Sisäkuva Juhan kotiseudun, Kiteen, kirkostaMun sydämeni tänne jää
Kun aika on mun mennä pois
Syystuuli vaan soi lauluaan
Kuin kaiken tietää vois
Mun sydämeni tänne jää
Aina asuinpaikalleen
Vaik' itse saan vain viivähtää
Kesäiltaan viimeiseen
Kun mennyt oon, niin kuulet
Vain kuiskeen rantamainingin
Jos uskot enemmän, kuin luulet
Siinä sua tervehdin
Sä kevään näät taas kerran
Ja kuulet laulut lintujen
Jos herkistyt ees hetken verran
Silloin ymmärrät sen
Mun sydämeni tänne jää
Se lähelläsi aina on
Sen tavoitat, jos haluat
Vaik' maa ois lauluton
Nämä kauniin iskelmän sanat kaikuivat vaikuttavasti Auroran koulun opettajien ja muun henkilökunnan esittimänä kesällä yllättäen poisnukkuneen opettaja Juha Hyvärisen tämänpäiväisessä muistotilaisuudessa. Ne soivat mielessäni päivän aikana moneen kertaan. Mietin, miten tärkeä tällainen seremonia on. Vaikka suru jatkuu, olo oli muistohetken jälkeen helpottuneempi, kun lapset ja aikuiset saivat yhdessä jakaa suruansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti