset lisäsivät esityksen nautittavuutta.
Espoon kaupunginteatterissa oli puolestaan upea ensi-ilta Eugene Ionescon Kalju laulajatar, absurdin teatterin klassikko. Mieliinpainuva esitys, jossa erikoinen lavastus lisäsi näytelmän tenhoa.
Kemin kaupunginteatterin vierailunäytös Henki pois edusti vauhdiskasta komediaa "Kemidia del Arte", joka perustuu kunnallispolitiikan raadollisuuteen. Käsiohjelmakin oli hauska. Näytelmän huumori olisi avautunut vielä paremmin, jos tuntisi kyseisen kaupungin kunnallispolitiikkaa, mutta kyllä siitä sai toki irti espoolaisenakin.
Kansallisteatterin Pohjantähti 2011 vetää klassikkokirjan teemat muinaisuudesta nykyaikaan. Rohkea, ajatuksia herättävä ja huumorintäyteinen, ja samalla vakava nykyajan analyysi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti