Teiden varsilla on nykyään lähes joka paikassa lupiineja. Lupiinien vikipedia-sivustolla sanotaankin, että Suomessa komealupiinia esiintyy koristekasvina puutarhoissa ja sieltä karanneena etenkin tienpientareilla ja ratapenkereillä sekä teidenvarsiniityillä. Karkulaisena komealupiini on vallannut paikoin suuria aloja maan eteläosissa.
Toinen tosi ärsyttävä karkulainen on jättiputki. Jättiputkia onkin näköjään kahta eri lajia (kaukasianjättiputki Heracleum mantegazzianum sekä persianjättiputki Heracleum persicum), mutta näiden jättien konkreettistä ärsyttävyyttä lisää se, niiden erittämä neste voi auringon UV-säteilyn vaikutuksesta aiheuttaa iholle palohaavan kaltaisia rakkuloita ja jopa pysyviä jälkiä! Jättiputket kykenevät suuren siementuotantonsa, vahvan kasvullisen lisääntymisensä sekä kemiallisten ominaisuuksiensa avulla muodostamaan nopeasti laajoja kasvustoja, joiden hävittäminen on vaikeaa.
Suomen ympäristökeskuksen mukaan maahamme on vuosien varrella tuotu monia ulkomaisia karkailuun taipuvaisia lajeja puutarhojemme koristekasveiksi. Näistä tulokkaista edellä mainittujen lisäksi etenkin jättipalsami ja kurtturuusu ovat levittäytymässä yhä vankempina kasvustoina ja laajemmalle alueelle Suomessa. Samalla ne syrjäyttävät alkuperäistä kasvistoa ja eläimistöä, ja ovat täten uhka luontomme monimuotoisuudelle. Vieraiden lajien leviäminen tuleekin pikaisesti pysäyttää, todetaan ympäristökeskuksen nettisivuilla (http://www.ymparisto.fi/)
Itselläni on ongelmaa mökkitontille levinneistä jättiputkista. Pohjois-Karjalan maaseutuyrittäjien verkkolehdessä (http://ajuri.pkky.fi/index.php?cat=2&id=102) tarjotaan työohjeita jättiputken käsittelyyn. Parhaat tulokset saadaan lehden mukaan yhdistämällä mekaaninen ja kemiallinen torjunta. Torjuntatyö on aina monivuotinen, mutta oikein ajoitetuilla toimenpiteillä tulokset ovat tehokkaita ja vältytään ylimääräiseltä työltä.
Torjunta-ainekäsittely
Sovelias torjunta-aine on esim. Roundup Bio n. 15% liuoksena. Käsittely suoritetaan poutapäivänä ja menetelmiä ovat lehtisively, ruiskutus tai vaikkapa kastelukannulla kastelu. Torjunta tehdään kasvuston ollessa alle puoli metriä. Tarvittaessa jättiputket niitetään ja odotetaan kunnes lehti on kämmenen kokoinen. Käsittelyn voi uusia kesän mittaan.
Juuren katkaisu
Kasvi otetaan ylös katkaisemalla pääjuuri pistolapiolla noin 10 cm:n syvyydestä. Maanmuokkausta tulee välttää, ettei maaperän siemenvarastoa sotketa syvempiin maakerroksiin. Kasvin juuren esiin kaivaminen on suositeltavaa silloin kun esiintymässä on vain muutamia yksilöitä tai kasvi on selvästi erillään pääkasvustosta oleva karkulainen. Kasvin juuri tulee kuivattaa tai polttaa.
Kukinnon poisto
Jättiputken leviämistä voi estää katkaisemalla sen kukinnon ennen kuin kasvi pudottaa siemenensä maahan. Oikea ajankohta on elo-syyskuu, kun kukinto on ruskea. Kukinto tulee kerätä jätesäkkiin ja polttaa. Mikäli kukinto katkaistaan kukintavaiheessa, kasvi kasvattaa uuden vielä kahdesti loppukesän aikaan. (Ilmeisesti olen tehnyt tämän virheen, joka nyt kostautuu!)
Niitto ja kitkentä
Niitto ei tapa jättiputkea, mutta toistuvasti suoritettuna niittäminen vähentää kasvuvoimaa ja estää jättiputken lisääntymistä. Hentoja, ensimmäisen vuoden siementaimia, joilla ei ole vielä suurta juurta, voi yrittää myös kitkeä. Toisena ja kolmantena vuonna kasvilla on jo vankka juuri, jota ei saa helposti maasta.
Toivottavasti näistä ohjeista on muillekin hyötyä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja taistelussa karkulaisia vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti