Mielenmaisemia Ateneumissa

Olin eilen ihastelemassa Pekka Halosen (1865-1933) upeita tauluja Atenemin 120-vuotisjuhlan suurnäyttelyssä, jossa oli esillä 270 Halosen teosta.

Erityisen kiinnostavaa oli, että esillä oli paljon yksityiskokoelmien töitä, jotka eivät ole olleet ennen näytteillä. Halosen tuotantohan on varsin laaja (arviolta 3000 teosta), mutta näyttelyyn oli onnistuttu saamaan erittäin edustava valikoima taiteilijan töitä.

Useinhan ajatellaan, että Halonen ikuisti luontoa ja erityisesti lumisia puita, mutta katsoja saa nyt nähdä Halosen monipuolisuden ja taiteellisen kehittymisen erittäin kiinnostavasti.

Kyllähän Pekka Halosen maalaukset puhuttelevat vielä nykyajan ihmistäkin, erityisesti juuri monet upeat luonnonkuvaukset. Hän on osannut tavoittaa niissä suomalaisuuden ytimen - luonnon yksinkertaisen kauneuden ja ylistyksen: suomalaisen mielenmaiseman.

Puutarhavinkki Tallinnaan matkaajalle

Tallinnan vanha kaupunki on mukava kurkistus keskiaikaan. Turistiruuhkien seasta voi tehdä mainion retken kaupungin viihtyisään kasvitieteelliseen puutarhaan, joka sijaitsee Piritan suunnalla.

Surua ja polttopulloa

Paluu Espoon arkeen pysähdytti. Tieto Auroran koulua kohdanneesta onnettomuudesta pisti mietteliääksi. Koulun pihalla vapaa-aikaansa viettävät n. 15-vuotiaat lippajärveläispojat olivat tahallaan polttaneet parakkikoulun. Nuorista kolme on entisiä Auroran koulun oppilaita, ja kaksi on käynyt koulunsa muualla.

Rehtori Martti Hellströmin blogin mukaan palo syttyi vahingossa pullon räjäytysleikeissä. Yksi heitti toisen tuoman paloherkän lasipullon seinään ja muut huusivat kannustushuutoja. Kipinä oli päässyt lautarakenteiden sisään. Pojat olivat yrittäneet sammuttaa liekkiä mukana olleella virvoitusjuomalla, ja luulleetkin sen sihahtaneen sammuneeksi. Toisin kävi. Liekki leimahti noin tunnin kuluttua täyteen roihuun.

Auroran koulun väkeä ja monia espoolaisia opettajia kohtasi jo alkukesästä suru-uutinen, joka sekin pysähdytti ja teki mietteliääksi. Aina terveydenstään ja kunnostaan hyvää huolta pitänyt opettaja Juha Hyvärinen oli saanut kotonaan äkillisen sairaskohtauksen, johon menehtyi. Juha oli tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön edelläkävijä, välitön ja yhteisöllinen ihminen, jonka kanssa oli helppo ystävystyä. On vaikeaa ymmärtää, että Juha on ainiaaksi poissa.

On myös vaikeaa ymmärtää, minkä takia 15-vuotiaiden on nuorisotilojen puutteessa pelattava polttopallon sijaan polttopulloa päin koulun seiniä. Oliko kyseessä täydellinen tietämättömyys tulella leikkimisen vaarallisuudesta vai uhma koululaitosta tai yhteiskuntaa kohtaan?

Tulipalossa menetetyt koulutilat merkitsevät osalle auroralaisista hankalaa evakkotaivalta matkojen päässä olevaan tilapäiseen koulurakennukseen.

Rahalla saa uuden parakin Auroran koulun pihaan ensi vuoden alkuun. Kiinnostaisi tietää, joutuvatko veronmaksajat vaiko pullopelimiehet tai heidän vanhempansa maksumiehiksi...

Lähileipäjonossa

Lomalainen nauttii, kun saa pienen kotileipomon valmistamaa leipää. Aah!

Kesäisin Tampereen Kämmenniemessä on joka lauantai Teiskon maamiesseuran järjetämä kesätori, jossa paikalliset koti- ja pikkuleipomot sekä viljelijät ja yrittäjät myyvät tuotteitaan. Joka kerta on pitkä leipäjono erään tietyn emännän tiskillä, koska hänen tuotteensa ovat teiskolaisten mielestä ylivoimaisen maukkaita!

Enemmän kotileipomotuotteita Espoon kauppoihin!

Lomaterveisiä Pohjois-Karjalasta

Volotisia on asunut Ilomantsin Mekrijärvellä, esim. runonlaulajat Jermi ja Ivan Volotinen

Olen avioliittoni myötä Volotisten karjalaisen suvun jäsen. Tänä kesänä olen perinteiseen tapaan lomaillut ja kyläillyt mieheni Sepon synnyinseuduilla Pohjois-Karjalassa, ja saanut nauttia maakunnan mainioista herkuista sekä sukuyhteisöllisyydestä.

Matkamme huipentui Volotisen sukukokoukseen, joka järjestetään joka kolmas vuosi Ilomantsissa. Kokoonnuimme ja aterioimme Murginapirtissä, entisessä kansakoulussa. Teimme kiertoajelun kahden bussin voimin muinaisten Volotisten asuinpaikoille sekä osallistuimme Iljan praasniekkajuhlallisuuksiin ja ortodoksiseen jumalanpalvelukseen. Veimme perinteiseen tapaan kukat ikiaikaiselle Volotisen sukuhaudalle Kokonniemen muinaiseen kalmistoon.

Sukukokouksen juhlapuhujana oli fil.tri Laura Jetsu, joka kertoi vaikuttavalla tavalla karjalaisten kuolemaan liittyvistä käsityksistä ja riiteistä. Kokoukseen osallistui sekä nuoria että vanhoja volotisia, lähes 80 henkeä. On hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita sukujuuristaan ja menneiden polvien historiasta. Itseäni ovat erityisesti kiinnostaneet Volotisen suvun runonlaulajat, Jermi ja hänen poikansa Ivan eli Iivana, joista olen koonnut tietoja valmisteilla olevaan sukukirjaan.

Kierrätystä ja kirppiskivaa III

Aurinko paistoi pilvien lomasta, kun jo kolmannen kerran tänä kesänä raahasin turhia tavaroitani kirpputorille, nyt jo toistamiseen Hietalahden kirppikselle.

Vähän kyllä ihmetytti, että helsinkiläinen pysäköinninvalvojajoukko oli ottanut kirppismyyjien autot tiukennetun valvonnan ja innokkaan sakottamisen kohteeksi. Eräs myyjistä joutui tällaisen iskun kohteeksi, kun jätti torialueelle autonsa hetkeksi, kun kävi Hietsun hallissa lunastamassa myyntiruudun, kertoi rekkejä ja lisäpöytiä vuokraava nainen. Eri asia on, jos pitää autoaan sakkopaikalla koko päivän, mutta nyt pysäköinninvalvojat iskivät vähän salakavalasti kuormausvaiheessa!

Torimyynti oli nyt edellistä kertaa hiljasempaa, lieko syynä ollut vaihteleva sää tai kesäkuuta hiljaisempi heinäkuu. Myyjiä oli kylläkin enemmän kuin edellisellä kerralla, enkä tällä kertaa saanut kulmapaikkaakaan, kuten viimeksi.

Tuttujakin näkyi, sekä myyjien että ostajien joukossa! Kaiken kaikkiaan päivän saldo meni ihan mukavasti plussan puolelle, vaikka yhä jäi paljon tavaraa myymättä. Voisinkin jo kutsua itseäni alkemistiksi, kun saan muutettua turhan roinan rahaksi.

Kuva: Tanskalaisella kirppiksellä kesällä 2007

Onko naisjyränkuljettajan euro 80 senttiä?

Kesälomalainen oli vähällä hiiltyä, ei grillatessa eikä päivää paistatellessa, vaan ilmaisjakelulehteä lukiessa.

Tamperelaisen kaupunkilehden toimittaja näet oli sitä mieltä, että "naisen euro on 80 senttiä" on shittiä, jota tarjoillaan medioissa säännöllisin väliajoin.

Toimittajalla olikin perustelu väitteelleen opetusalalta (jossa ei ole erillisiä palkkataulukkoja naisille ja miehille, vaan eurolleen sama peruspalkka saman verran viikkotunteja tekeville jne).

Myytti miesten ja naisten erisuuruisista palkoista elää toimittajan mukaan siksi että ei huomioida, että tilastoihin kirjataan vain keskiansiot. Miespuoliset luokanopettajat saivat pari sataa euroa kuussa enemmän palkkaa siksi, että miehet haluavat tehdä naisia enemmän viikkotunteja, ohjata kerhoja ja ottaa hoitaakseen av-välineiden hoidon. Tarkoittiko toimittaja, että me naisopet olemme niin laiskoja, ettemme halua tehdä keskimäärin yhtä paljon työtä kuin miespuoliset kollegamme?

Jutun varsinainen valttikortti oli kuitenkin tieto, että Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan naisjyränkuljettajat ansaitsivat tienpäällystysalalla peräti 14 prosenttia enemmän kuin miesjyränkuljettajat. Se todisti toimittajan mielestä, että naisen euron 80-senttisyys on aivan kaupunkitarinaa.

Kierrättäjä ei saa lannistua

Käsiini osui kierrätetty helmikuinen Kotiliesi. Oli innostavaa lukea lehden artikkeli nimeltä Älä lannistu, kierrättäjä. Siinä espoolainen toimittaja hehkutti kierrättämisen puolesta, mutta oli tehnyt myös havaintoja kierrättämisen vaikeudesta.

Kotitalouksien jätteiden lajittelu ja kierrätys on uusi kansalastaito, mutta sen oppiminen vaatii kärsivällisyyttä. Kierrätys vauhdittuisi, jos se olisi vaivattomampaa. Espoon yhdyskuntajätteistä huolehtivan YTV:n nettisivuilta on vaikea löytää selkeää tietoa keräyspisteistä. Niitä saisi sitä paitsi olla enemmän, varsinkin pientalovaltaisilla asuinalueilla.

Olen samaa mieltä! Kauppakeskus Sellon pysäköintialueelle on avattu uusi eko-keräyspiste, joka on sinänsä erittäin hieno asia, vaikka sinne onkin vähän hankala löytää. Sen sijaan ei ole mukavaa, että keräyspiste alkaa muistuttaa kaatopaikkaa, kun keräysastiat ovat aivan täynnä.

On itsestään selvää, että ihmiset turhautuvat, jos heidän kauppakeskukseen asti raahaamansa kierrätyskelpoinen jäte ei mahdukaan keräysastiaan. Viime viikolla oli pahvinkeräyssäiliö aivan täynnä, joten pahvia oli kertynyt aikamoinen läjä keräyspisteen viereen. Mietin kovasti jätänkö pahvit maahan vai kannanko ne takaisin kotiin. Koska pahvikantamukseni oli sangen pieni, onnistuin kuitenkin sullomaan sen jätesäiliön!

Jokainen voi tehdä oman osuutensa paremman ympäristön puolesta, totesi YTV:n jätehuollosta vastaava ympäristöasiantuntija Kotilieden artikkelissa. Niin myös YTV voisi tehdä oman osuutensa järjestämällä riittävän paljon keräsysastioita sekä huolehtimalla myös niiden tyhjennyksestä!