Mitä tarkoitan? Tässä vastaus:
Suomi on sitoutunut sekä kansallisessa lainsäädännössään että kansainvälisissä sopimuksissa ryhtyvänsä kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin lasten hyvinvoinnin takaamiseksi. Suomen perustuslaissa on kiinnitetty erityistä huomiota lasten perusoikeuksiin ja heidän hyvinvointinsa edistämiseen. Kuntalain mukaan kunnan päätehtävä on kansalaisten hyvinvoinnin edistäminen alueellaan. Nykyisin edellytetään, että kunnissa tehtäisiin kansalaisen hyvinvointisuunnitelma, jossa lasten ja nuorten hyvinvointi olisi sen tärkein osa. Lasten ja nuorten hyvinvointi kytkeytyy suoraan perheiden hyvinvointiin. Pelkkä suunniteman teko on byrokratiaa. Se ei riitä!
Uuden lastensuojelulain mukaan kunnan on edistettävä lasten ja nuorten hyvinvointia sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä. Opetuslainsäädäntö (mukaan lukien opetussuunnitelmat) edellyttää, että opetuksen on edistettävä oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Sekä lastensuojelulaissa että kansanterveyslaissa nousee monessa kohdin esiin lasten ja nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Nuorisolaki velvoittaa kunnat nuorten kuulemiseen heitä koskevissa asioissa. Nuorisolaissa on säädetty myös valtakunnallisesta lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta, joka antaa hyvän pohjan hyvinvointisuunnitelman laatimiselle. Laatiminen vaatii tekoja!
Poikkihallinnollinen yhteistyö on avain vaikuttavaan ja tehokkaaseen hyvinvointityöhön. Erityisopettajan työn ehkä rasittavin asia on huomata jatkuvia puutteita yli hallinnollisten rajojen käytävässä yhteistyössä. Häviäjänä on aina avun tarpeessa oleva lapsi tai nuori. Miksi?
Käytännössä lasten ja nuorten hyvinvointityö on edelleen hyvin pirstaloitunutta ja byrokraattistakin, vaikka sosiaali-, terveys- ja sivistyssektorin lainsäädäntö velvoittaakin viranomaiset keskinäiseen yhteistyöhön. Kaikkien toimijoiden – niin julkisen kuin yksityisenkin – suunnitelmallisella yhteistyöllä voidaan parantaa merkittävästi toiminnan vaikuttavuutta ja tämäkin tieto on tärkeä: kustannustehokkuutta. Tämän vuoksi haluan tähdentää, että pelkällä suunnitelmien laatimisvimmalla ja resurssien lisäämisellä ei välttämättä tapahdu edistystä!
Mitä sitten pitäisi tehdä? Poikkihallinnollinen työskentelykulttuuri edellyttää uudenlaista ja ennakkoluulotonta ajattelu- ja toimintatapaa, sitoutumista ja vastuullisuutta. Yhteistoiminnan on oltava suunnitelmallista. Lähtökohtana tulee olla elämänkaariajattelu: lapsen kehitystä tuetaan jo ennen syntymää ja vauvasta alkaen aikuisuuteen asti. Yhteiskunnan eri toimijoiden tulee tehdä saumatonta yhteistyötä ja ennaltaehkäistävä tehokkaasti ongelmien syntymistä sekä edistettävä hyvinvointia. Päivähoidon jo koulun olisi hyvä olla saman hallintokunnan alaisuudessa. Tietojen panttamiskulttuurista on päästävä eroon! Lasten vanhemmat ovat tärkeässä asemassa: hehän ovat lapsensa parhaat asiantuntijat ja he ovat tärkeässä avainasemassa. Heidän mukanaolonsa auttaa myös yhteistyön voimaan ja parhaan mahdollisen varhaisen avun ja tuen onnistumiseen. Onneksi minulla on tästä hyviä kokemuksia!
Suomi on sitoutunut sekä kansallisessa lainsäädännössään että kansainvälisissä sopimuksissa ryhtyvänsä kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin lasten hyvinvoinnin takaamiseksi. Suomen perustuslaissa on kiinnitetty erityistä huomiota lasten perusoikeuksiin ja heidän hyvinvointinsa edistämiseen. Kuntalain mukaan kunnan päätehtävä on kansalaisten hyvinvoinnin edistäminen alueellaan. Nykyisin edellytetään, että kunnissa tehtäisiin kansalaisen hyvinvointisuunnitelma, jossa lasten ja nuorten hyvinvointi olisi sen tärkein osa. Lasten ja nuorten hyvinvointi kytkeytyy suoraan perheiden hyvinvointiin. Pelkkä suunniteman teko on byrokratiaa. Se ei riitä!
Uuden lastensuojelulain mukaan kunnan on edistettävä lasten ja nuorten hyvinvointia sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä. Opetuslainsäädäntö (mukaan lukien opetussuunnitelmat) edellyttää, että opetuksen on edistettävä oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Sekä lastensuojelulaissa että kansanterveyslaissa nousee monessa kohdin esiin lasten ja nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Nuorisolaki velvoittaa kunnat nuorten kuulemiseen heitä koskevissa asioissa. Nuorisolaissa on säädetty myös valtakunnallisesta lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta, joka antaa hyvän pohjan hyvinvointisuunnitelman laatimiselle. Laatiminen vaatii tekoja!
Poikkihallinnollinen yhteistyö on avain vaikuttavaan ja tehokkaaseen hyvinvointityöhön. Erityisopettajan työn ehkä rasittavin asia on huomata jatkuvia puutteita yli hallinnollisten rajojen käytävässä yhteistyössä. Häviäjänä on aina avun tarpeessa oleva lapsi tai nuori. Miksi?
Käytännössä lasten ja nuorten hyvinvointityö on edelleen hyvin pirstaloitunutta ja byrokraattistakin, vaikka sosiaali-, terveys- ja sivistyssektorin lainsäädäntö velvoittaakin viranomaiset keskinäiseen yhteistyöhön. Kaikkien toimijoiden – niin julkisen kuin yksityisenkin – suunnitelmallisella yhteistyöllä voidaan parantaa merkittävästi toiminnan vaikuttavuutta ja tämäkin tieto on tärkeä: kustannustehokkuutta. Tämän vuoksi haluan tähdentää, että pelkällä suunnitelmien laatimisvimmalla ja resurssien lisäämisellä ei välttämättä tapahdu edistystä!
Mitä sitten pitäisi tehdä? Poikkihallinnollinen työskentelykulttuuri edellyttää uudenlaista ja ennakkoluulotonta ajattelu- ja toimintatapaa, sitoutumista ja vastuullisuutta. Yhteistoiminnan on oltava suunnitelmallista. Lähtökohtana tulee olla elämänkaariajattelu: lapsen kehitystä tuetaan jo ennen syntymää ja vauvasta alkaen aikuisuuteen asti. Yhteiskunnan eri toimijoiden tulee tehdä saumatonta yhteistyötä ja ennaltaehkäistävä tehokkaasti ongelmien syntymistä sekä edistettävä hyvinvointia. Päivähoidon jo koulun olisi hyvä olla saman hallintokunnan alaisuudessa. Tietojen panttamiskulttuurista on päästävä eroon! Lasten vanhemmat ovat tärkeässä asemassa: hehän ovat lapsensa parhaat asiantuntijat ja he ovat tärkeässä avainasemassa. Heidän mukanaolonsa auttaa myös yhteistyön voimaan ja parhaan mahdollisen varhaisen avun ja tuen onnistumiseen. Onneksi minulla on tästä hyviä kokemuksia!
Kuntavaaleissa voi vaikuttaa äänestämällä. Ehdokas voi tehdä vaikutuksen äänestäjään. Äänestäjä voi vaikuttaa valinnoillaan. Tänään on ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä! Rohkeutta on vaikuttaa valinnoillaan! Vaikuttavaa päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti