Tämä Petaksessa talon seinään maalattu mainoskuva tuo mieleen nostalgisia makuelämyksiä!Luin tällaisen viestin:
Hei vaan, mitä ihmettä on tapahtunut armaassa kotomaassamme, kun kouluissa voidaan niin huonosti, on hallinta- ja hallinto-ongelmia. Itse olen käynyt 1000 (siis tuhannen) oppilaan 9-vuotisen tyttölyseon. En kokenut silloin, enkä koe nytkään, ettei minua olisi yksilönä otettu huomioon. Opetus oli monipuolista, mm. neljä vierasta kieltä, taidehistoria oli oma oppiaineensa jne. Kolmisen vuotta sitten oli koulumme 125-vuotisjuhla, jossa oli mukava tavata vanhoja opettajia ja koulukavereita, n. 40 vuoden jälkeenkin tunsimme toisemme. Usein on sattunut maailmalla asuessamme ja matkaillessa, että tutun näköinen ihminen onkin saman Tipulan tyttöjä. Se siitä suureen kouluun "hukkumisesta".
Vastasin siihen näin:
Sinä olet käynyt "segregoivaa" oppikoulua, josta kaikki huonosti käyttäytyvät tai oppimisongelmaiset on voitu poistaa erottamalla koulusta tai jättämällä luokalle. Vain kaikki koulujärjestelmän kannalta "mukavat" jäivät! Minkä tahansa opparin käyneet tuntevat suurta yhteenkuuluvuutta, ja muistelevat noita lempattujakin. Ainakin me hertsikalaiset, joita oli minun kouluaikanani noin 800.
Minusta nykyinen peruskoulujärjestelmä on tietysti parempi, mutta ainakin ala-asteella olisi mukavampaa, jos koulun oppilasmäärä ei olisi liian suuri. Työpaikallani, ala-asteen koulussa, on n. 500 oppilasta, joka on mielestäni aika paljon, sanoisinko maksimi. Kannatan siis pienempiä, esim. kaksisarjaisia kouluja (tarkoittaa siis kahta rinnakkaisluokkaa), kun työpaikallani on täällä hetkellä alkuopetuksessa 4 rinnakkaisluokkaa ja muuten (3 - 6 -luokilla) kolme.
Nykyisin koulussamme ei ole erityisluokkia, mutta oppijoiden joukko on hyvin heterogeeninen, on siis taitavia ja vähemmän taitavia. Monella, jolla on ongelmia, on integraatiopäätös joko käytös- tai oppimisvaikeuksien vuoksi. Se tarkoittaa sitä, että he ovat saaneet jatkaa omassa lähikoulussaan ja tavallisella luokalla. Pidän sitä hyvänä ratkaisuna, mutta resursseja saisi olla enemmän!
Tilanne on siis peruslähtökohdiltaan aivan toinen kuin entisajan oppikouluissa, jossa pääsykokeilla valittiin neljännen luokan jälkeen"parhaimmisto" oppilaaksi ja annettiin vielä myöhemmin kenkää "väärille valinnoille". Ja joissakin kouluissa, kuten sinun "tipulassasi", eroteltiin vielä sukupuolenkin perusteella! Miksi muuten poikakouluja ei koskaan kutsuttu "kukkoloiksi"?
Hei vaan, mitä ihmettä on tapahtunut armaassa kotomaassamme, kun kouluissa voidaan niin huonosti, on hallinta- ja hallinto-ongelmia. Itse olen käynyt 1000 (siis tuhannen) oppilaan 9-vuotisen tyttölyseon. En kokenut silloin, enkä koe nytkään, ettei minua olisi yksilönä otettu huomioon. Opetus oli monipuolista, mm. neljä vierasta kieltä, taidehistoria oli oma oppiaineensa jne. Kolmisen vuotta sitten oli koulumme 125-vuotisjuhla, jossa oli mukava tavata vanhoja opettajia ja koulukavereita, n. 40 vuoden jälkeenkin tunsimme toisemme. Usein on sattunut maailmalla asuessamme ja matkaillessa, että tutun näköinen ihminen onkin saman Tipulan tyttöjä. Se siitä suureen kouluun "hukkumisesta".
Vastasin siihen näin:
Sinä olet käynyt "segregoivaa" oppikoulua, josta kaikki huonosti käyttäytyvät tai oppimisongelmaiset on voitu poistaa erottamalla koulusta tai jättämällä luokalle. Vain kaikki koulujärjestelmän kannalta "mukavat" jäivät! Minkä tahansa opparin käyneet tuntevat suurta yhteenkuuluvuutta, ja muistelevat noita lempattujakin. Ainakin me hertsikalaiset, joita oli minun kouluaikanani noin 800.
Minusta nykyinen peruskoulujärjestelmä on tietysti parempi, mutta ainakin ala-asteella olisi mukavampaa, jos koulun oppilasmäärä ei olisi liian suuri. Työpaikallani, ala-asteen koulussa, on n. 500 oppilasta, joka on mielestäni aika paljon, sanoisinko maksimi. Kannatan siis pienempiä, esim. kaksisarjaisia kouluja (tarkoittaa siis kahta rinnakkaisluokkaa), kun työpaikallani on täällä hetkellä alkuopetuksessa 4 rinnakkaisluokkaa ja muuten (3 - 6 -luokilla) kolme.
Nykyisin koulussamme ei ole erityisluokkia, mutta oppijoiden joukko on hyvin heterogeeninen, on siis taitavia ja vähemmän taitavia. Monella, jolla on ongelmia, on integraatiopäätös joko käytös- tai oppimisvaikeuksien vuoksi. Se tarkoittaa sitä, että he ovat saaneet jatkaa omassa lähikoulussaan ja tavallisella luokalla. Pidän sitä hyvänä ratkaisuna, mutta resursseja saisi olla enemmän!
Tilanne on siis peruslähtökohdiltaan aivan toinen kuin entisajan oppikouluissa, jossa pääsykokeilla valittiin neljännen luokan jälkeen"parhaimmisto" oppilaaksi ja annettiin vielä myöhemmin kenkää "väärille valinnoille". Ja joissakin kouluissa, kuten sinun "tipulassasi", eroteltiin vielä sukupuolenkin perusteella! Miksi muuten poikakouluja ei koskaan kutsuttu "kukkoloiksi"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti