Espoon suomenkielisen opetuksen tulosyksikkö laati viime keväänä uudet jakoperusteet koulunkäyntiavustajaresurssin saamiseksi. Se merkitisi sitä, että koulujen käyttöön tuleva avustajatuntimäärä oli aikaisempaan verrattuna tuntuvasti pienempi. Piti säästää.
Koulunkäynnin tukipalveluiden vuosittainen hakeminen ja hakuperusteiden vaihtelu on epäoikeudenmukainen keino säästää. Jos tieto ei kulje, eivät vanhemmat hae tukipalveluja. Vaihtelevat hakumenettelyt aiheuttivat eritoten huoltajille vaivaa ja kysymyksiä, joihin vastaamaan joutuvat rehtorit, mutta myös oppilashuoltohenkilöstö sekä Jorvin sairaalan yhteydessä toimiva Keinumäen koulu ja resurssikeskus ihan ruuhkaan asti. Aikaa ei ainakaan säästynyt, mutta ehkä rahaa, kun kaikki eivät tienneet uudesta menettelytavasta.
Uudessa avustajasäästösysteemissä ammattitaitoisten ja tehtäviinsä sitoutuneiden avustajien rekrytointi vaikeutuu, kun työn jatkuvuudesta ei ole takeita. On siis sattumanvaraista saada hyvät koulunkäyntiavustajat. Onneksi näin onnellisesti kävi ainakin meidän koulussamme.
Vuosittain vaihtuvien avustajien työhönperehdyttämisestä vastaavat pitkälle opettajat, joiden työmäärää entisestään lisääntyy. Koulunkäyntiavustajaa tarvitsevan oppilaan ja hänen huoltajansa kannalta jatkuvat muutokset tuovat epävarmuutta. Aikaa menee totutteluun ja yhteisten toimitatapojen opetteluun. Oppilas ei hyödy tuollaisista säästöstä. Jos oppilas jää ilman avustajaa, voi myös käydä niin, että hän ei pysty käymään koulua yleisopetuksen luokassa, vaan hänet siirretetään erityisluokalle. Ei varsinkaan synny säästöjä, vaan suurempia kuluja. Tosin oppilas saattaa hyötyä tästä ratkaisusta: pienemmästä ryhmästä ja yksilöllisemmästä opetuksesta, joka voi pitämmän päälle olla säästöä sekin!
Koulu on yhteisö, jossa erityisesti varhainen tuki auttaisi ongelmien ennaltaehkäisyyn. Koulunkäyntiavustajia tarvitaan kouluissa aiempaa enemmän, koska erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä on kasvanut huomattavasti. Kaupunki säästää palkkaamalla pätkätyösopimuksilla koulunkäyntiavustajia. Opetuksen järjestäjän tulisi taata riittävät tukipalvelut kaikkien lasten opiskelun onnistumiseksi. Se tarkoittaa erityisesti opiskelunsa tai elämänhallintataitojensa suhteen heikoimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten tukemista. Siinä ei saa säästää!
Tänä lukuvuonna on monessa koulussa havaittu, että varsinkin koulunsa aloittava tukipalvelujen tarvitsija on jäänyt ilman koulunkäyntiavustajaa, koska tieto avun tarpeesta ja sen hakemisesta on hautautunut mappiin Ö siirryttäessä eskarista kouluun. Eikä toisaalta myöskään auttanut kaikissa tapauksissa psykologin lausunto tulevan lukuvuoden koulutyön laadukkaan onnistumisen takaamiseksi, ei vanhempien anomus, ei se että lapsi on päiväkodissa ollut "kahden paikalla" - avustajaresurssia ei myönnetty. Avustajan sai vain fyysisten ongelmien perusteella, ei ryhmässä olemisen vaikeuksien vähentämiseksi. Piti näet säästää.
Joissakin tapauksissa koulutulokasta oli tutkittu yksityisellä psykologilla tai sairaalassa, ja huomattu isojakin vaikeuksia. Mitään apua ei ole siitä, että tutkinut taho toivoo erityisopettajan tapaavan syksyllä lapsen ja arvioisi tuen tarpeen. Erityisvaikeuksiselle lapselle pitää hyvissä ajoin ennen koulun alkua ehdottaa tukitoimeksi starttiluokkaa, koulunkäyntiavustajaa tai integraatiopäätöstä. Mutta sellaisia ei tarjota, koska ei ilmeisesti edes tiedetä mitä ne ovat tai miten ne auttaisivat lapsen koulupolkua. Erityisopettaja tapaa kaikki ekaluokkalaiset ja arvioi tuen tarpeen ihan ammattinsa puolesta ja ihan ilman lähetettä! On hankalaa, jos lasta hoitaneet henkilöt eivät ota minkäänlaista vastuuta tukitoimien saamiseksi, vaan sysäävät asian koululle. Säästöä vai yhteistyön vaikeutta?
Koulun tukitoimista tiedottaminen tai tiedon omaksuminen on ollut monissa tapauksissa selvästikin puutteellista. Jos koulusta on tehty oppilaalle lähete tutkimuksiin ja lausuntopyyntö, lääkärin lausuntoa ei tarvitse tehdä esimerkiksi tukiopetuksen saamiseksi, mutta koulunkayntiavustajan saamiseen sillä on mahdollista vaikuttaa. Tukiopetusta saa, ja pitääkin antaa, ihan ilman lääkärin määräystä! Säästöjä ei tietenkään synny siitä, että lapsen pitää taas mennä uusiin tutkimuksiin, tai odottaa vuosi uusintatutkimukseen pääsyä. Syntyy päinvastoin kuluja, joilta olisi voitu välttyä, jos pystyisimme tekemään toimivampaa yhteistyötä yli hallintorajojen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti