Helsingin kaupungin opetusvirasto on lähettänyt noin 50 peruskoululle ja kaikille lukioille ryhmäkirjeen, jossa opetusvirasto pyytää koulujen johtokunnilta lausuntoa palveluverkon kehittämistarpeista, tilojen käytön tehostamisesta ja yhteiskäyttömahdollisuuksista. Aikaa johtokunnille annettiin tähän päivään asti. Käytännössä johtokunnilla on tässä aikataulussa mahdollisuus kertoa lähinnä se, että miksi juuri heidän kouluansa ei tulisi lakkauttaa, kertoo Helsingin Vihreiden Naisten puheenjohtaja Irene Gröhn blogissaan.
Opetusvirasto perustelee koulujen lakkauttamislistaa Gröhnin mukaan lasten määrän vähenemisellä väestöennusteissa. On kuitenkin huomattava, että opetusviraston laskelmat ”väljyydestä” perustuvat siihen, että kaupungin koulujen laskennallista kapasiteettia tarkastellaan +5 % ylitäytön mukaan. Helsingin koulujen kapasiteettia ja ”tarvetta” vähentää oppilaspaikkoja ei tarkastella siis koulujen normaalin täytön mukaan vaan sen mukaan, että koulut on ahdettu todella täyteen. Tämäkö on tavoittelemisen arvoinen tila Helsingin kouluissa? kysyy Irene Gröhn, Helsingin opetuslautakunnan jäsen. Olemmeko me menossa samaan suuntaan Espoossa? (kysyn minä).
0-6 vuotiaiden lasten määrä on nousussa Helsingissä, silti lakkautuslistalla on lähinnä ala-asteita. Listalla on gröhnin mukaan monia ”sijaiskärsijöitä” eli kouluja, joissa on oppilaita tupa täynnä, mutta toisaalla olevan ”väljyyden” vuoksi koulu on joutunut lakkautusuhan alle.
Gröhn toteaa, että jokaisen koulun lakkauttaminen on sosiaalinen, alueellinen ja yhteisöllinen kysymys. Jokainen koulu on työyhteisö, jolla on omat vahvuutensa ja oma paikkansa yhteisössään. Koulu ei ole yhtä kuin seinät, kaupungin sisäinen vuokra, sähkö ja kouluisännän kulut. Jokainen koulu on tärkeä ja sen arvo mitataan siinä, minkälaiset eväät lapsi ja nuori saa tässä yhteiskunnassa toimimiseen. Kaikki tutkimukset osoittavat, että ryhmäkoolla on väliä. Mikäli lasten ja nuorten pahoinvointia halutaan vähentää ja heidän hyvinvointiaan lisätä, on siihen paras lääke yksinkertainen: ryhmäkokojen pienentäminen. Jokaisen koulun tai sen osan lakkauttaminen tarkoittaa käytännössä ryhmäkokojen kasvamista joko vain siinä koulussa tai hyvinkin isolla alueella. Mikä on oppilaiden hyvinvointi, opettajien jaksaminen ja kouluyhteisön vointi sen jälkeen? kysyy Irene Gröhn.
Oleellisinta on kirjaoittajan mukaan pohtia mitä säästöä koulun tai sen osan lakkauttamisesta saadaan ja punnita siitä aiheutuvia haittoja. --. Jos alueelta poistuu koulu, samalla saatetaan käytännössä lakkauttaa myös alueen iltapäiväkerhot, leikkipuisto ja kirjastokin. Näin radikaaleja palvelujen heikentämisiä on punnittava alueellisesti – ei yksittäisen viraston säästönäkökulmasta. Hyvinvointia ei mitata rahassa.
Helsingin opetuslautakunnan jäsenet ovat käyneet tai tulevat käymään kaikissa niissä kouluissa, jotka ovat lakkautusuhan alla (24 kpl). Kouluvierailut ovat osoittautuneet tärkeiksi. Ilman paikan päällä käymistä on kirjoittajan mielestä mahdotonta arvioida koulun tilantarve, mahdollinen väljyys, erityisoppilaiden tilanne jne. Vierailuilla lautakunnan jäsenet ovat tavanneet myös oppilaskunnan ja johtokuntien edustajia, opettajien ja rehtorien lisäksi. Vierailut ovat päättyneet usein toiveeseen: ”tehkää viisaita päätöksiä”.
Entä miten meillä Espoossa?
Olen itse huolissani Espoossa siitä, että tuottavuusohjelman nimissä pakataan koulut ääriään myöten täyteen: esikouluryhmiä koulun tiloihin ja toisaalta taas siirretään viides- ja kuudesluokkalaisina yläkoulujen tiloihin. Toivottavasti huoleni on turha! Toivoisin myös, että suomenkielinen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta vierailisi enemmän kouluilla. En voi esimerkiksi käsittää, että esikouluryhmä väistää toisiin tiloihin koululaisten iltapäiväryhmän alkaessa.
Lautakunta on päättänyt tammikuun kokouksessaan suomenkielisen opetuksen palveluverkon kehittämisen periaatteista, jotka ovat nämä:
Suomenkielinen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta hyväksyy seuraavat periaatteet suomenkielisen opetuksen palveluverkon tehostamiseksi painottaen kuitenkin, että opetus ja opetustilat säilyvät laadukkaana ja monipuolisena:
- Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tiloja ja palveluja suunnitellaan yhtenä kokonaisuutena. Lähekkäin sijaitsevien peruskoulujen ja päiväkotien peruskorjaushankkeet suunnitellaan yhdessä. Esiopetusta sijoitetaan sekä kouluihin että päiväkoteihin sen mukaan, miten alueellinen palvelutarve edellyttää ja tilat riittävät.
- Lähekkäin sijaitsevia kouluja liitetään yhtenäisen perusopetuksen kouluiksi, jolla on yhteiset tilat, hallinto ja oppilashuolto sekä yhteiset opettajat silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Muut ala- ja yläkoulut tekevät yhteistyötä kehittäen pedagogista koulupolkua ja yhtenevää toimintakulttuuria; näilläkin kouluilla voi olla osaksi yhteisiä tiloja ja opettajia.
- Tarkistetaan eri-ikäisten koulujen tilamitoitus: montako opetusryhmää niihin sopii ottaen huomioon nykyinen toimintatapa, tuntiresurssit ja teknologia. Mahdollinen tilojen väljyys otetaan käyttöön lisäämällä yleisopetusta, painotettua opetusta, esiopetusta, erityisopetuksen tai maahanmuuttajaopetuksen pienryhmiä tai muuta koulutustoimintaa.
- Koulujen tiloja voidaan luovuttaa muille sivistystoimen yksiköille, esimerkiksi työväenopistolle ja varhaiskasvatukselle, mikäli käyttö jatkuu niin pitkään, että tarvittavat muutostyöt ovat taloudellisesti kannattavia. Koulujen tilaväljyyttä hyödynnetään myös käyttämällä tiloja väistötiloina toisen koulun peruskorjauksen aikana.
- Valmistelu Matinkylä Olarin ja Tapiolan oppilasalueiden yhdistämiseksi yhdeksi oppilasalueeksi aloitetaan heti ja päätös asiasta tehdään kouluverkkoselvityksen yhteydessä.
- Koulujen ja päiväkotien kokonaisperuskorjausten järjestys ja aikataulu suunnitellaan 10 vuodeksi ottaen ensisijaiseti huomioon tilojen kunto ja väestöennusteet, mutta myös toimivien sekä kustannustehokkaiden väistötilojen järjestämisen mahdollisuudet.
- Ajoitetaan uusien koulujen valmistuminen siten, että alueella on lapsia riittävästi mutta koulu ei tule heti täyteen. Ennen koulun valmistumista järjestetään opetus väliaikaisissa tiloissa, esimerkiksi toisen koulun tiloja tai siirtokouluja käyttäen.
- Uudet koulutilat otetaan tehokkaasti käyttöön kehittämällä alueen muiden koulujen oppilasrakennetta ja toimintaa, muuttamalla esiopetuksen järjestämistä, luopumalla epätarkoituksenmukaisista tiloista sekä käyttämällä uutta koulua alkuvaiheessa väistötilana peruskorjausten aikana.
- Samassa kiinteistössä toimivien yläkoulun ja lukioiden osalta yläkoulun/lukion oppilasmäärää pienennetään mahdollisuuksien mukaan, jos toisessa koulumuodossa on kasvupaineita.
- Tilojen käyttöä ja riittävyyttä voidaan tasoittaa ja tehostaa siirtämällä luokkia tai luokka-asteita toiseen kouluun väliaikaisesti tai pysyvästi. Tavallisimmin alakoulun täyttyessä voidaan sieltä tarvittaessa siirtää oppilaita tulevaan yläkouluun jo 5. tai 6. luokalle, jos tilaa on. 5. ja 6. luokkalaisten siirtäminen yläkoulun tiloihin voidaan tehdä vasta vaihtoehtotarkastelun jälkeen. Yhtenäisessä perusopetuksessa ei ole rajaa 6. ja 7. luokan välissä.
- Uudistetaan koulujen rakennussuunnitteluohje. Suunnitteluohjeessa kiinnitetään huomiota erityisesti tilojen kustannustehokkaaseen ja monipuoliseen käyttöön sekä kustannustehokkaaseen rakentamiseen.
- Ennen uudiskohteiden ja peruskorjausten hankesuunnittelun aloitusta käydään rajaseudun kuntien kanssa neuvotteluita, jotta varmistetaan hankkeen laajuus ja tarpeellisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti